Lue keskustelun säännöt.
miehen menneisyys vaivaa, mitä tehdä?
11.03.2013 |
tutustuin mieheen ensin ystävänä ja hän kertoi silloin aika paljon asioita elämästään ja naisjutuistaan. nyt suhteemme on muuttunut tapailuksi ja olen ihastunut mieheen mutta hänen kertomansa asiat vaivaavat välillä mieltä. koen mustasukkaisuutta ja ärtymystä siitä, että tiedän asioita, jotka eivät ole tarpeellisia tietää.
miehen mielestä olen lapsellinen ja mun pitäisi vain unohtaa kaikki mitä hän on kertonut. en pysty siihen ja mietin, onko koko suhteella tulevaisuutta tämän takia. mitä olette mieltä: olenko lapsellinen ja mustasukkainen turhasta? voiko tällaisista asioista päästä yli vai olisiko parempi unohtaa koko juttu?
mies on rakastunut ja haluaa meille yhteisen tulevaisuuden, koen että hän halusi jotenkin puhdistautua kertomalla itsestään kaiken ensin mutta mielestäni se oli aika itsekkäästi tehty.
Kommentit (40)
niinhän se on. toisaalta mies ei mielestäni ota vastuuta siitä, että itse kertoi mielestäni liikaa asioita. kaipaisin varmaan selvemmin tietoa siutä, miksi hän niin teki ja että olen erityinen hänelle, en yksi monista seikkailuista. mies ei ole herkkä tuollaisten juttujen suhteen, minä taas olen mutta mies ei halua tai pysty ymmärtää miltä musta tuntuu.
mun näkemys on aina ollut, ettei kaikkea tarvitse kertoa, ihmiset haluaa uskoa olevansa erityisiä toisilleen, lapsellista tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 14:04"]
niinhän se on. toisaalta mies ei mielestäni ota vastuuta siitä, että itse kertoi mielestäni liikaa asioita. kaipaisin varmaan selvemmin tietoa siutä, miksi hän niin teki ja että olen erityinen hänelle, en yksi monista seikkailuista. mies ei ole herkkä tuollaisten juttujen suhteen, minä taas olen mutta mies ei halua tai pysty ymmärtää miltä musta tuntuu.
mun näkemys on aina ollut, ettei kaikkea tarvitse kertoa, ihmiset haluaa uskoa olevansa erityisiä toisilleen, lapsellista tai ei.
[/quote]
Mitä jos hänen kertomansa asiat olisivat tulleet ilmi jonkun kaverin kautta, kun olisitte olleet vuosia yhdessä? Olosi olisi todennäköisesti petetty. Olisit vihainen, kun mies ei kertonut sinulle siitä - sinulla on OIKEUS tietää. On epärealistista olettaa, että ihmisellä ei olisi historiassaan asioita, jotka saattavat tulevaa puolisoa häiritä. Kaikillahan sellaisia asioita on, todennäköisesti myös sinä olet tehnyt asioita, joista mies ei pitäisi. Mies on kuitenkin halunnut ne itse sinulle kertoa. Onko se sinun mielestäsi huono vai hyvä asia?
Sinun täytyy ottaa aikaa ja miettiä tämä asia läpi itseksesi. Tiedät, minkä tiedät, eikä sitä tietoutta voi sinulta poistaa. Sinun täytyy itse joko päästä siitä yli tai olla pääsemättä. Se, että mies joutuisi kärsimään sen takia, että on ollut sinulle menneisyydestään rehellinen, on mielestäni äärimmäisen epäreilua.
Mennyt on mennyttä, sille ei mahda yhtään mitään. Ei myöskään sille, että sinä tiedät siitä. On turhaa pohtia, tekikö mies reilusti kertoessaan sinulle. Kertoi kuitenkin, ja nyt tiedät. Se on perusta, jonka päälle rakennatte tai olette rakentamatta tulevan suhteenne.
Miksi ei olis ystävälleen kertounut? Ei kait mies silloin vielä tiennyt, että teistä on myöhemmin tulossa pari...
Siis ihanko todella koet huonona asiana sen, että mies on sulle vapaaehtoisesti kertonut omasta historiastaan, tehdyistä mokistaan jne? Olisiko sun mielestä oikeasti parempi jos ei olis kertonut? Eläisit sitten ihanassa vaaleanpunaisessa kuplassa herttaisen tietämättömänä?
Kyllä mä tajuan, että jokainen haluaa tuntea olevansa erityinen mutta fakta on että aikuisella ihmiselä on historia. Mun mielestä se että se mies kertoo sulle sen historiasta kertoo sen että se historia ei ole sulle mikään uhka. Ennemminkin just se että mies kuvainnollisesti riisuu itsensä alastomaksi sun edessä, on haavoittuvainen ja täysin sun armoilla..annatko iskun ja jätät sen vai kelpuutatko vikoineen. Vikoja on anyway ihan jokaisessa, myös sussa.
Jos sä haluat miehen jolla ei oo ollu muita naisia niin onnea etsintään. Ne on aika harvassa. Mun mielestä sä oot tosi helpossa tilanteessa niinku tuolla jo sanottiinkin, ota tai jätä.
Nyt on nyt ja ennen oli ennen.
Sulla on huono itsetunto, jos vatvot jotain vanhoja juttuja, joille ei mitään enää voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teepä näin: Ensin seurustelet sen kanssa jonkun aikaa ja nautit maksimaalisesti kaikesta mitä irti saat, ja sitten kun sinulle tulee ensimmäiset tylsistymisen merkit, jätät miehen vedoten niihin asioihin jotka hän heti aluksi sinulle kertoi.
aika tiukkaa tekstiä teiltä tulee ja olette oikeassa varmaan, mutta en nyt tunteilleni mitään voi.
mies on sanonut juuri tuon kuin tekin, että nyt tiedän hänestä kaiken, muuta ei ole tulossa. sellaisena häntä pitää rakastaa sitten, jos siihen kykenen.
riitelimme asiasta eilen jakirjoitin juuri viestin hänelle, että toivon hänen ymmärtävän mun tunteita myös tässä ja sen että on myös vastuussa sanomisistaan. haluan aikaa miettiä pystynkö rakentaa suhdetta tällä pohjalla.
myönnän sen, että itsetunto voisi olla parempi tässä suhteessa ja että pyrin aina elämään jossain kuplassa vailla menneisyyttä. mutta joidenkin asioiden suhteen on parempi niin. en usko, että on olemassa rakkautta ilman mustasukkaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On epätervettä tuntea mustasukkaisuutta toisen historiaa kohtaan. Mielestäni mustasukkaisuutesi on turhaa. Et ole lapsellinen, vaan herkkä, ja oletettavasti sinulla on aika huono itsetunto, kun kerran koet miehen entiset naissuhteet uhkana sinulle.
Kysyitkö sinä itse miehesi historiasta vai kertoiko miehesi sinulle oma-aloitteisesti?
Jos kysyit - ei kannata kysyä, jos ei halua kuulla vastausta tai ei kestä sitä. Tuliko hänen historiansa yllätyksenä? Luulitko häntä kokemattomaksi? Oletko itse kokematon, voitko vaatia mieheltäsi sitä? Oletko ehkä kenties hieman liian epärealistinen haaveissasi?
Jos hän kertoi sinulle oma-aloitteisesti, kertoiko, koska halusi sinun tietävän vai kertoiko kehuskellakseen? Jos kertoi, koska halusi sinun tietävän, en kerta kaikkiaan onnistu näkemään tässä asiassa mitään negatiivista. Ihana mies. Jos kertoi kehuskellakseen, mies on melkoinen ääliö, joten päätös on siinäkin tapauksessa äärimmäisen helppo.
Ymmärrän hyvin tilanteesi koska olen siinä itse aikoinani ollu. Teot kyllä valitettavasti myös kertovat ihmisen luonteesta. Minä kun kuulin mitä mies oli tehnyt exällensä, en voinut enää arvostaa kyseistä ihmistä. Kyse ei siis ollu mistään pienistä naisseikkailuista, vaan ihan sikailusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kertoi muistellakseen menneisyyttä, jotenkin aiheutin hänessä sellaisen avautumisen tarpeen, en tiedä miksi. ystävyytemme suunta oli alusta asti selkeä, joten ihan vaan kaverille hän ei noita juttjaan kertonut. osa on sellaista tavallista ex-vaimo ja avioero -juttua, osa jotain naisseikkailuja ja ne just vaivaa mua. mietin itsekin oliko syynä tarve jotenkin kehua tekemisillään ja ylipäänsä noi jutut ainakin itse säästän jonnekin tyttöjen saunailtoihin.
[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 14:33"]
Ymmärrän hyvin tilanteesi koska olen siinä itse aikoinani ollu. Teot kyllä valitettavasti myös kertovat ihmisen luonteesta. Minä kun kuulin mitä mies oli tehnyt exällensä, en voinut enää arvostaa kyseistä ihmistä. Kyse ei siis ollu mistään pienistä naisseikkailuista, vaan ihan sikailusta.
[/quote]
Tässäkin tapauksessa päätäntävalta on kuulevalla osapuolella. Sitä joko voi tai sitten ei voi elää niiden asioiden kanssa, mitä toinen osapuoli kertoo. Ketään ei pakoteta mihinkään. Minä näen sen pelkästään positiivisena asiana, että mies kertoo, mitä on tehnyt. Kuuleva osapuoli voi tehdä päätöksen yhdessäolosta sen perusteella, eikä joudu arvailemaan.
Tällaiset asiat satuttavat aina eniten, jos ne tulevat esiin myöhemmin ja jonkun toisen kertomana. Siksi arvostan miestä, joka kertoo näistä itse heti ja suoraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 14:37"]
kertoi muistellakseen menneisyyttä, jotenkin aiheutin hänessä sellaisen avautumisen tarpeen, en tiedä miksi. ystävyytemme suunta oli alusta asti selkeä, joten ihan vaan kaverille hän ei noita juttjaan kertonut. osa on sellaista tavallista ex-vaimo ja avioero -juttua, osa jotain naisseikkailuja ja ne just vaivaa mua. mietin itsekin oliko syynä tarve jotenkin kehua tekemisillään ja ylipäänsä noi jutut ainakin itse säästän jonnekin tyttöjen saunailtoihin.
[/quote]
Ihan sama miten paljon sä vatvot tätä asiaa, sun pitää ite tehdä se päätös! On maailmassa muitakin miehiä joista varmasti löytyis joku jossa tää puoli on paremmin kunnossa mutta joku muu puoli ei. Yleensä parisuhteissa joutuu tekee kompromisseja. Jos sä et oo ite täydellinen niin et sä voi odottaa tai vaatia sitä muiltakaan! Musta kuulostaa tosi oudolle että sä mielummin elättelisit täysin todenvastaisia kuvitelmia miehestä ku tietäisit todellisuuden!
Woman: "I blame Disney for my unrealistic expectations for men."
Man: "I blame porn for my unrealistic expectations for women."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä saman kokenut!! Suhteemme lähti liikkeille tavallaan vähän vahingossa kun olin miehelle ikäänkuin korvana kun hän halusi purkaa tuntojaa naisseikkailuista. Lähemmäs 100 naista ja melkeinpä kaikki avioliiton aikana. Osaa hän kehui ulkoisilta piirteiltää, osaa fiksuudeltaan, kuuluisuuksiakin mukaan mahtui jne. Tuossa kuitenkin pääsi käymään niin, että rakastuttiin ja yhtä on nyt pidetty nelisen vuotta (yhdessä ei asuta) ja pitäisi pikkuhiljaa päättää mitä tehdään. Minua vaan ihan oikeasti haittaa nuo jutut. Onneksi niitä ei enää kuule uusia, mutta vielä muutama vuosi sitten esim. Ranskassa käydessäni kuuluin kuinka "he"olivat kävelleet yhdessä siellä ja täällä jne jonkun ranskankurssin aikana jne. Tuntui tosi pahalta ja vielä pahemmalta, kun olen ainakin 2 näistä naisista joutunut työni vuoksi tapaamaan ja mua kuvottaa ja oksettaa niin, vaikka nuo naiset eivät tiedä minusta mitään eikä siitä että minä tiedän.
En minäkään ole existäni kaikkea tuota kertonut enkä kerro, sen verran kunnioitan yksityisyyttämme.
Olen useaan otteeseen kysynyt syytä moisten kertomiseen niin mies on kertonut sen alussa olevan rehvastelua, jotta huomaisin kuinkalaatumiehestä on kyse ja kiinnostuisin (siis miten urpoa ajattelua!! toisten päinhän tuossa käy!) ja toisaalta kertonut kärsineensä holtittomasta käytöksestä ja välinpitämättömyydestään naisia kohtaan (kertoi että vaimonsa petti ensin ja silloin päätti että naiset on vain käyttöä varten) ja sanonut ettei noissa suhteissa ollut tunteita mukana. No aivan varmsti on ollut jos samaa naista on käynyt vuosia panemassa pari kertaa kuussa!
Eli en tiedä, periaatteessa ihana mies, mutta meinnisyys painaa....en tiedä voinko loppuelämääni elää hänen kanssaan vaikka kuinka olisi muuttunut mies :(
[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 14:49"]
Täällä saman kokenut!! Suhteemme lähti liikkeille tavallaan vähän vahingossa kun olin miehelle ikäänkuin korvana kun hän halusi purkaa tuntojaa naisseikkailuista. Lähemmäs 100 naista ja melkeinpä kaikki avioliiton aikana. Osaa hän kehui ulkoisilta piirteiltää, osaa fiksuudeltaan, kuuluisuuksiakin mukaan mahtui jne. Tuossa kuitenkin pääsi käymään niin, että rakastuttiin ja yhtä on nyt pidetty nelisen vuotta (yhdessä ei asuta) ja pitäisi pikkuhiljaa päättää mitä tehdään. Minua vaan ihan oikeasti haittaa nuo jutut. Onneksi niitä ei enää kuule uusia, mutta vielä muutama vuosi sitten esim. Ranskassa käydessäni kuuluin kuinka "he"olivat kävelleet yhdessä siellä ja täällä jne jonkun ranskankurssin aikana jne. Tuntui tosi pahalta ja vielä pahemmalta, kun olen ainakin 2 näistä naisista joutunut työni vuoksi tapaamaan ja mua kuvottaa ja oksettaa niin, vaikka nuo naiset eivät tiedä minusta mitään eikä siitä että minä tiedän.
En minäkään ole existäni kaikkea tuota kertonut enkä kerro, sen verran kunnioitan yksityisyyttämme.
Olen useaan otteeseen kysynyt syytä moisten kertomiseen niin mies on kertonut sen alussa olevan rehvastelua, jotta huomaisin kuinkalaatumiehestä on kyse ja kiinnostuisin (siis miten urpoa ajattelua!! toisten päinhän tuossa käy!) ja toisaalta kertonut kärsineensä holtittomasta käytöksestä ja välinpitämättömyydestään naisia kohtaan (kertoi että vaimonsa petti ensin ja silloin päätti että naiset on vain käyttöä varten) ja sanonut ettei noissa suhteissa ollut tunteita mukana. No aivan varmsti on ollut jos samaa naista on käynyt vuosia panemassa pari kertaa kuussa!
Eli en tiedä, periaatteessa ihana mies, mutta meinnisyys painaa....en tiedä voinko loppuelämääni elää hänen kanssaan vaikka kuinka olisi muuttunut mies :(
[/quote]
Odotettako te ehkä jotakin jumalallista väliintuloa joka ohjaa teidät oikeaan päätökseen?
Miten voi olla noin vaikeaa päättää, kyllä vai ei, tää mies vikoineen ja hyvine puolineen vai joku muu mies vikoineen ja hyvine puolineen? Voi jessus!
Mä alan pikkuhiljaa tajuamaan paremmin yhtä mun kaveria joka odottaa sitä prinssiään saapuvaks valkoisella ratsullaan... Yhdessä ehdokkaassa tökkii vääränlainen nauru, toisessa se, ettei sillä ole matikkapäätä, kolmannessa rumat varpaat... Se vissiin vaan kuvittelee olevansa ite niin täydellinen että sillä on varaa valittaa ihan kaikesta...
Ehkä teidän täydellisten kannattais vaan olla sinkkuina. TAI SITTEN PÄÄTTÄÄ ETTÄ ONKO TÄÄ NYT SE MIES JONKA KANSSA HALUATTE VIETTÄÄ MAHDOLLISESTI LOPPUELÄMÄNNE VAI EI!
saman kokenut nro 16 ymmärrät miltä musta tuntuu. haluasin tietää, että juttujen kertomiselle oli joku tarpeeksi hyvä syy tai että mies myöntäisi tehneensä väärin ja ymmärtäisi mun tunteet. tehtyä ei saa tekemättömäksi mutta menneestä voi ottaa opikseen ja keskittyä tähän hetkeen ja tulevaisuuteen. nyt en ole varmaan vielä tarpeeksi selvästi nähnyt, ettänäin on.
[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 14:56"]
saman kokenut nro 16 ymmärrät miltä musta tuntuu. haluasin tietää, että juttujen kertomiselle oli joku tarpeeksi hyvä syy tai että mies myöntäisi tehneensä väärin ja ymmärtäisi mun tunteet. tehtyä ei saa tekemättömäksi mutta menneestä voi ottaa opikseen ja keskittyä tähän hetkeen ja tulevaisuuteen. nyt en ole varmaan vielä tarpeeksi selvästi nähnyt, ettänäin on.
[/quote]
Mä ihmettelen, että tilanne on noin päin. Siis että sä syytät miestä siitä että se on tehnyt väärin ja vaadit anteeksipyyntöä.
Jos mä olisin tää mies niin mä vaatisin anteeksipyyntöä sulta siitä, että sä syyllistät sitä asioista, joille se ei enää mahda mitään. Teet väärin sitä kohtaan, ja kehtaat vielä vaatia anteeksipyyntöä.
Jos mä olisin tää mies niin mulle tää ollako vaiko eikö olla -valinta olis naurettavan helppo. Ehkä se herää siihen kohta ja sitten sun on turhaa enää miettiä. Kannattais varmaan toimia ennenku näin tapahtuu, jos sä haluat lopputuloksen joka miellyttää sua.
Minä arvostaisin miestä, joka luottaa muhun niin paljon että uskaltaa olla mulle rehellinen menneisyydestään.
Olet ap aika tyhmä jos et sitä tajua!
[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 14:30"]
aika tiukkaa tekstiä teiltä tulee ja olette oikeassa varmaan, mutta en nyt tunteilleni mitään voi.
mies on sanonut juuri tuon kuin tekin, että nyt tiedän hänestä kaiken, muuta ei ole tulossa. sellaisena häntä pitää rakastaa sitten, jos siihen kykenen.
riitelimme asiasta eilen jakirjoitin juuri viestin hänelle, että toivon hänen ymmärtävän mun tunteita myös tässä ja sen että on myös vastuussa sanomisistaan. haluan aikaa miettiä pystynkö rakentaa suhdetta tällä pohjalla.
myönnän sen, että itsetunto voisi olla parempi tässä suhteessa ja että pyrin aina elämään jossain kuplassa vailla menneisyyttä. mutta joidenkin asioiden suhteen on parempi niin. en usko, että on olemassa rakkautta ilman mustasukkaisuutta.
[/quote] On olemassa rakkautta ilman mustasukkaisuutta, usko pois. En käsitä miten voit kuvitella että löytyisi mies jonka menneisyys olisi vain sinun odotteluasi, mikään muu ei olisi merkinnyt mitään. Tuohan on ihan sairasta. Olisi parempi miehen kannalta että katkaisisit suhteen nyt ja etsisit käsiisi jonkun kokemattoman pojun. Sitten voit muovailla hänen elämänsä ihan sellaiseksi kuin haluat.
[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 13:53"]
tutustuin mieheen ensin ystävänä ja hän kertoi silloin aika paljon asioita elämästään ja naisjutuistaan. nyt suhteemme on muuttunut tapailuksi ja olen ihastunut mieheen mutta hänen kertomansa asiat vaivaavat välillä mieltä. koen mustasukkaisuutta ja ärtymystä siitä, että tiedän asioita, jotka eivät ole tarpeellisia tietää.
miehen mielestä olen lapsellinen ja mun pitäisi vain unohtaa kaikki mitä hän on kertonut. en pysty siihen ja mietin, onko koko suhteella tulevaisuutta tämän takia. mitä olette mieltä: olenko lapsellinen ja mustasukkainen turhasta? voiko tällaisista asioista päästä yli vai olisiko parempi unohtaa koko juttu?
mies on rakastunut ja haluaa meille yhteisen tulevaisuuden, koen että hän halusi jotenkin puhdistautua kertomalla itsestään kaiken ensin mutta mielestäni se oli aika itsekkäästi tehty.
[/quote]
Mies on sellainen kuin on, eikä muuksi muutu. On sinun tehtäväsi päättää, huolitko hänet. Hän ei muuksi muutu, koska eletty ja koettu on historiaa, jota ei pysty muuttamaan edes halutessaan.
Aika selkeä ota tai jätä -tilanne. Sinun täytyy tehdä päätös itse, omien tuntemustesi mukaan. Muista, että jos ryhdyt parisuhteeseen miehen kanssa, sinun on päästävä yli hänen menneisyydestään. Et voi kantaa sitä painolastina suhteessanne.