Muita asseja, joilla kasvojentunnistamishäiriö?

Kärsin ajoittain kasvosokeudesta. Se on tavallaan koomista, koska ole erittäinkin sosiaalinen ja visuaalinen ihminen. Saatan siis moikata tuntemattomia, kun erehdyn kasvoista tai jätän tervehtimättä puolituttuja, jolloin vaikutan ylpeltä ja töykeältä.

Mulla on ADHD (diagnosoitu), mutta myös asperger-piirteitä. Monilla nais-addeillahan jää asperger diagnosoimatta, koska ne ADHD ja asperger ikäänkuin kumoaa ja peittää toisiaan, eikä mullakaan ole assia diagnosoitu. Tavallaan jopa ADHD:n levottomuus ja vilkkaus naamioituu kun aspergerin kurinalaisuus pitää sitä piilossa. Tämä nyt oli hieman off-topic, mutta kerroin vaan koska tämä on yleistä eikä sitä niin tunnisteta.

Mulla on kasvosokeus tai mikä se nyt on. Mutta mitään asseja tmv. ei ole. Olen huomannut että en tunnista edes 20 vuotta tuntemaani henkilöä jos hän onkin ilman silmälaseja. Huoh...

Minulla myös kasvosokeutta. Mitään diagnoosia ei ole, mutta pojallamme on ilmeisesti Asperger tai lievä autismi (tai sama asiahan nuo ovat). Kirjoja lukiessani olen tunnistanut paljon piirteitä myös itsessäni.

Onko muilla joitain noloja tai muutoin hassuja tilanteita kyseiseen häiriöön liittyen? Itselläni pahin on kun luulin nähneeni Jeesuksen Kuopion Prismassa. Omasta mielestäni oli niin näköinen. ;)

On ollut tilanteita, joissa on ollut ikävää, kun on joutunut miettimään päänsä puhki niin sanotusti, kun ei valitettavasti henkilöä kasvoista tunnista. Itselläni tunnistamista auttaa esimerkiksi kävelytyylin näkeminen. Pelkät kasvot eivät välttämättä sano yhtään mitään.

Noh, en ole tunnistanut omia lapsiani synnytyssairaalassa. Olen aina joutunut tsekkaamaan nimilaput.

Olen istunut yhden julkkiksen kanssa monta kertaa kahvilassa, mutta en ole tajunnut kuka hän on. Ja siis olen jutellut hänen kanssaan pitkään monta kertaa.

Ja kun lapseltani leikattiin hiukset, jouduin katsomaan pitkään että tunnistin onko hän oma lapseni vai hänen kaverinsa.

7

Täällä yksi assi, jolle ihmisten kasvot tuntuvat jäävän mieleen keskimääräistä huonommin. Monesti, jos kaupungilla sattuu vastaan ihminen, joka on jollain tapaa tuttu mutta ei kuitenkaan kovin läheinen, en tunnista häntä ennen kuin hän tervehtii minua. Ja sitten saattaa mennä pitkä aika miettiessä, mistä oikein tunnen tuon ihmisen.