Lue keskustelun säännöt.
Miehen asennettomuus tässä perhe-elämässä
04.05.2013 |
Mies kokee, ettei elämässä ole mitään merkityksellistä eikä tärkeää. Ei pidä työstään mutta ei löydy varmaa uuttakaan paikkaa. Taloushuolet painaa siinä mielessä, ettei ole varaa mihinkään ylimääräiseen mutta perusasiat kuitenkin hoituvat. Meillä on kaksi ihanaa, tervettä pientä lasta. Kysyn mieheltä, eikö nämä lapset ole merkityksellisiä, eikö voisi nähdä miten arvokasta on kun on saanut kaksi tervettä lasta ja kokea mielekkyyttää siitä, että saa kasvattaa heistä isoja ihmisiä. Mies tuhahtaa tuollaiselle. Mikään kasvatusasia ei sitä kiinnosta, alkaa haukotella jos puhun sellaisista. Se on ja tekee lasten kanssa, hoitaa (koska vaadin hoitamaan) mutta sellainen ilo ja aitous puuttuu. Kysyn, olisiko mieluummin mielekkäässä työssä ja yksin kuin perheenisänä lapsillemme, mutisee että ei tiedä, ei osaa vastata.
Tämä tilanne on jatkunut näin jo kauan, mihinkään perheneuvoloihin ei todellakaan suostu juttelemaan tilanteesta. Minua hajottaa tämä, ettei perheenisä tiedä mitä haluaa ja auliisti sen myöntääkin. Että tässä on vaimo ja lapset, mutta mies ei saa iloa siitä, kunhan vaan koittaa selvitä päivästä toiseen. Vaadinko minä liikoja? Onhan tämä raskasta ja tylsää peruselämää, mutta onhan tämä silti hyvää ja arvokasta, meillä on paljon hyvin jos vaan välittää nähdä sen. Kun kaksi lasta tekee, pitäisi olla asenne, että heidän takiaan tekee elämästä mielekästä ja antaa sen tunteen lapsille. Mies vähät välittää tästä. Ei pohdi, mitä vaikutusta omalla asenteellaan (ankeudellaan) on omiin lapsiin, ja minuun. Mitä voin tehdä? Puhunut olen, viime vuonna samoja kuin tänä vuonna, ei sen ymmärrys vaan muutu mihinkään.
Kommentit (34)
Voiko olla masentunut? Ei kuulosta mitenkään normaalilta :/ Minkälainen hänen oma isänsä oli? Oma mieheni iloitsee niin paljon isyydestään ja pienen poikamme kasvun seuraamisesta, että on vaikeaa nähdä tuota miehesi käytöstä tyypillisenä.
Mieheni on töissä ja minä kotona, joten minulla on enemmän aikaa selvittää hoitoon ja kasvatukseen liittyviä asioita. Mutta kyllä niistä kuitenkin yhdessä keskustellaan ja mies on (parhaansa mukaan) kartalla, missä mennään ja iloiten hoitaa lastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen isä oli alkokoholisti ja hankala tapaus. Äiti kiltti huolehtija. Mä olen ihan rikki, kun en tiedä mitä tehdä. Masennuksesta vaikea sanoa, mies kuitenkin jaksaa kuntoilla yms. kiinnostuu itselle merkittävistä asioista. Mutta jotain toivottomuutta ja sellaista elämän suunnan näkemättömyyttä tässä on. Tuntuu, että on henkisesti nukuksissa koko ajan.
Ovatko miehen omat vanhemmat vielä elossa? Minkälainen suhde heillä tai sinun vanhemmillasi on lapsiinne?
Ehkä olisi aika aloittaa minä-viestillä sen sijaan, että aloitat sinä-viestillä. Kun syyllistät miestä siitä, että tämä ei nauti lapsista ja yrität kaivaa esiin sen, että mies ei näitä lapsia edes halua eikä pidä perhe-elämästänne, et rakenna, vaan hajoitat. Toisaalta minä-viesti saa sinut ehkä tajuamaan sen, miksi edelleen olet miehesi kanssa yhdessä. On nimittäin aika rankkaa elää ihmisen kanssa, joka ei anna mitään vapaaehtoisesti eikä kuitenkaan tee päätöksiä suuntaan eikä toiseen.
Aloitat siis keskustelun miehen kanssa niin, että kerrot
- miten sinä koet perhe-elämänne
- miten koet parisuhteenne
- mitä hyvää/mitä parannettavaa omassa käytöksessäsi/suhtautumisessasi
- miten koet, että mies voisi puolestaan toimia perheenne eteen
Tärkeää olisi tuoda ilmi, että SINÄ olet väsynyt etkä saa irti parisuhteestanne ja että SINÄ koet, että te tarvitsette apua parisuhteeseenne. Jos mies ei koe mitään ongelmaa edelleenkään eikä tarvetta yhdessä hakea apua, niin sitten kerrot, ettet jaksa tällaista parisuhde-elämää vaan elät mieluummin ilman hapannaamaa, koska sinun voimasi ovat lopussa etkä kykene kannattelemaan perhettänne yksin, jos joku koko ajan vetää sitä alaspäin. Alasvetäjästä on päästävä eroon.
Miksi haluat vuodesta toiseen jatkaa ihmisen kanssa, joka ei arvosta sinua eikä lapsianne?
Kummankin vanhemmat elossa ja pitävät lapsia todella tärkeinä ja merkityksellisinä. Jopa tämä alkoholisti-isä, itku kurkussa seuraa näiden lasten tekemisiä ja sanoo että ovat hänelle tärkein asia maailmassa. Varmasti katuu sitä, millainen isä itse oli aikanaan.
Mies ei itse jotenkin ymmärrä asioita, osaa ajatella päivää pidemmälle, miten laajasta asiasta kyse. Voi toisena hetkenä sano lapsesta että se on niin ihana, ja sitten toisena hetkenä olla niin kyllästynyt kun elämä on merkityksetöntä eikä mitään ilon aihetta. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tutulta... Ja kans ihmettelen että mitä tää on?! Välillä aktivoituu enemmän, mutta noh, ollaanko kuitenkin niin eri maata että... Itse ilmeisesti näen lasten kanssa olemisen eri tavoin kuin hän (en olisi tätä uskonut). Ja ei kyllä parisuhteenkaan ilmapiiriä tämä asia paljon piristä.
Kuinka vanha miehesi on? Voisiko liittyä ikään: http://hyvaterveys.fi/artikkelit/Ik%C3%A4kriisi-tulee-ja-vahvistaa/1148/
Minulla "särähtää korvaan" tuo miehesi isän alkoholismi. Onko miehesi puhunut lapsuudestaan, minkälainen isän malli hänella on? Onko kokenut olleensa tärkeä isälleen? Harrastatteko jotain yhdessä perheenä/ isä lasten kanssa?
t. 3&5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta miehesi voisi olla masentunut. Minulla on siihen taipumusta enkä kovinkaan usein osaa nähdä pelkkiä lapsia syynä olla kamalan ylionnellinen, anteeksi vaan- onnellisuus lähtee sisältä ja jos lapsia ei koe omaksi "jatkeekseen" eikä elämässä ole itse saavutettuja onnenaiheita juurikaan, niin mitäpä siinä lintua kalaksi väittämään...
[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 22:18"]
Minusta miehesi voisi olla masentunut. Minulla on siihen taipumusta enkä kovinkaan usein osaa nähdä pelkkiä lapsia syynä olla kamalan ylionnellinen, anteeksi vaan- onnellisuus lähtee sisältä ja jos lapsia ei koe omaksi "jatkeekseen" eikä elämässä ole itse saavutettuja onnenaiheita juurikaan, niin mitäpä siinä lintua kalaksi väittämään...
[/quote]
Juuri näin. Minulla samaa vaivaa (masentuneisuutta kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi, jos olen vajaalla) ja koen lapset lähinnä taakaksi. Kun kilpirauhaslääkity on kunnossa, nautin taas lapsistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen vanhemmat elossa ja pitävät hyvin tärkeänä näitä lapsia. Teetätin masennustestinkin miehellä, ei saanut korkeita pisteitä. Joku sillä on, koko ajan vetämätön, mielenkiinnoton, omat jutut kiinnostaisi mutta tämä perheenisänä pyörittäminen tuntuu masentavan häntä täysin. Surullista, ahdistavaa. Olen puhunut, minä-muodossa paljonkin. Selittänyt, että minä koen väsymystä ja voimattomuutta kun toivon toisen kiinnostuneen kasvattajan, mies vaan kohauttelee olkiaan ettää joo joo, voimaton on hänkin jep jep. Minä en saa siitä ihmisestä mitään otetta. Ainoa mitä sanoo, että elämän tuntuu turhalta, töitä ja lastenhoitoa, ei mitään mukavaa.
Eiköhän tuo ole ihan vaan miehesi luonteenlaatu. Tuskin tuo innottomuus koskee ihan vaan isyyttä vaan koko miehesi asennetta elämää kohtaan. Toiset vaan ovat sellaisia perässä vedettäviä ilonpilaajia eikä ne siitä käskemällä piristy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaanpa, että siinä on yksi mies joka on alkanut isäksi naisen toivomuksesta. Jos ei suostu, niin nainen jättää ja sitten ei saa pillua. Oikeasti miestä ei kiinnosta joku vitun perhe yhtään mutta kun ei tässä yhteiskunnassa paljon muitakaan rooleja ole tarjolla. Johtaa ennen pitkää masennukseen, alkoholismiin ja kuolemaan.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 13:29"]
Eiköhän tuo ole ihan vaan miehesi luonteenlaatu. Tuskin tuo innottomuus koskee ihan vaan isyyttä vaan koko miehesi asennetta elämää kohtaan. Toiset vaan ovat sellaisia perässä vedettäviä ilonpilaajia eikä ne siitä käskemällä piristy.
[/quote
Valitetavasti näin taitaa olla, pahin mahdollinen juttu. Toisaalta se piristyy jos on mielenkiintoa töissä tai tykkää harrastuksesta mutta mitä kun ei saa mitään asennetta tähän perhe-elämään ja lastenkasvatukseen? Alkaa haukotella jos puhun lasten asiaa. Vie lapset pihalla kun käsken (muuten kun ei tekisi) mutta haluaisin, että mies itse tahtoisi olla lastensa kanssa ja se näkyisi asennoitumisessa, puheissa, kaikessa! Mitä tuollaisen kanssa pitäisi tehdä, voin niin pahoin sen takia. Isukki vaan haukottelee ruokapöydässä ja unohtaa lasten asiat kun ei vaan kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 13:33"]
Veikkaanpa, että siinä on yksi mies joka on alkanut isäksi naisen toivomuksesta. Jos ei suostu, niin nainen jättää ja sitten ei saa pillua. Oikeasti miestä ei kiinnosta joku vitun perhe yhtään mutta kun ei tässä yhteiskunnassa paljon muitakaan rooleja ole tarjolla. Johtaa ennen pitkää masennukseen, alkoholismiin ja kuolemaan.
[/quote]
Seurustelimme pitkään, puhuin että minä tahdon perheen, mies sanoi ettei hän ole asiaa koskaan miettinyt (kuten ei paljon muutakaan). Korostin, että hänen tulee tehdä itse päätös mitä tahtoo. Alkoi sitten puhua lapsesta ja niin jätimme ehkäisyn - nyt on suuttuneena joskus sanonut, lapsiin viitaten, että elämässä tulee tehtyä virheitä. Eli kyllä, ei ole aidosti halulla sittenkään sitoututunut.. minä olen tässäkin monesti rauhallisesti puhunut, että kasvatan lapset täysin yksin jos häntä ei kiinnosta, mutta jos hän kanssamme on, sitten pitää kiinnostaa ja osoittaa se lapsille, ottaa aktiivinen kasvattajan rooli. Mies ei vaan muuta käytöstään. Jos hän ei tekisi mitään, makaisi vaan sohvalla, olisi valintani helppo. Sellainen mies pihalle. Mutta kun mies tekee perusrutiineja, vie ulos ja nukuttaa ja siivoaa, mutta se pohjalla oleva asenne on mikä on ja näkyy haukotteluna ja kyllästymisenä - mitä tässä nyt pitäisti tehdä sitten?! Mies on lapsille tärkeä ja rakas, mutta itse voin järjettömän pahoin tässä henkisessä tyhjyydessä.
Missä voisin käydä puhumassa tästä perhetilanteestani ja pahasta olosta? Jotain suuntaa on saatava ennen kuin itse hajoan, nyt jo sairastelen jatkuvasti ja olen hyvin stressaantunut.
MIehesi ei siis ole sellainen kuin sinä haluaisit hänen olevan. Sopeudu tai lähde. Oliko mies innoissaan hankkimassa lapsia, vai oliko se sinun projektisi?
[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 22:18"]
Minusta miehesi voisi olla masentunut. Minulla on siihen taipumusta enkä kovinkaan usein osaa nähdä pelkkiä lapsia syynä olla kamalan ylionnellinen, anteeksi vaan- onnellisuus lähtee sisältä ja jos lapsia ei koe omaksi "jatkeekseen" eikä elämässä ole itse saavutettuja onnenaiheita juurikaan, niin mitäpä siinä lintua kalaksi väittämään...
[/quote]
Minä taas ajattelen että mies on tyytyväinen elämäänsä ja elää kuten ihmisen tulee elää elämäänsä. Ei pidä tavoitella taivaita tai ylimääräistä. Teillä ilmeisesti raha riittää ravintoon, mutta ei "ylimääräiseen". Voisitko ehkä tyytyä elämääsi sellaisena. Olen varma ettei ylimääräinen tuo yhtään enempää onnea elämäänne. Miehesi tietää tämän.
Ap:lla on joku kriisi menossa tai muuten sekoilee. Antaisitte miestenne olla onnellisia. Ei tarvitse jatkuvasti pyrkiä laajenemaan. Eikö teille riitä että voi vain istua sohvalla ja mietiskellä hiljaa radion loisteessa ja hengitellä pölyistä olohuoneen ilmaa?
T: 11cm mies
[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 13:42"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 22:18"]
Minusta miehesi voisi olla masentunut. Minulla on siihen taipumusta enkä kovinkaan usein osaa nähdä pelkkiä lapsia syynä olla kamalan ylionnellinen, anteeksi vaan- onnellisuus lähtee sisältä ja jos lapsia ei koe omaksi "jatkeekseen" eikä elämässä ole itse saavutettuja onnenaiheita juurikaan, niin mitäpä siinä lintua kalaksi väittämään...
[/quote]
Minä taas ajattelen että mies on tyytyväinen elämäänsä ja elää kuten ihmisen tulee elää elämäänsä. Ei pidä tavoitella taivaita tai ylimääräistä. Teillä ilmeisesti raha riittää ravintoon, mutta ei "ylimääräiseen". Voisitko ehkä tyytyä elämääsi sellaisena. Olen varma ettei ylimääräinen tuo yhtään enempää onnea elämäänne. Miehesi tietää tämän.
Ap:lla on joku kriisi menossa tai muuten sekoilee. Antaisitte miestenne olla onnellisia. Ei tarvitse jatkuvasti pyrkiä laajenemaan. Eikö teille riitä että voi vain istua sohvalla ja mietiskellä hiljaa radion loisteessa ja hengitellä pölyistä olohuoneen ilmaa?
T: 11cm mies
[/quote]
Minulle riittää tämä ettei ole ylimääräistä! Mutta toivoisin, että rahaa olisi hieman enemmän niin taloudellinen paine helpottaisi miehen mielessä. Hän stressaa valtavasti taloudellisesta puolesta ja valittaa ja surkuttelee kun ei ole varaa ostaa mitään "kivaa", vaikka uutta hyvää polkupyörää vanhan tilalle. Uusi pitää olla kunnollinen, laadukas ja monipuolinen. Minä sanon, että tottakai olisi ihanaa jos olisi varaa tuollaisiin mutta kun nyt ei ole, niin voitaisko koittaa olla tyytyväisiä siitä mitä meillä on: kiva koti ja terveet lapset. Mutta ei riitä miehelle. Jännä sinänsä, että minä tietoisesti tavoittelin korkeampaa elintasoa opiskelemalla pitkälle, mies ei koskaan jaksanut lukea koulussa eikä miettiä uraa, meni amikseen sille linjalle mille pääsi ja töihin sinne minne pääsi. Kumpikaan meistä, pätkätöitä tekevä humanisti eikä perusduunari tehtaassa, tienaa hyvin mutta toiselle tämä elintaso nyt on sellainen että iloitaan mistä pystytään, toinen murehtii sitäkin asiaa koko ajan. Kuitenkaan ei kiinnosta esim opiskelut töiden ohessa, koska ei jaksa. Olen kannustanut..
Meillä on vähän samanlainen tilanne. Mies on perusluonteeltaan passiivinen, ei innostu herkästi uusista asioista, istuisi mielellään vapaa-ajat sohvalla pelaten...On kyllä lasten kanssa, mutta tekee vain pakolliset asiat, ja muuten odottaa minulta ohjeita. Ei aina ole herkkua. Riidelleet olemme tasaisin väliajoin. Mies ei halua erota. Mies on luonteeltaan hyväntahtoinen, muttei kyllä puhu ajatuksistaan oma-aloitteisesti.
Suhteessa toisen passiivisuus johtaa pikkuhiljaa siihen, että kaikki vastuu siirtyy sille aktiivisemmalle osapuolelle. Meidän tapauksessamme minulle. Se on pidemmän päälle aika raskasta, että toinen on lähes perässävedettävä.
Sanokaa, kertokaa - onko ihan tavallinen (hyvä) mies tällainen? Naapurin isän kanssa juttelin taannoin ja kertoi miten rankkaa heillä ollut allergioitten takia. Sitten sanoi, että "joo..on tää rankkaa, mutta jaksaa kun on se niin siistiä että on nämä kuitenkin". Mun mieheni ei koskaan sano tuollaista, siinä se olennainen juttu, ei tietoisesti ajattele miten hyvä juttu että lapset on ja siksi kannattaa asennoitua jaksamaan. Tulee välillä raivo, että ei ansaitse lapsia kun ei arvosta! Mutta kuitenkin se siis hoitaa ja huolehtii, ilman muuta, koska minä pidän asian itsestäänselvyytenä että isä tekee siinä missä äitikin ja vaadin tekemään. Tosin viime käden vastuuasiat ovat aina olleet minun vastuulla, lääkitsemiset, nukkumiset, päiväkotijutut jne.
Onko tyypillistä, ettei mies ymmärrä iloita että on saanut lapset ja ajattele, että haluaa kasvattaa heitä?