Olen tänään päättänyt luopua elämästä.
Elämäni on ollut pelkkää selviytymistä jo monet vuodet. Olen jaksanut ja jaksanut, mutta elämäni on raskasta, liian raskasta. Olen menettänyt kaiken halun elää jo aikoja sitten, mutta olen antanut ajan kulua ja yrittänyt vielä uskoa, että joskus saan elää, en vain selviytyä.
Vastoinkäymisiä on vain liikaa, enkä yksinkertaisesti enää jaksa. Siksi olen päättänyt tänään luopua elämästäni. En aio tänään päättää päiviäni, mutta "lopetan selviytymisen", mitä tapahtuu, niin se tapahtuu. Ajelehdin ja unohdan itseni.
Olen väsynyt, olen luovuttaja, olen voitettu...minua ei enää ole.
Kommentit (38)
Hyvä 11cm mies,
Olen jo kauan sitten ohittanut tuon vaiheen. Viha tekee ihmisestä ruman, se on petollinen voimavara.
Minä olen väsynyt ja minut on voitettu.
ap
[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 17:49"]
ihan samat aatokset. Mistään ei saa energiaa. Ihmettelen miten muut vaan jaksaa vuodesta toiseen tätä paskaa?
[/quote]
Mitä paskaa? Tarkennatko?
[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 18:28"]
[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 17:49"]
ihan samat aatokset. Mistään ei saa energiaa. Ihmettelen miten muut vaan jaksaa vuodesta toiseen tätä paskaa?
[/quote]
Esim. pakkotyössäkäyntiä ja Kelan kans asiointia. Peffasta koko systeemi.
Mitä paskaa? Tarkennatko?
[/quote]
Sinulla on ollut rankkaa elämässäsi. Mitä olet vaikeuksistasi oppinut? Mikä on se arvokas opetus, jonka haluaisit heittää hukkaan? Muista, olet arvokas, ainutkertainen, saanut harvinaisen elämänlahjan. Etsi pieniä kipinöitä, ulkona paistaa aurinko, olet vielä elossa. Ei mitään niin kamalaa, ettei se voisi muuttua paremmaksi. Sinä nouset vielä.
Mitkä ovat niitä vastoinkäymisiä, joita vaan tulee ja tulee samoille ihmisille vieden kaiken voiman ja elämänhalun?
Kaiken maalaisjärjen mukaan ihmisillä on vastoinkäymisiä, mutta myös niitä mukavia asioita elämässään. Ei voi vaan olla surkeeta selviytymistä päivästä toiseen, ei mitenkään. Voisiko vähän olla asenteestakin kiinni, en tiedä.
Anteeksi ap, pidät minua varmaan tökerönä, mutta valaise toki vähän elämäsi vastoinkäymisiä että ymmärrän.
Hei nro 25,
Terve mieli ja terve keho, se yhdistelmä olisi todella hienoa saada. Juuri nyt olen fyysisesti todella huonossa kunnossa. Syöpä on raskas elämänkumppani ja en tosiaan tiedä, miten minun käy tämän sairauden kanssa.
Olen pahoillani, mutta aurinkoinen ilma ja se, että olen elossa, ei saa minua iloitsemaan tai haluamaan lisää. Kivut ovat välillä sietämättömiä ja jo se sumentaa ajatukset.
Minä olen väsynyt ja täysin uupunut, minut on voitettu.
ap
Olethan pyytänyt kaiken mahdollisen kipulääkityksen, mitä lääkärit voivat sinulle tuossa tilanteessa antaa. Jotta ei turhaan tarvitse kärsiä liian sietämättömistä kivuista.
Hei nro 26,
Ei toki vastoinkäymisiä, uusia vastoinkäymisiä, tule jokainen päivä. Mutta kun ne vastoinkäymiset, jotka koskettavat minua, ovat niin suuria ja kokonaisvaltaisia, niin ei pieni ihminen voi selviytyä niistä vain päättämällä, että elämä antaa ja elämä ottaa.
Läheisten ihmisten menetyksiä, todella läheisten. Sairauksia, joita tunnun saavani osakseni ihan liikaa. Taidan olla maanantai-kappale. Taloudelliset ongelmat ja niistä murehtiminen, sen olen jo vuosia sitten jättänyt.
Olen parhaani mukaan yrittänyt kannatella muita ihmisiä, unohtaen itseni ihan liian usein.
ap
Äitini sanoi myös syöpähoitojensa keskellä, että oli aika jolloin olisi halunnut vain luovuttaa ja kuolla. Hoidot kuitenkin tehosivat, ja hän elää nykyään ihan täysipainoista elämää.
Hei nro 31,
Todella hienoa, että äitisi voi hyvin.
ap
Olen väsynyt, ihan fyysisesti väsynyt. Menen lepäämään.
Kiitos teille, jotka kanssani juttelitte.
ap
Voin uumoilla mitä ajattelet. Olen itse ollut ja olen edelleen samassa pisteessä kuin sinäkin. Niille, jotka ehdottavat keskusteluapua, liikuntaa, uskontoa yms, sanon että entäs kun mikään ei auta? Olen käynyt terapiassa, syönyt lääkkeitä, urheillut, syönyt terveellisesti, huutanut Jumalaa apuun, katsonut ihania lapsiani mutta kun mikään ei auta. Oletko jo kokeillut kaikkea näitä? Kun vain lapseni ymmärtäisivät, että se mitä olen aikonut tehdä on heille parhaaksi. Joku aika sitten aloin pohtimaan, että mitä sitten haluisin vielä loppu elämälläni tehdä.
Voimia sinulle AP! Viestisi kuulostaa siltä kuin äitini 53v olisi kirjoittanut sen. Kaksi avioeroa, konkurssit, velkasaneeraus, fyysinen kipu/voimattomuus ja masennus ovat vieneet äitini elämänilon ja hän on myös luovuttamassa... Liika on aina liikaa kenelle tahansa. Toivon kuitenkin, että äitini ja Sinä löytäisitte vielä asioita joiden takia kannattaisi yrittää....
Kuulostaa oudolta että jos on syöpä, vielä kaiken lisäksi, että apua ei saa mistään. Oletko suoraan sanonut kaikille tahoille, että et jaksa enää, et jaksa kannatella itseäsi, saatika muita?
Mieheni hyvä ystävä kuoli hiljattain syöpään, ja kyllä ollaan miehen kanssa puhuttu minkälaista se oli seurata ystävän taistelua, ja lopulta luovuttamista. Mieheni kävi monta kertaa viikossa katsomassa ystäväänsä, pyysi kävelylle jos ei ystävä ollut hoitojen takia huonossa kunnossa. Voin vain kuvitella minkälaista se oli vaimolle ja lapsille jotka elivät vierellä joka päivä.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 18:24"]
Hyvä 11cm mies,
Olen jo kauan sitten ohittanut tuon vaiheen. Viha tekee ihmisestä ruman, se on petollinen voimavara.
Minä olen väsynyt ja minut on voitettu.
ap
[/quote]
Kumarrus.
Olet viisastunut elämäsi varrella. Olet onnistunut tutkimaan erilaisia voimavaroja. Selviät kyllä pitkälle. Olet luonteeltasi, kuin tilliliha. Sitkeä ja vaikeasti nieltävä. Ihailtava ominaisuus ihmisessä.
T: 11cm mies
Myötätuntoa tnnen, ap. Minäkin lähetän virtuaalihalauksen ja lämpimät ajatukseni sinulle. En ole uskovainen, mutta muistan sinua iltarukouksen vastineessani. Huomenna on uusi päivä.
Älä nyt luovuta ap! Jumalauta.
Muista viha on voimavara. Vihaa itseäsi ja muita.
T: 11cm mies