Lue keskustelun säännöt.
Onko "uusi elämä" onnellisempaa avioeron myötä?
19.02.2013 |
Meillä on aviokriisi. Ollaan oltu 20 vuotta yhdessä, 15vuotiaista asti. Ollaan eletty tiiviisti yhdessä eli jonkunlaisessa symbioosisuhteessa. Ollaan saatu 4 lasta aikaiseksi. Nyt on unelmien talo pääkaupunkiseudulla jne. Meillä on sillä tavalla hyvä parisuhde, että ei ole riitoja tai ristiriitoja taikka alkoholi yms ongelmia. Iso ongelma meillä kyllä on, mieheltä lopahti rakkaus minua kohtaan. Tuli ns. parisuhdeburnout. Hän ei näe oikein valoa tunnelin päässä...
Mä olisin sitä mieltä, että työstämällä tätä tästä voisi tulla vielä hyvä parisuhde. Meidän pitäisi itsenäistyä ja haalia sitä omaa elämää tähän rinnalle.
Ja olen muutenkin sitä mieltä, että monet monet avioliitot olisivat pelastettavissa työllä. Mutta näinhän se ei tietenkään välttämättä ole... Ja olen huomannut myös että yksin ei pysty liittoa koossa pitämään.
Onko kokemuksia tai tarinoita siitä, että kun erotaan liitossa, jossa ei erityistä ongelmaa, muuta kuin se että rakkauden tunne lopahtaa, niin onko se uusi elämä parempaa ja onnellisempaa? Mahdollisesti uusperhekuviot ja muut sellaiset...
Kommentit (19)
Mun uusi elämäni on ollut tuhat kertaa onnellisempaa nyt eron jälkeen ja uudessa suhteessa. On intohimoa, säpinää ja sukat pyörii jaloissa. Mutta ihan rehellisyyden nimissä neljän lapsen eronnut äiti ei ole kovin kuumaa kamaa ihmissuhdemarkkinoilla. Pari vielä menisi, mutta neljä on jo lauma, enkä usko, että löydät niille lapsille uutta elättäjää. Vaikka teillä olisikin yhteishuoltajuus, neljä lasta syö jo niin paljon, että se on aikamoinen rumba ja kustannus.
Jos eroat, sinulle voi käydä miten vaan... Löydät uuden onnen heti huomenna tai et ehkä ikinä. Ei voi sanoa, että miten juuri sinulle käy... Neljän äitinä vaan ei ehkä kannata luottaa siihen, että uuden onnen kanssa ei joudu tekemään kompromissejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä pakko teidän on erota? Rakkaus tulee takaisin, kun vaan odotat. Minunkin miehelleni tuli. Vuoden se kesti ennen kuin alkoi vähän sarastaa. Nyt on kaksi vuotta kulunut ja rakkaus on ennallaan.
Olen myös eronnut, mutta silloin oli oikea syy ja elämästä tuli parempaa. Mutta rakkauden loppuminen ei ole mikään syy.
Ap vastaa...
Mulla ei ole ainakaan tällä hetkellä minkäänlaista ajatusta siitä että haluisin jonkun vierelleni. Haluan nykyisen aviomieheni lasteni isän... en halua erota.
Mieheni haaveilee omasta uudesta elämästä. Omasta viikosta jolloin saa elää vaan itselleen ja sitten siitä lapsiviikosta jolloin jaksaisi antaa kaikkensa 4:lle nappulalle. En usko että hänkään ihan kuumaa kamaa on parisuhdemarkkinoilla, mutta tiedä häntä...
Niin ja 3 jatkaa: vaikka sinusta voi tuntua, että sinulla ei ole valinnanvaraa, niin saattaa sitä silti olla. Mieheni oli jo hankkinut uuden asunnonkin ja oli muuttamassa, kun kysyin häneltä, mitkä ne asiat ovat, jotka hänellä ovat muuton jälkeen paremmin. Kun hän oli sanonut, mitkä ne olivat, pystyinkin argumentoimaan pitävästi, että juuri ne asiat sattuvat olemaan oikeasti kotona asuessa paremmin. Hänellä oli mittakaavavirhe.
Esimerkki: hän halusi jättää tavaransa lojumaan sinne missä ne olivat. Kysyin monelleko neliölle hän pystyy uudessa kodissaan jättämään tavarat. Sitten kerroin, montako neliötä hänellä on nykyisessä kodissamme omassa käytössään niin etten puutu niihin. Hän tajusi että se oli enemmän. Kun uudessakin kodissa nimittäin tarvittiin sänky, keittiö, kylppäri, eteinen jne niin ei siellä ollut lattiatilaa kuin yhden ison huoneen verran. Ihan kuin kotona.
Miehiin tehoaa usein järkipuhe. Tunteisiin vetoaminen ei niinkään.
No tuohan onkin sitten helppo nakki. Järjestät hänelle joka toinen viikko lapsivapaata ja jätät joka toinen viikko lapset täysin hänelle :D Kyllähän tuon voi kotonakin toteuttaa, hiukan luovuutta vain peliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan eletty sen verran tiiviisti yhdessä ja että en millään jaksaisi uskoa suhteisiin. Tunnen myös aika hyvin mieheni 20 vuoden ajalta.
Niin ja tämä tunne rakkauden katoamisesta miehelläni on kestänyt kohta 1,5-2vuotta, että kyse ei ole hetken mielijohteesta.
Tottahan toki yritän että kokeillaan kaikki mahdolliset kuviot ennenkuin minä luovutan. Mutta siihen milloin mieheni luovuttaa vai onko jo mahdollisesti luovuttanut, en voi vaikuttaa.
Mietittiin, että jos hän asuisi jossain joka toisen viikon ja olisi meidän kanssa joka toisen...olisi niinkuin kevennetty parisuhde...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luovuttaminen on ihan hyvä asia. Et pidä kynsin hampain kiinni, annat mennä, mutta pidät huolta, että hän tietää, että sinun puolestasi hän on tervetullut jäämään ja takaisin, jos lähtee. Ei tarvitse kokeilla kaikkia mahdollisia kuviota. Varsinkaan sinun. Annat miehen ottaa vastuun elämästään itse. Kevennetyn parisuhteen idea on ihan hyvä. Mekin päädyimme siihen joksikin aikaa, vaikka mies ei lopulta muuttanutkan pois. Elimme rinnakkain samassa asunnossa.
Jos vain jaksat elää ilman rakkautta vielä jonkin aikaa niin uskon, että tulette selviytymään tästä kriisistä. Toki en ole ennustaja enkä tiedä, mitä miehesi tunteiden kuolemisen taustalla on. Usein siellä on masennusta ja/tai surua esim. oman vanhemman kuolemasta. Kun nämä vaikeat asiat väistyvät mielestä, rakkaus saa taas sijaa.
Minäkin veikkaisin miehen sivusuhdetta. Mies harvoin lähtee ellei ole uutta valmiina.
Ikävä juttu joka tapaukwessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin veikkaisin miehen sivusuhdetta. Mies harvoin lähtee ellei ole uutta valmiina.
Ikävä juttu joka tapaukwessa!
Mä arvaan, että se on ihastunut duunikaveriin, joka on vapaa, lapseton ja tyylikäs. Jos alat johonkin viikko yhdessä ja viikko vapaata ratkaisuun, joka todistaa sinun olevan tylsä ja alistuva, pahennat tilannetta.
Mä tein niin, että pakkasin ukon kamat ja pyysin muuttamaan pois. Vihjailin vähän vipinästä toisten miesten kanssa ja tein selväksi, että mä en lähde mihinkään mikä loukkaa mua. Vuoden kuluttua ukko-kulta tuli häntä koipien välissä takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla mies ihastui juuri työkaveriin ja sanoi, että rakkaus minuun on loppunut. Menevät ensi kesänä naimisiin.
Yritin kyllä saada meidän suhdetta toimimaan ja olisi siitä varmasti jotain tullutkin, mutta miksi nähdä vaivaa, kun toinen ei panosta mitään? Antaa miehen nyt elää uuden naisensa kanssa, mulle on ihan sama, onko onnellinen vai ei. Itseasiassa olen lopulta sitä mieltä, että moisen tyypin vuoksi ei olisi kannatanut edes yrittää.
Miksi lopulta tarvisit edes suhdetta? Meillä on 3 lasta ja on ihanaa, kun lapset ovat isällään ja minulla on oma rauha ja voin olla esim. tekemättä ruokaa ja pesemättä pyykkiä monta päivää!
mun tutuilla eronneilla on rahat loppuneet- siis naisilla- ekana
itse en voi antaa lapsia vuoroviikoin miehelle eli rankkaa tulisi eron jälkeen olemmaan, jos on rankkaa jo nytkin
- olen kerraan jättänyt eroanomuksen- mies aina töissä, 2 lasta
- t. ei ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kriisejä tulee aina jossain elämän tilanteessa myös uusissa suhteissa!
Minä erosin ns hyvästä suhteesta 14 vuoden jälkeen - ei väkivaltaa, ei alkoa, ei pettämistä tms. Seksiä oli usein, läheisyyttä ei juuri koskaan. Rahasta oli tiukkaa mutta mies kantoi kaikki rahat kotiin eikä esim käyttänyt omiin menoihinsa, kotityötkini tehtiin yhdessä. Mieheni ei vain osannut rakastaa, arvostaa ja tukea minua millään lailla. Enkä usko että olisin koskaan saanut syttymään meidän välille jotain sellaista mitä ei koskaan oikein ollutkaan...
Silti/siksi lähdin mielummin 3 lapsen yh:ksi. 3 vuoden yh aika oli ihanaa, sai itse päättää mihin rahansa/aikansa/elämänsä käytti, miehestä ei ollut tukea edes erossa. Loistavasta isästä tuli välinpitämätön etäisä ja tapaamisetkin lopahti pian.
Sitten tapasin uuden miehen jossa on kaikki samat hyvä puolet kuin exässäkin mutta lisäksi osaa rakastaa, arvostaa ja tukea sylin täydeltä koko pesuetta:D 17 vuotta on nyt nautiskeltu elämästä yhdessä ja toivottavasti jatketaan hautaan saakka.
Taloudelliset laskelmat vois saada miehesi uusiin ajatuksiin. Eli miettikää konkreettisesti mitä ero tarkoittaisi: muuttaisiko mies vuokralle vai laitettaisiinko lasten koti myyntiin? (oletan että teillä on omistusasunto). Paljonko mies maksaisi kuussa elatustukea 4 lapsesta, paljonko vuokraa? Minulla teisi itsellänikin mieli paeta välillä kaikkea lapsiperheen vastuuta, mutta nämä laskelmat saa järjen palaamaan.Tietenkin, jos miehellä on valmiina uusi suhde odottamassa, jonne muuttaa, niin ei siinä järkipuheet eikä laskennat auta. Rakastuminen on mielenhäiriö... Mites ois perheneuvolassa käynti?
Mitä tarkoitat ap tuolla symbioosi suhteella? Oletko takertunut mieheesi? Onko sinulla omia harrastukisa, omia menoja? Joutuuko mies tukemaan sinua jatkuvasti? Koska jos näin on, niin ymmärrrän miksi mies haluaa paeta...
Avioliittoleiri ja perheneuvola on teidän oikea osoite. Pitää yrittää kun on lapsia pelissä!
Mutta voihan se olla niinkin, että nyt miehesi elää itsenäistymisvaihetta ja keski-iän kriisiä. Sanoit itsekkin, että olette eläneet kuin symbioosissa. Aina ne nuoruuden suhteet ei muutu yhteisiksi kiikkutuolimuisteloiksi. Itsellä oli jonkunlainen kriisi tuossa iässä ja pohdinnat: tässäkö tämä nyt olikin? Kaikki saavutettu, tätäkö tämä on loppuelämä?
Onneksi en silloin hankkinut eroa tai suhdetta. Mulla on uudenlaista elämää: vaihdoin työpaikkaa, järjestötoimintaa, opiskelua, olen saanut uusia kuvioita. Mies ei ole ihan täydellinen, mutta olen alkanut ajatella, että kuka olisi? Minäkään en ole. Rehellisesti muoviin pakattu ruisleipä on parempi vaihtoehto kuin pettuleipä pakattuna koreaan paperiin....
Voihan se siltä aluksi tuntua jos jättää lapset ja hankkii uuden kivan suhteen.Ei se kauaskantoista kuitenkaan ole.