Lue keskustelun säännöt.
Huolestuttaa 2,5-vuotiaan ylikierroksilla käyminen:-(
08.02.2007 |
Meillä 0n 2,5-vuotias poika, joka on ollut varsinainen vauhtiveikko koko ikänsä. Möyrysi jo mahassa hullun lailla ja kävelemään lähti ilman tukea jo kymmenkuisena. Puhetta alkoi tulamaan tauotta jo ennen kuin täytti yksi.
Nyt edelleen papattaa hirveän paljon, osassa puheessa on järkeä ja osa on aika käsittämätöntäkin välillä, toistelee myös fraaseja jonkin verran. Välillä ei malttaisi millään vastata mihinkään kysymyksiinkään mitä aikuiset kysyvät kun on niin kiire selittää kaikkia omia juttuja. Muutenkin on vähän huono vastailemaan mihinkään muuten kuin " en halua" .
Pienenmpänä varsinkin oli aivan tauotta myös liikkeessä, nyt ottaa jo vähän rauhallisemmin. Keskittyy esim. lukemiseen vaikka selittääkin koko ajan kirjan tapahtumia ja osaa tehdä hienosti palapelejä eli pystyy onneksi keskittymiseenkin.
Mutta jotenkin huolettaa pojan " erilaisuus" , jotenkin on niin kiihkeä koko ajan, kaikessa mitä tekee. Appiukkoni sai minut miettimään kun sanoi että näyttää kuin pojalla olisi kauheat suorituspaineet koko ajan puhua ja esittää. Vertasi sitten pojan samaikäiseen serkkuun joka " ottaa paljon rennommin" . Mutta serkku on ollutkin koko ikänsä tosi rauhallinen ja jotenkin tosi " jähmeän" oloinen tähän vauhtivilleen verrattuna. Ja kai siis myös " normaali" ?
Kuulostaa hirveän sekavalta tämä teksti mutta on hirveän vaikea kuvata tuota poikaa, suloinen on kuin mikä mutta pelottaa ettei ole kyseessä mikää adhd tai vastaava:-(
Mitä mieltä olette?
Kommentit (5)
Vieläkin 6-vuotiaana reagoi selvästi jos syö jotain sokerista. Mutta tuo jugurtti on kaikkein pahin. Nyt vanhempana sanoo itsekin että hänellä on sekava olo. Ja juotuaan cocis zeroa, villiintyi aivan täysin, ja oli kuin humalassa.
Poika on aina ollut myös villi, mutta pystyy keskittymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
puhua papattavat kaiken mitä sylki suuhun tuo?
Kuulostaa ihanan eläväiseltä tuo teän poika. Meillä on sellainen kaahari, joka ei sekunttiakaan oo paikallaan ja tonkii kaikki turvalliset ja turvattomat paikat kun minä olen edellisiä sotkuja siivoamassa. Nyt vähän alle kolmevuotiaana on alkanut puhumaan vasta.
Minä mietin kansa vaikka mitä jo välillä, kun on tosiaan ihan hurja ja päätön, mutta nyt olen ajattelut vaan, että sellainen hän on, oma ihana itsensä. Eipähän tuu elämä tylsäksi äitilläkään koskaan!
JA tohon puheen kehityksen hurjaan vaiheeseen kuuluu toi papupatavaihe.
Onnea ihanasta lapsesta!
Siihen sokeriasiaan kyllä muuten sanoisin, että itse olen nähnyt sokerin syönnillä selkeän yhteyden kiukkuun ja lyhyeen pinnaan, hulluun sukat sauhuten menoon jne. sekä itsellä että lapsilla. Meillon karsittu kaikki turhat sokerit satunnaisia herkkuhetkiä myöten pois ihan kaikkien hyvinvoinnin vuoksi. En mä nyt muutenkaan antaisi lapselle mitään kofeiini+lisäainepommia (kokista), ei ihme jos käy ylikierroksilla.
kun kerran pystyy tuossa iässä keskittymään johonkin palapeliin tai kirjaan.
Tuon ikäinen on aina enemmän tai vähemmän ylikierroksilla. Teillä sitten varmaan enemmän ;)