Miten sinun mielestäsi Suomessa suhtaudutaan lapsiin?

Ainakin täällä haja-asutusalueella Tampereen lähistöllä pikkulapsi saa ihailua ja huomiota sekä ymmärrystä, jos vaikka kaupassa mopo karkaa käsistä (äidin kielloista huolimatta). Lapsille on paljon ohjelmaa ja yleinen mielipide on jotakuinkin sellainen, että lapset ovat lahja. On tietysti niitäkin, jotka eivät erityisemmin ole kiinnostuneita lapsista, mutta ainakaan minä taaperoni kanssa en ole kokenut vihamielistä suhtautumista. Tosin mulla on todella suloinen ja hauska lapsi. ;)

Asun Oulussa ja täällä ainakin on lapsimyönteinen ilmapiiri, johtuen varmaan siitä että täällä niitä lapsia riittää. Ihmiset täällä voivat olla muuten vähän varautuneita, näin muualta muuttaneen silmin, mutta lapsiin suhtaudutaan ystävällisesti. Minulla on puheliaat pienet lapset, ja esimerkiksi bussimatkoilla vieressä istuvat ovat aina vastailleet takaisin. Lähikaupan myyjät porisuttavat lapseni joka kauppareissulla, kampaajalla lapset saivat keksiä tukanleikkuun jälkeen jne. Tällaisia pieniä ystävällisiä juttuja joka päivä. Aina olen saanut apua esimerkiksi rattaiden kanssa ja ylipäänsä tuntuu, että ihmiset ympärillä ovat paljon kivempia kuin ennen lasta. Vieraat ihmiset ovat myös komentaneet omia lapsiani, jos siihen on ollut tarvetta, mikä minusta on  ihan hyvä asia.

Minusta lapsiin suhtaudutaan täällä kaksijakoisesti.

Toisaalta lapsia hyysätään aivan ihmeellisesti ja oletetaan että maailma pysähtyy kun huoneeseen (tai julkiseen tilaan) saapuu lapsi. En nyt tarkoita pelkästään lasten vanhempia, vaan yleistä asennetta.

Toisaalta taas sitten lapset eivät saisi näkyä eivätkä varsinkaan kuulua. Jos bussissa tai ravintolassa lapsi rääkäisee tai pitää muuten meteliä, alkaa hirvittävä silmien pyörittely ja huokailu.

Ideaalimaailmassani lapset olisivat osa normaalia elämää. Lapsillakin olisi rajat, mutta järkevät sellaiset. Tuo Etelä-Eurooppalainen malli on minusta oikein varteenotettava, siellä lapset otetaan mukaan kaikkeen elämiseen.

En ole Espanjassa käynyt, mutta uskon kyllä eron Suomeen olevan valtaisan, vaikka mulla sinänsä onkin positiivisia kokemuksia lapseen suhtautumisesta Suomessa! Mä asun pienellä paikkakunnalla ja vielä syrjäkylällä, ja täällä kylällä tutut ja puolitutut huomiovat lasta kovasti ja ovat kiinnostuneita, ja kaupungill käydessä positiivista huomiota tulee myös. Esim. yhdessä kahvilassa, jossa käyn, henkilökunta tulee aina kyselemään lapsen kuulumisia ja vahtivat, kun käyn vessassa, ja päiväsaikaan kahvilassa asioivat eläkeläiset ihastelevat aina lasta.

Mä kuitenkin uskon, että Suomessa puuttuu suuremmassa mittakaavassa ja ehkä paljolti just lapsiperheiden kesken yhteisöllisyyttä, ja se aiheuttaa ongelmia. Varmasti tämä vaikuttaa lasten käyttäytymiseen, kuten ap arveli. Musta lapset ja teini-ikäiset on Suomessa ehkä jotenkin aikuisten yhteiskunnan ulkopuolella. Lapset elävät jossain lapsiuniversumissa, joka ei kohtaa muun yhteiskunnan kanssa.

Mun yksi kaveri sanoo, että hänen puolisonsa kotimaassa kaikki aikuiset vahtivat paikalla olevia lapsia. Siellä ei ole sellaista ajatusta, että vain vanhemmat juoksevat taaperon perässä, vaan taaperoa horhaa aina lähinnä oleva aikuinen. EHkä tää kertoo jotain lasten ja lapsiperheiden asemasta Suomessa.

Nelonen, mä luulen, että meillä on aika lailla samat ajatukset tästä asiasta!

#5

[quote author="Vierailija" time="20.04.2013 klo 19:59"]

Mä kuitenkin uskon, että Suomessa puuttuu suuremmassa mittakaavassa ja ehkä paljolti just lapsiperheiden kesken yhteisöllisyyttä, ja se aiheuttaa ongelmia. Varmasti tämä vaikuttaa lasten käyttäytymiseen, kuten ap arveli. Musta lapset ja teini-ikäiset on Suomessa ehkä jotenkin aikuisten yhteiskunnan ulkopuolella. Lapset elävät jossain lapsiuniversumissa, joka ei kohtaa muun yhteiskunnan kanssa.

[/quote]

Mulla taas tuli kuin salamanisku päähän kun luin tämän kirjoittamasi kappaleen! Juuri näin se on! Lapset suljetaan omaan maailmaansa, jossa aikuiset sitten joutuvat vierailemaan (asumaan?) tai sitten paheksumaan ulkopuolella!

-4

Kaupoissa, pysäkeillä, lenkillä yms vanhukset tulevat todella usein juttelemaan jos on liikkeellä vauvan tai taaperon kanssa. Kaupoissa, busseissa, pysäkeillä, ravintolassa ja melkein joka paikassa taas ihmiset näyttävät hermostuvan jos lapsi vähän puhuu tai liikkuu. Pitäisi yrittää saada lapsi täysin hiljaiseksi ja samalla kuitenkin kannustaa opettelemaan puhumista. Tai vauva pitää jonkun äänen joka ei ole vielä edes itkua. Rattaiden kanssa ei saisi julkisiin astua edes äänettömänä.

Mökkireissuilla ihmiset ovat taas ihan toista maata. Tullaan juttelemaan, lapsille hymyillään ja tervehditään, kysellään kuulumisia ja ollaan niin iloisia kun nähdään lapsia. Toivottavasti pääsen joskus muuttamaan maalle.