Te, joiden mies ollut hoitovapaalla lapsen kanssa

Mies on ollut 2 lapsen kanssa kotona puolisen vuotta. (lapsia yhteensä nykyään 4) Erittäin hyvä juttu. Mulle itselleni ehkä vaikeinta kun se oma symbioosisuhde ei olekaan ollut niin tiivis pienen kanssa vaan siinä on ollut mies tasavertaisena myös. Ja tottuminen siihen että lapsi onkin itkenyt isänsä perään jonkun ajan päästä. 

Parisuhteelle teki äärimmäisen hyvää, kun osat vaihtuivat. Mies ei enää ikinä sen jälkeen ole nurissut, kotitöistä- tietää nyt mitä se on vauhdikkaiden muksujen kanssa kotona ja mä tajusin miten voi olla väsynyt työpäivän jälkeen- että haluaa hetken rauhottua ennen kun alkaa täysillä keskittyä puheripuliseen mieheen heti ovella. 

Mä olin imetyksen lopettanut jo, joten se ei tuottanut ongelmia. 

se piti vielä sanoa, että yllärinä tuli ympäristön suhtautuminen: meitä hieman ihmeteltiin. ja mies luonnollisesti sai glooriaa =)

Lapset eivät suhtaudu mitenkään erikoisesti, ihan sama kumpi meistä VANHEMMISTA heitä hoitaa kotona. Ollaan vaihdeltu paljon kotivanhemman roolia. Lapset tottuneet asiaan.

Iskän kans ehkä vain ulkoillaan enemmän ( monta kertaa päivässä ) kuin äidin kans ja äidin kans tehdään enemmän kotitöitä kuin iskän. Iskä leikkii enemmän kuin äiti ja äiti lukee enemmän. ;) :D

Pointti siis, että joitain asioita teemme erilailla, mutta se ei haittaa!

Lapset tottuneet, että molemmat hoitavat heidän arkeaan yhtälailla.

Kahden kulttuurin perhe

[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 10:10"]

Lapset eivät suhtaudu mitenkään erikoisesti, ihan sama kumpi meistä VANHEMMISTA heitä hoitaa kotona. Ollaan vaihdeltu paljon kotivanhemman roolia. Lapset tottuneet asiaan.

Iskän kans ehkä vain ulkoillaan enemmän ( monta kertaa päivässä ) kuin äidin kans ja äidin kans tehdään enemmän kotitöitä kuin iskän. Iskä leikkii enemmän kuin äiti ja äiti lukee enemmän. ;) :D

Pointti siis, että joitain asioita teemme erilailla, mutta se ei haittaa!

Lapset tottuneet, että molemmat hoitavat heidän arkeaan yhtälailla.

Kahden kulttuurin perhe

[/quote]

Jatkan vielä.

Itsestäni tuntui hyvältä olla töissä, koska tiesin, että lapsi on hyvässä hoidossa isänsä kanssa. Jos olisi ollut vieraan hoidossa, en olisi voinut nauttia työstä yhtälailla.

Imetin vielä kun mies jäi esikoisen kanssa kotiin, mutta esikoinen oli silloin 1 v 3 kk. Imetys loppui, kun palasin töihin. Lapsi ei vain halunnut/ kaivannut imetystä pitkien työpäivieni jälkeen. Mutta ei se sinänsä haitannut, koska lapsi oli jo yli vuoden.

Kiitos kokemuksistanne!

Itsekkäästi ajateltuna ehkä pahimmalta tuntuu juuri se, etten olekaan sitten se "ykkös"vanhempi... Parisuhteelle tällainen hoitajan vaihdos tekee varmasti hyvää: ehkä mies sitten ymmärtää paremmin sen että kotivanhempikin tarvitsee niitä lapsivapaita juttuja, ja itse tulen varmasti ymmärtämään monta asiaa miehen näkökulmasta.

Mitä muuten miehenne tykkäsivät kotona olosta?

-ap

Mies on tykännyt, luonnollinen asia.

4/5

Miksi sinun pitäisi olla se ykkösvanhempi? Ei vanhemmuus ole mitään kilpailua. Lapsille tuollaista ei ole edes olemassa, he kokevat kummatkin vanhemmat tärkeäksi. Minulla ei ole ollut mitään tuollaisia tuntemuksia kun mies on jäänyt hoitovapaalle, se on aivan normalia ja luonnollista lastenkin mielestä.

Mun mies jäi jo vanhempainlomalle, kun lapsi oli noin 7 kuukautta. On mahdollista, että vaihdos oli tuossa vaiheessa helpompi kuin myöhemmin siinä pahimmassa vierastamisvaiheessa, joka teille tulee - mutta toisaalta, eihän lapsi omaa vanhempaansa kuitenkaan vierasta.

MÄ en sanoisi, että asia vaikutti parisuhteeseen mitenkään - pitkän päälle. Mutta lapsen ja isän suhteeseen se kyllä vaikutti. Siitä karisi sellainen turha romantiikka ja se, että isä on aina se jännä, jonka kanssa vaan leikitään ja äiti hoitaa kaikki arkijutut ja komentamiset - isästä tuli todella ihan tasavertainen vanhempi.

Itse en kokenut, että olisin luopunut "ykkösvanhemmuudesta", mutta en toisaalta koskaan kyllä kokenutkaan mitään tarvetta olla sellainen. Minusta on parempi, että on kaksi tasaveroista ja yhtä tärkeää vanhempaa. Ja kyllä sen lapsen kanssa työpäivän jälkeenkin riitti tekemistä ja aikaa olla hänen kanssaan myös. Kannattaa nukkua kunnon päiväunet niin ilta-aikaa riittää enemmän!

Meillä mies jäi kotiin kuukaudeksi kun lapsi oli 12kk ja minä aloitin työt. Minulla vaihtui työpaikka ja olisivat halunneet minut jo aikaisemmin, mutta sain neuvoteltua, että aloitan kun lapsi vuoden. Mieheni tykkäsi hurjasti isäkuukaudesta, lähenivät lapsen kanssa todella paljon. Minusta se oli terve vaihto kaikkien kannalta. Itsellä oli helpompi aloittaa työt kun tiesi, että lapsi on hyvässä hoidossa, ei häirinnyt siis töihin keskittymistä sitten. Mies hoiti myös tarhaan tutustumisen ja kahden viikon päiväkotiharjoittelun, mikä meni erittäin hyvin. Lapsi ei itkenyt kertaakaan tarhaan jäädessään. Jälkeenpäin olen miettinyt olisiko ollut vaikeampi harjoitella se äidin kanssa -  lapsen isä ei ole sellainen surkuttelija kun minä :) Mutta summa summarum: meille erittäin positiivinen kokemus kaiken kaikkiaan. Lähensi meidän perhettä ja myös minun töihin meno oli meidän perheen kannalta hyvä juttu. Olen paljon parempi äiti lapselleni kun saan tehdä myös omia juttuja. Parisuhteen ja koko perheen tasapaino parani meillä tästä ratkaisusta. Mun pää ei olisikestänyt 3v kotiäitiyttä. Tsemppiä teille!