opettajalle kevätjuhlaan lahja vai ei?

voi viedä jos haluaa, moni vie. Riippuu varmasti paikasta, mutta osa vie muistamisen vasta viimeisenä päivänä todistusten jakoon ( jos kevätjuhla aiemmin jo)

kyllä on tapana viedä, joko kevätjuhlan yhteydessä tai sitten todistusta haettaessa.

Meillä on iso koulu ja vaihtelua riittää, ei ole mitään yhteinäistä etikettiä, jota noudatetaan. Yksi opettaja kerran huokasi, että voi kun ei aina saisi niitä suosittujen astiastojen yksittäiskappaleita, niitä kun kertyy ihan turhaan. Sinä vuonna annoimmekin omalle opettajalle pullon vähän parempaa viskiä :)

Moni opettaja on kertonut parhaiten jäävän mieleen lasten itse tekemät, opettajasta tai luokasta kertovat askartelut, kuten julisteen kokoiset yhteiskortit ja sen sellaiset. Ja mitä isompia teinejä, sitä liikuttuneempia opet on, kun oppilaat näkevät omaa vaivaa muistaakseen opettajaa.

Ehkä rahan keruun sijasta vanhemamt voisi agitoida lapsia yhteiseen tekemiseen?

Menee vähäsen aloituksen ohi, mutta äitini toimi päiväkodin johtajana useamman vuosikymmenen. Säästössä edelleenkin lahjoja, osa käytössä ja osa kun ei raaski muistoja hävittää. Erilaisia tuikkokippoja on useamman huushollin tarpeisiin (melkein saisi kämpän talvella lämmitettyä jos kaikkiin pistäisi tuikun palamaan), edellä mainittuja eriparisia astioita paljon, tosin esim. mukeja päivittäisessä käytössä.

Muutaman korun on myös saanut perheiltä,joilta ollut useampi lapsi hoidossa ja joille antanut erityistä tukea, näissäkin sama homma, arvoikkaina muistoina säilyttää, joskus käyttää.

Syötävät lahjat ovat huvenneet joko omaan tai jonkun muun vatsaan.

Kukkia on riesaksi asti (omasta mielestäni ainakin!) kuivattuna, ovat olleet hänelle tärkeitä. Kukista, sekä itse poimituista kielokimpuista, että ostetuista on pitänyt. Vielä enemmän viherkasveista, jotka säilyvät pitempään.

Lasten askarteluja, piirrustuksia ym ei ole kaikkia voinut säästää, on saanut niin paljon kun valtava määrä lapsia vuosiin mahtunut. Nämä ovat myös olleet rakkaita.

Yhdistävänä tekijänä lahjoihin liittyen äiti on harmitellut sitä ettei ole kaikkiin huomannut merkitä keneltä on ne saanut. Joten sikäli kun haluatte antaa lahjoja, mahdollisuuksien mukaan kirjoittakaa nimet ja vuosiluvut askarteluihin ym. Mielellään muutakin kun "Juho", sukunimi ja vaikkapa vielä vanhempienkin nimet. Näitä "Juhoja" kun on muitakin.

Mistään lahjasta en ole koskaan kuullut hänen nurisevan, en lahjan arvosta, en myöskään siitä, että toiset antavat, toiset eivät. Huomionaan vaan kertoi jossakin vaiheessa, että nyt tuntuu lahjakulttuuri muuttuneen, ennen lähes kaikki toivat jotakin, enää harvempi.

Kerran oli joku vanhemmista tuonut ison suklaalaatikon (Fazerin, mitä niissä olisi, 2-3 kiloa) pari viikkoa ennen kevätjuhlaa henkilökunnalla yhteiseksi. Tämä tuntui olevan mieleen, ei aiheuttanut närää kun yksi saa lahjoja ja toinen ei.

Kiitoksista vielä sen verran, että kevätjuhlassa ei kannata kovin vuolaita kiitospuheita pitää, touhua ja huomioitavia ihmisiä on paljon ja tunteet pinnassa muutenkin. Jos jotain kaunista palautetta on annettavaksi, se ehkä kannattaisia sanoa jossakin arkisemmassa tilanteessa tai vaikkapa sujauttaa kirje tai kortti myöhemmin luettavaksi.

Tässäkin pätee varmaan se mikä muissakin lahjoissa, yritetään antaa saajansa näköinen lahja jos haluaa muistaa. Ei vaan jotakin roinaa velvollisuudesta.