Lue keskustelun säännöt.
Moralisoikaa mun erheeni
20.04.2013 |
Moi.
En olisi ikinä uskonut tällaista itsestäni, mutta suutelin lapseni valmentajaa. Tämä tapahtui viikko sitten ja asia riivaa minua edelleen.
Olin juhlissa joihin tämä mies ilmestyi, meillä yhteinen ystävä. Ilta oli mukava, lähdettiin yhtä matkaa kävellen kotiin. Kävelyä kesti n puoli tuntia koska edettiin kierrellen ja pysähdellen, ja tänä aikana keskusteltiin hyvinkin henkevistä asioista. Kun tiemme erosivat, mies halasi minua ja suuteli kaulalle. Nostin hämmästyneenä katseeni, ja hän suuteli minua huulille jolloin vastasin suudelmaan. Se ei ollut kuin ihan lyhyt suukko, eikä mikään himokas muisku, mutta tuntui varpaissa saakka.
Tunnen itseni yhtä aikaa huonoksi ihmiseksi (vaimoksi ja äidiksi) ja samalla olo on kevyt ja euforinen. Olen nähnyt miestä tämän jälkeen lapsen harrastuksen merkeissä pari kertaa, ja hän ollut lämmin ja aurinkoinen - kuten aina aikaisemminkin. Eli välit eivät ole muuttuneet vaivaantuneiksi tms.
Mitään suurta ja ihmeellistä ei siis tapahtunut, mutta silti tunnen syyllisyyttä siitä että nautin illasta toisen miehen kanssa. Molemmat siis ollaan tahoillamme naimisissa ja lapsia on. Olen aina pitänyt itseäni ihmisenä jolla moraali kohdallaan, ja nyt ensimmäistä kertaa ymmärrän miten helposti ns kilttikin ihminen voi sortua pettämään.
Olen pettynyt itseeni ja mielihaluihini :( En todellakaan niitä toteuta, mutta olen kauhuissani kun huomaan sellaisia olevan :(
Kommentit (8)
"Kun tiemme erosivat, mies halasi minua ja suuteli kaulalle. Nostin hämmästyneenä katseeni, ja hän suuteli minua huulille jolloin vastasin suudelmaan"
Kioskiromaanit on ainakin luettu.
Kadu ja kärsi keskenäsi, se on hyvä opetus olla koskematta toisen omaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.04.2013 klo 09:55"]
"Kun tiemme erosivat, mies halasi minua ja suuteli kaulalle. Nostin hämmästyneenä katseeni, ja hän suuteli minua huulille jolloin vastasin suudelmaan"
Kioskiromaanit on ainakin luettu.
Kadu ja kärsi keskenäsi, se on hyvä opetus olla koskematta toisen omaan.
[/quote]
Heh, en ole lukenut kioskiromskuja - murhatarinoita vain lähinnä :D Mutta ehkä oli lällysti kuvattu, mutta näin siinä kävi.
enkä minä edes koskenut toisen omaan, ennenkuin minuun koskettiin. mutta rehellisesti - olisinhan voinut antaa vaikka litsarin poskelle jos olisin halunnut. Mutta en halunnut. Ja siksi onkin joo ihan oikein että kärsin ja kaduttaa.
-ap
[quote author="Vierailija" time="20.04.2013 klo 09:54"]
No niin. Ei mitään hätää. Nyt jatkat elämää muuten ihan tavallisesti, mutta kiinnität huomiosi siihen, että systemaattisesti välttelet tilanteita, joissa olisit miehen kanssa kahdestaan, viattomiakin.
Eli jos mieleen tulee esimerkiksi, että voisihan sitä ihan hyvin käydä vaikka kahvilla, niin et mene. Olet iloinen euforisesta olostasi, mutta et mene.
Myönnät itsellesi nuo kaikki tunteesi ihan rauhassa, mutta jätät sen ensimmäisen pikku lipsumisen tekemättä, muuten olet hukassa. Tiedät tämän itsekin, mutta tarvitset silti minut sanomaan sen. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!
[/quote]
Kiitos järkevästä kommentistasi! Tiedän että tämä on täsmälleen se tapa jota pitää noudattaa, ja tiedän että kun kuluu vähän aikaa, nämä tunteet menee pois. Sillä ei ole kyse mistään isoista jutuista, vaan siitä kutkuttavasta olosta joka hetkellisesti tuli. Pärjään ilman sitäkin, ja mun omakin mieheni saa minussa aikaan sen.
Pitää vaan unohtaa koko juttu.
Ihanaa kevättä sinullekin! :)
-ap
Kiitos! Ja pieni lisäys vielä: Olet oikeassa siinä, että ko. tunteet menevät pois, mutta varoitus tuohon "vähän aikaa" -kohtaan. Voi mennä enemmänkin kuin vähän aikaa. Ja jos aikaa rupeaa kulumaan, voit alkaa ajatella, että tilanteessa on sittenkin jotain enemmän, kun kerran vieläkään tunteet eivät ole haihtuneet. Se on kauhea virhe! Älä mene tähänkään lankaan! Jatkat vain edelleenkin samalla systemaattisella reitillä.
Mulla on paljon sanottavaa tästä aiheesta, arvaat varmaan miksi.
Moi,
Voi harmi että näen vastauksesi vasta nyt, en ole ollut koko päivänä linjoilla ja nyt tietty olet jo kadonnut taivaan tuuliin... Mutta arvaan mistä on kyse. Päättyikö kaikki katastrofiin?
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joo, siis kuka edes antaisi litsarin poskelle?? Puhekin on keksitty. On ap:lla tosiaan kioskikirjalisuus luettuna...
No mitä olisi pitänyt puhua? Sanoa että "lopeta"? Tilanne oli hetkessä ohi, helpommalla pääsi kun vain liukeni paikalta.
- ap
No niin. Ei mitään hätää. Nyt jatkat elämää muuten ihan tavallisesti, mutta kiinnität huomiosi siihen, että systemaattisesti välttelet tilanteita, joissa olisit miehen kanssa kahdestaan, viattomiakin.
Eli jos mieleen tulee esimerkiksi, että voisihan sitä ihan hyvin käydä vaikka kahvilla, niin et mene. Olet iloinen euforisesta olostasi, mutta et mene.
Myönnät itsellesi nuo kaikki tunteesi ihan rauhassa, mutta jätät sen ensimmäisen pikku lipsumisen tekemättä, muuten olet hukassa. Tiedät tämän itsekin, mutta tarvitset silti minut sanomaan sen. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!