Lue keskustelun säännöt.
Olen tänään päättänyt luopua elämästä.
01.05.2013 |
Elämäni on ollut pelkkää selviytymistä jo monet vuodet. Olen jaksanut ja jaksanut, mutta elämäni on raskasta, liian raskasta. Olen menettänyt kaiken halun elää jo aikoja sitten, mutta olen antanut ajan kulua ja yrittänyt vielä uskoa, että joskus saan elää, en vain selviytyä.
Vastoinkäymisiä on vain liikaa, enkä yksinkertaisesti enää jaksa. Siksi olen päättänyt tänään luopua elämästäni. En aio tänään päättää päiviäni, mutta "lopetan selviytymisen", mitä tapahtuu, niin se tapahtuu. Ajelehdin ja unohdan itseni.
Olen väsynyt, olen luovuttaja, olen voitettu...minua ei enää ole.
Kommentit (38)
Jaan ihan saman olon. Vuosi vuoden jälkeen pelkkää selvitymistä ja voimat alkaa olla loppu. En haluisi kuolla mutten jaksa enää eläkään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan samat aatokset. Mistään ei saa energiaa. Ihmettelen miten muut vaan jaksaa vuodesta toiseen tätä paskaa?
Jaksatko/jaksatteko mitenkään hakea vielä apua? Vertaistukea, hoitoa tai jonkun läheisen tukea? Onko edes ketään luottohenkilöä kelle puhua, ettei jää yksin? Elämä voi vielä muuttua- tiedän sen omasta kokemuksesta. Tiedän myös tunteen, ettei siihen usko pätkääkään, siksi ette saa jäädä yksin!
Minulla ainakin asiat, jotka ovat vähitellen tappaneet minut henkisesti, olleet todella raskaita ja vaikeita. Sanotaan, ettei kenellekään anneta enempää, kuin jaksaa kantaa. No, minun kohdallani tuo ei ainakaan pidä paikkansa.
En ole katkera tai vihainen, olen vain väsynyt ja luovutan. Olen ehkä myös surullinen, suren itseäni. Onko se outoa? En tiedä, mutta se on tunne, joka minulla on.
ap
Hei nro 4,
Olen saanut keskusteluapua ja olen pyytänyt apua. Mutta tämä ei ole vain henkistä uupumusta, vaan ihan konkreettisia asioita myös.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun veli on kans luovuttanut. Sillä on mennyt jo pitkään huonosti :(. Me emme voineet auttaa, kun hän ei ota apua vastaan. Hän ei myöskään mistään hinnasta suostuisi menemään töihin. Eikä ole koskaan halunnut tehdä mitään, mistä joutuu kantamaan vastuuta. Nyt hän vain on. Edunvalvoja maksaa laskut....
Minä olen aina käynyt töissä. Se on itseasiassa ollut yksi niistä ongelmista, olen tehnyt aina liikaa töitä. Joo, se on valinta, mutta silläkin on ollut tarkoituksensa. Minä olen täysin toimintakykyinen, eikä kukaan ulospäin tiedä tai osaisi arvata, että olen täysin lyöty.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei vaan ole voimia nostaa itseäni tästä suosta. Olen vain väsynyt koko ajan ja elämä vain menee jotenkuten. Hädin tuskin jaksan nousta töihin aamulla ja jaksan työpäivän joka sekin on lyhyt. En jaksa asiakaspalvelua ja sillä alalla olen. En jaksa ihmisten murheita kun itsellänikin on niitä. Minäkin käyn juttelemassa mutta siitä ei ole apua, lähinnä sellaista että oletko syönyt lääkkeesi. Kavereita ei ole vaan aina samaa möllötystä kotona perheen kanssa. Miehelle yritän puhua peloistani ja muusta mikä harmittaa mutta tulee vaan aina riitaa. En vain osaa elää tätä elämää oikein miten kuuluu elää.
t:3
Hei! Hanki itsellesi apua, olet arvokas. Soita vaikkapa psykiatriseen päivystykseen. Siellä sinut otetaan vakavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen useimmiten törmännyt siihen, että apua pyytäessäni, minut usein tyrmätään. Koska eihän minulla voi olla mikään hätänä tai ongelmia. Vähättely ja mitätöinti on muuten todella tehokasta, joko sitten tahattomasti tai tahallisesti, kun pyytää apua ja sitä ei saa.
ap
Ja ne sun suuret murheet ja vastoinkäymiset, mitä ne on? Mies jätti tms. Hohoijaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ok. Ymmärrän. Niille konkreettisille asioille, voiko niille yhdellekään tehdä mitään? Tehdä jotain esim toisin. Vaikea sanoa...pystytkö nyt kesällä lomalla lataamaan akkujasi jossain, missä mielesi lepää?
Terv. nro 4
Hei nro 12,
Huomaatko, mitätöintiä ja vähättelyä. Mies ei ole jättänyt, mutta esimerkkinä sinulle näistä minun hohhoijaa-murheistani, vaikka syöpä. Siinä muuten murhe, joka on niin typerä ja mitätön ja suorastaan saa minutkin ihmettelemään, että hohhoijaa, miten jaksankin tuommoisesta murehtia.
Kiitos 12 myötätunnosta ja empatiasta, tuli heti parempi olo.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei taas nro 4,
En tiedä luitko jo tuon edellisen kirjoitukseni, mutta kun nuo konkreettiset murheeni ovat tuota kokoluokkaa, syöpä, niin aika vaikeaa on.
Mutta kiitos kuitenkin.
ap
Uskon, että sinä AP olet oivaltanut jotain suurta. Kun lopetat väkisin taistelun, selviytymispakon ja jatkuvan yrittämisen, elämä helpottuu. Elämä alkaa olla enemmän nykyhetkessä. Ajan kuluessa - vaivihkaa - elämä muuttuu paremmaksi. Kun ihminen luopuu tarpeesta tyydyttää kaikenlaiset halut, ihminen saa tilaa mielenrauhalle. Ja ne entiset halutkin alkavat tyydyttymään paremmin, kun niiden perässä ei väkisin juokse.
Onnea tästä alkavalle mielenrauhan tiellesi!
no jos kerran olet siinä pisteessä, että voit luovuttaa oman hallintavallan elämästäsi pois, niin suosittelen luovuttamaan sen Jumalalle.
Kun pieni ihminen tajuaa, että omat voimat ei riitäkkään ja luovuttavat elämänsä Jumalan käsiin ihmeitä alkaa tapahtua. Kristinuskon paradokseihin kuuluu mm se, että kun minä olen heikko murtautuu Jumalan voima esiin.
Näin minä ainakin olen kokenut omassa elämässäni, siinä hetkessä kun olin elämäni tuhkaläjässä eli kaikki asiat olivat pielessä ja sanoin Jumalalle, että en pärjää ilman häntä. Että ota elämäni haltuusi. Niin silloin inhimillisistä olosuhteista huolimatta oli mahtava nähdä, että Jumalan voima oli todellinen. En olisi elossa ilman Hänen puuttumistaan ja huolenpitoaan.
Raamatussa luvataan, että kun huudat Jumalaa avuksi, Hän tulee ja auttaa sinua.
Hei nro 17,
Kiitos vastauksestasi, mutta luulen, että en ole avoin tuolle ajatukselle.
Mutta kiitos kuitenkin sinulle.
ap
Hei nro 16,
Olisi todella kiva, jos tuo ajatuksesi toteutuisi. Aika näyttää, mitä minulle käy.
ap
Suosittelen AP:lle uskoon tuloa. Moni nisti, masentunut ja epätoivoinen on löytänyt uuden valon elämäänsä uskoontulon myötä - Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.
Niinpä. Sama mulla lähden vai jääkö? Työn, lasten, lastenlasten vai minkä vuoksi? Mun mielestä matkani on jo tehty.