Miksi sinä ruma tai vähemmän kaunis olisit parempi...

[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 23:23"]

En odota mieheni "palvovan" minua. Olen kehittänyt luonnettani ja älyäni, koska ulkonäköni on suht vaatimaton. En ole ns. high maintenance. Tosin en mikään alistuva vässykkäkään..  

P.S miksi ei vaan voi vastata siihen mitä kysytään. Onko pakko aina kritisoida toisen kysymyksenasettelua?

[/quote]

eli siis miksi sulle ei vastata sellaisia vastauksia kuin sä haluaisit?? 

En ole parempi, mutta en huonompikaan. En ole näyttelyesine, minulla ei ole syytä olla turhamainen..

Minä olen hyvä kokki, olen kiltti luonteeltani, minun kanssani on hauskaa, olen spontaani ja luova, en nipota ja naputa, tienaan hyvin, osaan sisustaa edullisesti ja olen kätevä käsistäni, osaan myös remontoida, minulta saa kun haluaa ja nautin elämästäni. 

Pitäskö sun arvostaa itseäsi hiukan? Ja valita itse joku joka arvostaisi sua? Kuka nuo rumuudet muuten määrittelee? Sinä tai hän tai naapuri vai naistenlehtien naiskäsitys? Eikös kauneus ole katsojan silmässä? Ja mistä sä niiden "kauniiden" epäluotettavuudet tiedät?? Sulla taitaa olla joku identiteettikriisi, ihan ohi asian menee..

Kyllä mä mielelläni olisin kauniimpi, en vaan jaksa nähdä vaivaa sen eteen. En siis voi sanoa, että jotenkin jostain syystä olisin parempi kuin joku kaunis, koska enhän tiedä onko missään muussa eroa kuin kauneudessa? Olishan se kiva, jos kauneus/komeus olisi vakio, joka olisi kaikilla, ja sitten valittaisiin muiden ominaisuuksien mukaan sellainen millaisen haluaa.

Luonne on niin hirveän tärkeä, varsinkin kun ollaan yhdelssä pitkään ja kohdataan elämän haasteita, ulkonäkö on toissijainen asia

Kivaa yleistämistä. Kaikki kauniitko on epäluotettavia eivätkä arvosta kumppaniaan? Ehkä kaikille hyvännäköisillekkään ulkonäkö ei ole kaikki kaikessa, oletko ikinä miettinyt tätä vaihtoehtoa?

Öö okei, siis olet luotettavampi kuin kaikki sinua kauniimmat ihmiset..?

Eihän se ulkonäkö ole tärkeää, kyllä suhteen täytyy perustua muuhun, jotta se kestäisi. Paitsi ehkä joillain julkkis-tyrkky-tyypeillä.

Miehessäni rakastuin hänen mieleensä, tapaansa ajatella ja kykyynsä älyllisesti hahmottaa asioita. Meillä on vieläkin paljon puhuttavaa ja keskusteltavaa 20 vuoden jälkeen. Häntä ei varmaan kovin komeana pidetä, vaikka onhan noita iskijänaisiakin vuosien varrella nähty, useammin häntä on tultu iskemään kuin minua :-)

En odota mieheni "palvovan" minua. Olen kehittänyt luonnettani ja älyäni, koska ulkonäköni on suht vaatimaton. En ole ns. high maintenance. Tosin en mikään alistuva vässykkäkään..  

P.S miksi ei vaan voi vastata siihen mitä kysytään. Onko pakko aina kritisoida toisen kysymyksenasettelua?

Olen melko tavallisen näköinen, en ruma enkä kaunotar mutta laitettuna ihan hehkeä ja vedän puoleeni myös samantapaisia taviksia. Olen tyytyväinen itseeni tällaisena ja sosiaalinen luonne, hyvin monenlaisten ihmisten kanssa toimeentuleva ja kroppani on hyvä ja naisellinen, olen liikunnallinen ja flirttaileva mutta tietyllä tapaa hieman ujo. Otan toiset huomioon ja olen kaikinpuolin kaunis sisältä, tietysti vikani on mullakin mutta tässä piti itseään kehua niin nämä on mun hyvät puolet ainakin.

Voi äh mikä aloitus. Vaikka en ole kaunis, en ajattele, että se on suuri puute, joka minun pitää pystyä korvaamaan ja että pelkästään kauneutta tai komeutta tarvitsee ollakseen hyvä kumppani. Hyvä kumppani jaksaa rakastaa, pysyä rinnalla, on tasapuolinen ja huomioiva ja luotettava. En ymmärrä, kuinka edelliset asiat liittyvät siihen, onko kaunis vai ruma (useimmat muuten ovat jotain tuolta väliltä).