Miten määritellään nykyään harjaantumistasoinen?

Miten nykyään määritellään n.s "harjaantumistasoinen"? vai onko se jo vanha nimike. ennen sillä tarkioitettiin keskitasoisesti kehitysvammaista. ihmettelen vaan kun lievän neuropsykiatrian diagnoosin omaava aikuisen olen ja silti yksi muija luottaa enemmän harjaantumistasoiseen lapseen tai nuoreen ja uskoo vastuuta mieluummin alle kymmenvuotiaan tasoiselle, heikot itsestäänhuolehtimisen kyvyt omaavalle kehitysvammaselle lapselle/nuorelle kuin 30-vuotiaalle aikuiselle naiselle jolla ei ole edes diagnosoitua kehitysvammaakaan! kyseinen muija vieläpä hoitoalalla/sosiaalialalla.

läheiset ja minut hyvin tuntevat sanovat, että todellakaan en ole harjaantumistasoinen.  jopa lääkärikin ajattelee että oon ihan normi tasolla ja kirurgian osaston ylilääkärikin antas minun esim hoitaa vauvaansa jos vaan oltas läheiset ystävät ja sillä olis vauva. sen tiedän. mutta harjaantumistasoiselle hän ei vauvaansa antas muuta kun korkeintaan syliin siten että hän ite pitelee vauvasta kiinni ja kehari on siinä vauvan lähellä ja katselee vauvaa.

opinto-ohjaajakin kerran sanoi eräässä koulussa että minä en kuulemma todellakaan oo harjaantumistasoinen. ja että oon normaalia pärjäävämpi ja älykkäämpi. pääsen sinne minne moni downi ei pääsisi, minun annetaan tehä paljon mitä downin ei anneta.

mitä mieltä olette, että onko nykyään kehitysvammasuuden tai harjaantumistasosuuden yms kriteerit muuttuneet kun tuntuu että sellaisia kehareita jotka opiskelevat koulussa päivittäistoimien alkeita(tyyliin: kun pyhkii pyllyä vessakäynnin jälkeen niin ei tarvii ottaa puolta rullaa isoja vessapaperitolloja pyyhkimiseen vaan vähempikin riittää. tai kun mennään äänestämään vaaleissa niin pitää äänestää sitä mitä ite haluaa äänestää eikä sitä mitä toinen on käskeny äänestää. tai että aikuiset ei enää riehu koulussa luokassavaan käyttäytyvät asiallisesti yms.) ja jotka nukkuvat päiväunet osana koulupäivää aina ruokailun jälkeen yksi tietty yksittäinen henkilö pitää luotettavampina ja vastuullisempina kuin minua ja syyksi sanoi siihen, että he ovat minua edellä koska ovat "kykeneviä olemaan ystävällisiä jokaiselle ihmiselle eivätkä turhaan pelkää, moiti eivätkä kritisoi ketään. ja niitten kanssa on taatusti esim vauvalla turvallinen olo." Niin on tavis 2-vuoriaatkin iloisia ja nauravia veitikoita mutta onko ne 2-vuotiaat luotettavampia ja vastuullisempia kuin aikuiset? Tuo että joku 2-6-vuotiaan asteella oleva itsestään huolehtimisen alkeita opetteleva ja kaikessa ammattilaisen ohjausta oleva kehari olisi yllättäin luotettavampi kuin minä, on kyllä jotakin mikä ei mahdu minun ymmärrykseeni ja kun yritetään tehdä yhden ihmisen voimin vallankumousta elämässäni, että yhtäkkiä minä en saa muka vauvoja hoitaa kun "en varmaan osaa olla niitten kanssa varovainen" vaikka henkilö EI OLE NÄHNYT minua vauvan kanssa,  mutta kehareista sanoo että joo ne saa ilman muuta hoitaa yksinkin vaikka niitäkään ei oo nähny vauvan kanssa ikinä eikä ne todennäkösesti oo ikinä ees hoitanu vauvaa.

onko tuossa sitten syynä se paljon puhuttu "kaikkien rakastaminen" mikä on kehareilla tapana? ei taviksetkaan rakasta kaikkia. silti ne saa hoitaa vauvoja ja lapsia. ja entäs jos joku ei just tuolle muijalle osaa tunteitaan mitenkään näyttää mutta on kuitenkin kirurgian osaston ylilääkärille niin tunteikas että kirran ylilääkäri ei epäile hetkeäkään ettenkö olis hyvä hoitamaan vauvaa?

sanokaas että onkohan tuo tunneasia ja se kun en vaan osannu sille downeja ihannoivalle ylitunteelliselle ihmiselle vaan näyttää tunteitani kun en tienny ees miten kyseiseen henkilöön tulisi suhtautua? niin onkohan se sitten niin että hänen mielestä olen "liian erikoinen hoitamaan vauvaa" tai jotaki?