Lue keskustelun säännöt.
Minut pakotetaan päälliköksi - mitä voin tehdä?
21.04.2013 |
Mielipidettäni kysymättä minut ollaan pakottamassa projektipäälliköksi. Se kuuluu tehtävääni, sanotaan. Olen ollut pari vuotta nykyisessä työpaikassani töissä, enkä missään nimessä olisi hakenut tehtävää, jos olisin tiennyt sen tarkoittavan projektipäällikköyttä.
Mitä voin tehdä? Kun epäonnistun, koko elämäni on pilalla ja perheeni vararikossa sen jälkeen. En voi tehdä itsemurhaa lasten takia, en voi muuttaa, en voi vaihtaa työpaikkaa (koska niitä ei ole).
MIeheni ei tue minua yhtään, pitää sitä helppona nakkina ja ärsyyntyy ahdistuksestani. Mutta kun minä en osaa sitä hommaa! olen ollut projekteissa mukana, en vetänyt niitä. En halua olla ihmisten kanssa, en jaksa enkä ehdi opiskella projektiasiaa. Haluaisin vain tehdä työni, kun joku sanoo mitä pitää tehdä.
Kommentit (20)
No jos olet oikeasti ja vankasti sitä mieltä, ettei siitä mitään tule etkä voi kokeillakaan, niin menet ja sanot esimiehellesi, ettet ole kykenevä projektia vetämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 20:11"]
No jos olet oikeasti ja vankasti sitä mieltä, ettei siitä mitään tule etkä voi kokeillakaan, niin menet ja sanot esimiehellesi, ettet ole kykenevä projektia vetämään.
[/quote]
tätä kutsutaan ammatilliseksi itsemurhaksi ja sen avulla ap varmistaa pääsynsä irtisanottavien jonon kärkeen joka tapauksessa, projektipäällikkönä tai ilman ko. titteliä
Ongelmat on kyllä jossain ihan muualla kuin työpaikalla, jos tällaisesta asiasta alkaa jo palstalla itsari-korttia vetämään. Jo on taas draamakuningattaret asiaalla.
Sulla on kolme vaihtoehtoa:
1. otat sen työn, yrität parhaasi, ehkä onnistut, ehkä et
2. sanot ettet osaa ja kieltäydyt, ja tämä tosiaan on se ammatillinen itsari
3. vaihdat työpaikkaa. Ei varmasti ole ainoa paikka tässä maassa.
Eikö K-kaupan kassalta töitä muka löydy? Jos siis et pysty tekemään projektipäällikön töitä? Ai mutta kyllähän sentään kannattaa tehdä itsemurha ennemmin kuin olla joku kassa. Yök.
[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 20:16"]
Ongelmat on kyllä jossain ihan muualla kuin työpaikalla, jos tällaisesta asiasta alkaa jo palstalla itsari-korttia vetämään. Jo on taas draamakuningattaret asiaalla.
Sulla on kolme vaihtoehtoa:
1. otat sen työn, yrität parhaasi, ehkä onnistut, ehkä et
2. sanot ettet osaa ja kieltäydyt, ja tämä tosiaan on se ammatillinen itsari
3. vaihdat työpaikkaa. Ei varmasti ole ainoa paikka tässä maassa.
[/quote]
1. Tähän olen pakotettu, mutta pelkään ihan helvetisti että epäonnistun. En pysty käsittelemään epäonnistumisia. Muistan edelleen epäonnistumisiani ala-asteelta lähtien ja häpeän niitä. Tiedän, etten pysty käsittelemään epäonnistumisia, siksi en halua ottaa riskejä. Periaatteessa olisin varmaan aivan pätevä, mutta luonteeni ei ole sopiva. Mun pää ei tule kestämään sitä stressiä tai en osaa kuvitella, miten pystyisin kestämään sen.
2. Minun pitäisi saada töitä tämän jälkeenkin...
3. En tietenkään ala kaupan kassaksi, vaan haluan tehdä omia töitäni, joissa olen ihan hyvä. Mutta täällä ei ole alani töitä tarjolla kuin äärimmäisen harvoin, olin siksi oikein onnellinen että sain tämän työn. Mutta nyt koen, että minut on johdettu ansaan. En ole koskaan halunnut päällikön paikkoja, enkä halua. Olen häkissä, ei pakotietä, kuten olette jo sanoneetkin, eikä tämä tule päättymään hyvin :(
Ja draamaa tai ei, itsari on vilahdellut mielessä hyvin usein viime päivien aikana. Haluaisin vain haihtua pois olematta koskaan ollutkaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, onko sinulla vaateva persoonallisuus? Tuntuu, että olet itse itsesi pahin vihollinen tässä asiassa. Suosittelen lämpimästi keskustelua vaikka jonkun psykologin kanssa, saatat saada asiaan ihan uusia näkökulmia.
Siis vaativa persoonallisuus, ei vaateva :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 21:59"]
Ap, onko sinulla vaateva persoonallisuus? Tuntuu, että olet itse itsesi pahin vihollinen tässä asiassa. Suosittelen lämpimästi keskustelua vaikka jonkun psykologin kanssa, saatat saada asiaan ihan uusia näkökulmia.
[/quote]
En tiedä mikä persoonallisuus minulla on, joku nykypäivän vaatimusten suhteen epäonnistunut kuitenkin. Olen niin ahdistunut tämän asian kanssa, että psykologille taidan päätyä ennemmin tai myöhemmin. Pakko tässä on vaan taas yrittää koota itsensä ja mennä asiallisesti töihin huomenna. Kaikki tämä ahdistus vaikuttaa pahasti paitsi minuun itseeni, myös parisuhteeseen ja perheeseen. Lauantaina olisin halunnut vain nukkua ja tänään olen raahustanut ympäriinsä huokaillen kuin kuolemaantuomittu. Koti on sotkua täynnä, ärisen lapsille ja tönin miestä pois.
ap
Hei. Sun ei ole mikään pakko ryhtyä päälliköksi, sanot vain tiukasti ettet halua. Ei sua voida pakottaa. Jos on yhtään järjellinen esimies, ymmärtää kyllä. Itse en ole koskaan halunnut olla muuta kuin suunnittelija. En halua esimieheksi, koska luonteeni ei ole sellainen.
Et ole yhtään epäonnistunut, vaan nimenomaan fiksu ihminen, kun tunnistat omat rajasi. Ja varmasti olet hyvä siinä, mitä teet nyt. Pää pystyyn nyt :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ajattele, mitä se tekee itsetunnollesi, kun nyt selviät tästä! Pyydä omaa pomoasi auttamaan projektin vetämisessä, ei hänkään varmasti halua, että mokaat jutun. Ei se ole mikään "ammatillinen itsemurha", että kysyy asiaa, jota ei tiedä - sehän on viisasta. Selviät kyllä. Tuolla on kaikenlaisia tietämättömiä yli-itsevarmoja hyypiöitä tyytyväisinä hoitelemassa asioita, jotka paskat nakkaavat virheistään, hyvä jos edes niitä huomaavat tehneensä. Sinulla on ammattitaitoa ja nöyrä ote työhösi. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö joku työkaverisi voisi ryhtyä projektipäälliköksi sinun sijaasi? Kyllä noissa hommissa pitäisi olla myös sillä työntekijällä tahtoa kehittää osaamistaan projektinhallinnan saralle. Jos ei ole yhtään halua projektipäälliköksi, niin ei voi tehdä niitä hommia hyvin.
Tai sitten etsit vain itsestäsi sen sisäisen projektipäällikön. Kait teillä siihen joku koulutuskin olisi? Ei se mitään rakettitiedettä ole.
[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 22:15"]
Mutta ajattele, mitä se tekee itsetunnollesi, kun nyt selviät tästä! Pyydä omaa pomoasi auttamaan projektin vetämisessä, ei hänkään varmasti halua, että mokaat jutun. Ei se ole mikään "ammatillinen itsemurha", että kysyy asiaa, jota ei tiedä - sehän on viisasta. Selviät kyllä. Tuolla on kaikenlaisia tietämättömiä yli-itsevarmoja hyypiöitä tyytyväisinä hoitelemassa asioita, jotka paskat nakkaavat virheistään, hyvä jos edes niitä huomaavat tehneensä. Sinulla on ammattitaitoa ja nöyrä ote työhösi. Tsemppiä.
[/quote]
Kiitos tästä, kivasti kirjoitettu. Tässä on nyt vaan niin monia asioita oman luoteeni lisäksi, että en usko selviäväni, en millään jaksaisi yrittää selvitä. Olen käynyt hyvin lähellä burn outia, perheen talous on tiukilla, lapset on pieniä ja aikaa on muutenkin liian vähän. Ehkä eniten vaikuttaa kuitenkin se, ettei töissä ole sellaista tiimiä ympärillä, josta saisin tukea. Pelkään todella, että jään ihan yksin rämpimään siihen suohon. Ei minulla oikeastaan ole edes esimiestä.
En oikein tiedä, voinko edes jatkaa tästä kirjoittamista. Ajattelin että helpottaisi purkaa paniikki jonnekin, mutta tulee vain paha olo, kun mietin tätä asiaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyn samaistumaan. Mulle oli tarjolla tuotantopäällikön paikka pari vuotta sitten. Onneksi tuli toinen työpaikkatarjous pikkufirmasta samaan aikaan ja sain jälkimmäisen. Tässä firmassa ei luojan kiitos pääse ylenemään, koska firma on pieni. Minä en pelkää vastuuta enkä vaativiakaan töitä ja olen valmis oppimaan vaikka mitä, mutta en ikinä, kuuna kullan valkeana halua kontoilleni ensimmäistkään alaista. Vaikkapa muutamat edellä vastanneet, olisi ihan kauheaa olla noin ärsyttävien ihmisten johtajana (tai samalla työpaikallakaan).
Millainen projekti on nyt kyseessä? Projektipäällikön tehtävät kun vaihtuvat ja se saattaa olla aika mitätön homma, jossa alaisia ei ole ollenkaan tai on 1-2 tai sitten tosi vaativa kymmeniä alaisia käsittävä juttu tai jotain siltä väliltä. Itse ehkä vastaavassa tilanteessa kysyisin, että oletteko varmoja että olen oikea henkilö tähän hommaan. Ehkä ehdottaisin jotain toista sopivaa, vetoamalla että hänellä on osaamista tai johtamistaitoja enemmän. Tai ellet saa hommaa siirrettyä pois, delegoi. Tee pieniä tiimejä ja laita niille vetäjät, jos porukkaa on paljon.
[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 22:28"]
Pystyn samaistumaan. Mulle oli tarjolla tuotantopäällikön paikka pari vuotta sitten. Onneksi tuli toinen työpaikkatarjous pikkufirmasta samaan aikaan ja sain jälkimmäisen. Tässä firmassa ei luojan kiitos pääse ylenemään, koska firma on pieni. Minä en pelkää vastuuta enkä vaativiakaan töitä ja olen valmis oppimaan vaikka mitä, mutta en ikinä, kuuna kullan valkeana halua kontoilleni ensimmäistkään alaista. Vaikkapa muutamat edellä vastanneet, olisi ihan kauheaa olla noin ärsyttävien ihmisten johtajana (tai samalla työpaikallakaan).
Millainen projekti on nyt kyseessä? Projektipäällikön tehtävät kun vaihtuvat ja se saattaa olla aika mitätön homma, jossa alaisia ei ole ollenkaan tai on 1-2 tai sitten tosi vaativa kymmeniä alaisia käsittävä juttu tai jotain siltä väliltä. Itse ehkä vastaavassa tilanteessa kysyisin, että oletteko varmoja että olen oikea henkilö tähän hommaan. Ehkä ehdottaisin jotain toista sopivaa, vetoamalla että hänellä on osaamista tai johtamistaitoja enemmän. Tai ellet saa hommaa siirrettyä pois, delegoi. Tee pieniä tiimejä ja laita niille vetäjät, jos porukkaa on paljon.
[/quote]
Huom. siellä on muutama kiva asiallinenkin vastaaja, en tarkoita teitä.
[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 22:28"]
[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 22:15"]
Mutta ajattele, mitä se tekee itsetunnollesi, kun nyt selviät tästä! Pyydä omaa pomoasi auttamaan projektin vetämisessä, ei hänkään varmasti halua, että mokaat jutun. Ei se ole mikään "ammatillinen itsemurha", että kysyy asiaa, jota ei tiedä - sehän on viisasta. Selviät kyllä. Tuolla on kaikenlaisia tietämättömiä yli-itsevarmoja hyypiöitä tyytyväisinä hoitelemassa asioita, jotka paskat nakkaavat virheistään, hyvä jos edes niitä huomaavat tehneensä. Sinulla on ammattitaitoa ja nöyrä ote työhösi. Tsemppiä.
[/quote]
Kiitos tästä, kivasti kirjoitettu. Tässä on nyt vaan niin monia asioita oman luoteeni lisäksi, että en usko selviäväni, en millään jaksaisi yrittää selvitä. Olen käynyt hyvin lähellä burn outia, perheen talous on tiukilla, lapset on pieniä ja aikaa on muutenkin liian vähän. Ehkä eniten vaikuttaa kuitenkin se, ettei töissä ole sellaista tiimiä ympärillä, josta saisin tukea. Pelkään todella, että jään ihan yksin rämpimään siihen suohon. Ei minulla oikeastaan ole edes esimiestä.
En oikein tiedä, voinko edes jatkaa tästä kirjoittamista. Ajattelin että helpottaisi purkaa paniikki jonnekin, mutta tulee vain paha olo, kun mietin tätä asiaa.
ap
[/quote]
No tuosta projektipäällikön hommastahan voisi olla apua taloudelliseen tilanteeseenne. Saisit tietysti palkankorotuksen! Pyydä rohkeasti liksaa!
Lue Arto Pietikainen: Joustava mieli. Voisi auttaa sinua tyostressin kanssa.
Kirjoituksesi sävystä päätellen tarvitset ammattiapua ajatustesi selvittämiseen, suosittelen vakavasti menemään ensin työterveyslääkärille ja kertomaan hänelle huolesi. Sieltä saat lähetteen työpsykologille ja tarvittaessa myös psykiatrille.
Ymmärräthän varmasti että suhtautumisesi epäonnistumisiin ei ole normaalia, eikä esim itsarista puhuminen työtehtävien muuttuessa ole sitä myöskään.
Älä hetkeäkään kuvittele että avunpyyntö olisi epäonnistuminen tai siinä olisi mitään hävettävää. Olet matkalla umpikujaan ja tämä päätös voi olla elämäsi paras. Stressin lievittämiseksi yrittäisin myös miettiä miten voisit helpottaa taloudellista tilannettasi, jottet olisi aivan niin riippuvainen juuri tästä työpaikasta. Tämä on toki toisarvoista, mutta suuri ja usein tarpeeton stressin lähde.
Aika outoa, jos itse tiedostat ettet ole todellakaan sellainen ihminen, joka vetäisi mitään projekteja, niin miksi ihmeessä työnantaja niin uskoo? Eli sinussa taitaa oikeasti olla potentiaalia siihen, mutta sinulla on vaan huono itsetunto. Muut luottavat sinun taitoihisi, joten miksi sinäkään et luota itseesi? Tuskin kyseessä on mitään sarkasmia, että pomosi tahtoo vain kiusata sinua asialla..? Pystytkö puhumaan esimiehellesi, että sinulla on kova pelko asiaan ja siihen että pelkäät epäonnistuvasi? Kannattaa yrittää puhua asiasta ja voi olla, että päädytte hyvään ratkaisuun.
[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 20:08"]
Mielipidettäni kysymättä minut ollaan pakottamassa projektipäälliköksi. Se kuuluu tehtävääni, sanotaan. Olen ollut pari vuotta nykyisessä työpaikassani töissä, enkä missään nimessä olisi hakenut tehtävää, jos olisin tiennyt sen tarkoittavan projektipäällikköyttä.
Mitä voin tehdä? Kun epäonnistun, koko elämäni on pilalla ja perheeni vararikossa sen jälkeen. En voi tehdä itsemurhaa lasten takia, en voi muuttaa, en voi vaihtaa työpaikkaa (koska niitä ei ole).
MIeheni ei tue minua yhtään, pitää sitä helppona nakkina ja ärsyyntyy ahdistuksestani. Mutta kun minä en osaa sitä hommaa! olen ollut projekteissa mukana, en vetänyt niitä. En halua olla ihmisten kanssa, en jaksa enkä ehdi opiskella projektiasiaa. Haluaisin vain tehdä työni, kun joku sanoo mitä pitää tehdä.
[/quote]
Sano työnantajalle, että et osaa sitä hommaa.