En pidä itseäni minään, ja tuntuu ettei kukaan muukaan pidä :(

Mulla on menossa toivoton ahdistus siitä, etten ole mitään muuta kuin äiti. Pitkiin aikoihin kukaan aikuinen ei ole kysynyt multa mitään sellaista, johon mä tietäisin vastauksen mutta kysyjä ei. Ketäpä nyt kiinnostaisi pikkulasten hoitaminen, joka on nykyisin ainoa aihealue, josta jotain tiedän.



Yhtään ei helpota se, että muutama miehen sukulainen suhtautuu hyvin avoimesti muhun pelkkänä kotiäitinä, jolla ei ole aivoja ollenkaan. He keskustelevat vain miehelleni, minun oletetaan puhuvan ainoastaan lapsi- ja kotiasioista. Joskus olen kommentoinut johonkin asiaan omaan koulutukseeni perustuvan tietämyksen pohjalta, ja mielipiteeni on ohitettu naureskellen tyyliin " mitähän toi mamma tossa selittää" .



Melkein pahimmalta tuntuu se, että pelkään mieheni häpeävän minua ja mitättömyyttäni. Luultavasti pelkoni on ihan aiheeton, mutta en pääse siitä eroonkaan.



Olisiko kellään antaa mitään neuvoja miten saan kauas kotiäitivuosien taakse laahaamaan jääneen itsetunnon taas nostettua?