Aloittaisitteko uuden kierroksen 38- vuotiaana
Siis lasten suhteen. Vauvakuume on kova. Täällä on niin paljon puhuttu kurjasta iltatähden osasta, joten olen villisti alkanut ajatella , että pitäisikö tehdäkin kaksi vauvaa niin pienellä ikäerolla kun suodaan? Mies tietää vauvakuumeesta mutta ei tästä ajatuksesta. Isommat lapset 15v, 10v, 8v? Kokemuksia?
Kommentit (19)
Mun lapset on 10 ja 13, itse olen 37v ja kovasti haluaisin lisää lapsia kun nykyisellä miehellä ei ole ainuttakaan. Kaitsotaa miten käy vielä ei ole tärpännyt. Mies on minua nuorempi.
Aloitin, kun vanhemmat lapset olivat 20 . 19, 18, 16, 14, 11, 8.
En ole koskaan katunut. Sain kaksi tähteä iltataivaalle.
Ovat nyt 8 ja 9 v.
Uudella kierroksella tarkoitat siis uutta miestä? No mikäs sitä pakottaa vanhan kanssa olemaan, jos ei nappaa. Onhan näitä uusperheitä.
En aloittaisi. Olen nyt 33v eikä tunnu siltä, että olisi energiaa olla vielä kahdesti raskaana ja hoitaa kahden lapsen vauvavuodet. Eipä sen puoleen ole kyllä rahaakaan, joten minun ei tarvitse tuollaisia miettiä. Mutta jos teillä on talous kunnossa, mieti oma energiatasosi, jaksatko yövalvomiset, miehen jaksaminen, onko apuvoimia (isovanhemmat varmasti jo aika iäkkäitä teillä) ja miten parin lapsen saaminen vaikuttaisi työelämässä sijoittumiseesi. Jos olet useamman vuoden kotona, saattaa olla vaikeampi saada enää n 45-vuotiaana hyvää työpaikkaa kuin nuorempana, ikäsyrjintä puree naisiin pahemmin kuin miehiin.
Lapset tehty 23, 25 ja 28 vuotiaana. Viimeisen kohdalla totein että lapset on todellakin tehtävä alle kolmekymppisinä. En olisi enää 3-kymppisenäkään aloittanut alusta.
En ikinä.
En todellakaan jaksaisi enää yöheräämisiä ja vaipparumbaa, korvakierteitä, oksennustauteja, päiväkotiaikoja, uhmaikiä. Kiukuttelua, itkuja, huutoa, pakkoulkoilua.
Täysin just 35 ja nuorimmainen on 9. En todellakaan aloittaisi alusta. Ja olen samaa mieltä kuin joku aiempi vastaaja, lapset on tehtävä alle kolmekymppisenä. Ei tässä iässä enää jaksa.
Mä sain ekan 39- vuotiaana ja toisen 41-vuotiaana eikä mitään jaksamisongelmia. Riippunee siis ihmisestä.
Mä sain viidennen 42-vuotiaana. Olen nyt 53-vuotias eikä vielä ole minullakaan jaksamisongelmia.
mulla on 2,5-v ja just täytin 40-v ja hyvin jaksaa..
Sain äskettäin vahinkolapsen 39 vuotiaana. Vanhemmat lapset 10 ja 13. Ensin olin järkyttynyt, nyt olen rakastunut. Nautin joka vauva-sekunnista -tiedostan liiankin hyvin kuinka tämä vaihe kiitää ohi silmänräpäyksessä. Toista tähän ei ole enää tulossa, mies meni vasektomiaan jo ennen kuin edes tajusimme minun olevan raskaana...
Olen 37 ja mun nuorimmainen 11 v. Välillä mulle tulee järjetön vauvakuume ja olen huomannut katselevani kateellisena nuoria äitejä ja odottavia naisia. Silti musta tuntuu, että olen liian vanha tekemään enää vauvoja. Asia olis varmasti eri, jos mulla ei olisi yhtään lasta tämän ikäisenä, mutta kun tarkoituksella tein lapset nuorena ja jo parin päivän valvominen tainnuttaa mut ihan kokonaan, niin miten sitä yösyöttörumbaa enää jaksaisikaan.
Mun eka kierros oli, kun olin 23 ja 25. Toka kierros ollessani 33 ja 35. En mitenkään oo tuntenut itseäni liian vanhaksi tokaan kierrokseen. Eikä sen olis ollut sen kummempaa varmaankaan, vaikka olisin siirtänyt tokaa kierrosta muutamalla vuodella. Eli jos susta siltä tuntuu, niin siitä vaan.
Aloitin! Esikoisen sain 26v. ja kuopuksen 39v......aivan ihanaa ja suosittelen muillekin! Tässä iässä nauttii vauva-ajasta ihan erilailla.Vielä kun tuo pikkuinen on nukkunut alusta asti joka yö 9,5h unet ilman heräämisiä...ikää nyt 6kk.Unelma tapaus!
Miksi naiset ei uskalla elää itselleen ja parisuhteelleen, vaan siihen on aina tehtävä lisää lapsia. Pelkäättekö te aikaa, että olette miehen kanssa kahdestaan ja sitten ei olekaan mitään yhteistä.
Ja toisaalta sitten ihmettelen näitä iltatähtiä. Ensin halutaan väkisin uusi satsi lapsia ja sitten vingutaan tänne, että voiko sitä vauvaa jättää kahdeksi viikoksi hoitoon, kun mies haluaisi lähteä aurinkolomalle kahdestaan. Ja miksi kukaan ei ota kuopusta hoitoon, että sais joskus olla miehen kans kahdestaan.
Ihmisiähän on joka lähtöön.Toiset vievät vauvan yökylään jo pariviikkoisena että pääsee itse vetämään pään täyteen ja on myös niitä joita isovanhemmat rukoilevat tuomaan lasta hoitoon.
Olen kylläkin huomannut että nämä jotka lapsia hoitoon tiheään kiikuttavat ovat nuoria äitejä joilla nuoruus on tod.näk. jäänyt kesken tai jopa elämättä.
On eri asia siis odottaa lasta vanhemmalla iällä kuin nuorella.Luulisin että tuossa iässä lapsi on jo niin harkittu ja toivottu ettei häntä heti "ängetä kenenkään vaivoiksi".Itse olen 38v ja vauva on vakavasti harkinnassa ennen 40v.Lapsia on jo kolme kouluiässä mutta lapsiluku ei välttämättä ole vielä täysi..:)
Onnea yritykselle,siitä vaan!!!