Olen varmaan surkea ystävä.

Itse sain lapseni kohtalaisen nuorena, en minään teininä kuitenkaan. Tällöin lapsettomia ystäviäni ei juurikaan vauva-asiat kiinnostaneet. Minusta se oli ihan ymmärrettävää ja juttelinkin niistä asioista lähinnä muiden lapsellisten kanssa. Näitä lapsettomia ystäviä pidin ajantasalla sen verran, että tiesivät milloin lapsi syntyy jne.

Nyt omat lapseni ovat jo koululaisia ja nämä aikaisemmin lapsettomat ystäväni alkavat saamaan lapsia lähemmäs nelikymppisenä. Ja voi sitä raskaus/lapset-puheen määrää! Eivät tunnu osaavaan muusta enää puhua, ovat hurahtaneet asiaansa ihan täysin.

En tiedä. Ehkä nuoremmilla odottajilla oma minä säilyy muutoksessa mukana paremmin, kun myöhemmällä iällä biologinen kello käy jo niin kovaa, että vie koko naisen mukanaan.

Mutta, anteeksi vaan. En MILLÄÄN jaksaisi kuunnella ja olla kiinnostunut. Ystäväni ovat minulle rakkaita ja toki haluan asiasta tietää pääpiirteittäin, mutta kun tuntuu, ettei mistään muusta enää voi puhua. Huono-omatunto, kun ajattelee omista ystävistään tällä tavalla, mutta kun aihe ei voisi kiinnostaa yhtään vähempää.