Me ollaan huonoja käymään arkena perheen kesken missään,

en tosin tiedä, missä välissä sellaista tekisikään. Kotona olen noin viiden maissa. Kun iltaan pitää mahtua jokailtaiset lasten harrastuskuljetukset, kaupassakäyntiä, ruoanlaittoa, pyykinpesua yms. ylläpitosiivousta, niin siihen menee kahden aikuisen aika ihan mukavasti.

Varsinkin jos molemmat vanhemmat käy töissä, ja lapset hoidossa/koulussa, niin siinähän on jo enemmän kuin tarpeeksi tekemistä päiville. Vapaapäivät on sitä varten, että jaksaa ja viitsii sitten raahautua ihmisten ilmoille.

En usko että joka vkl tarvitsee tehdä jotain ihmeellistä, mutta silloin tällöin on hyvä lähteä kotoa ja tehdä jotain perheenä.

viikonloputhan on sitten asia erikseen

kun ollaan väsyneitä. Mutta kyllä se piristää kun johonkin saa lähdettyä. Lasten kasvaessa tosin ne eivät enää halua lähteä aina mukaan. Mutta esim. kylpyläreissuista pitävät kaikki. Joskus otetaan makkaraa mukaan ja mennään ulkoilualueille kävelemään ja paistamaan makkaraa. Sekin on mukavaa. En usko että joka vkl tarvitsee tehdä jotain ihmeellistä, mutta silloin tällöin on hyvä lähteä kotoa ja tehdä jotain perheenä.

Ovesta ulos ja menoksi ;)

Toki siis kotona saa istua mutta ei ole pakko jos ei kerran halua.

arki-illat on muutenkin niin lyhyitä. Välillä sitten tulee jotain ohjelmaa, mutta ollaan huomattu että meille sopii paremmin se että yritetään rauhoittaa ne arki-illat ihan vaan kotonaoleiluun. Viikonloppuisin sitten mennään enemmän.

Olen illalla kotona yleensä seitsemän maissa tai puoli seitsemän aikaan. En silloin jaksa lähteä enää minnekään. Työmatka kestää yli tunnin suuntaansa. Lapsen koulu on kyllä lähellä, mutta liekö ottanut minusta mallia, koska ei hänkään jaksa arki-iltaisin nykyään muuta kuin olla kotona.



Ihmetellen kuuntelen työkaverien juttuja, kuinka vievät arkisin lapsia töiden jälkeen harrastuksiin ja käyvät milloin missäkin.

museoissa, elokuvissa, laskettelemassa, mökkeilemässä, matkustelemassa (kotimaassa ja ulkomailla) mutta mä lähinnä oottelen, että muksut kasvaa. Tai pienempi ainakin. Isomman kanssa on jo ok mennäkin johonkin (silloin HARVOIN, kun saa pienemmän johonkin hoitoon), kun on jo 10-vuotias, mutta pienempi on alle 5-vuotias ja hänen kanssaan on niin mahdottoman vaivalloista lähteä yhtään mihinkään. Vika lienee kasvatuksessa, lapsen temperamentissa ja omassa laiskuudessa. Inhoan sitä, että lasta joutuu koko ajan vahtimaan, hyssyttelemään, opastamaan, auttamaan pukemisessa, syömisessä, yms. yms. En mä sellaista jaksa, menee ilo koko reissusta, kun ipanaa joutuu koko ajan vahtimaan ja auttelemaan, ei ehdi itse yhtään rentoutua ja nauttia.



Joten joo, ehkä 3-5 vuoden päästä me ryhdytään käymään jossain...