Täytyy olla vain tyytyväinen, etten ole sinkku

No, onhan se aika vaikeeta, kun lisäksi ne samanikäiset miehet hakevat niitä nuorempia, ja päälle kolmikymppiselle on sitten tarjolla lähinnä 5-kymppisiä.

Mutta eihän tässä sinkkuudessa ole mitään vikaa oikeastaan, mitäs sillä miehellä muka tekee.

Oikeasti, on syytäkin olla ap tyytyväinen. Minut mies jätti nuoremman naisen takia kun olin 32. Siitä parin vuoden päästä aloin miettiä että kaipaisin elämänkumppania. Yritin käydä ravintoloissa, mutta ei enää semmoinen humalainen biletysmeininki oikein kiinnostanut tai tuntunut omalta. Useimmat miehet siellä tuntui hakevan pelkkää panoa ja minä taas en ole yhdenillan suhteista lainkaan kiinnostunut. 

Sitten päätin että nettideitithän on se mun juttu varmaan sitten. Mutta ihan outolintuja sieltä on vaan löytynyt. Reppanoita, mielenterveysongelmaisia, alkoholiongelmaisia, semmoisia jotka kaipaa uutta vaimoa kodinkoneeksi kun entinen on jättänyt eikä yksin oikein pärjää. Ja monenlaisia entisten suhteiden sitoutumiskammoisiksi ja traumatisoituneiksi säikyttämiä, joiden kanssa on tosi vaikea kehittää mitään vakavaa. Nyt olen jo 38, eikä ole vielä ketään löytynyt. Enää en jaksa etsiäkään, olen jo alistunut siihen että jos ei arjesta löydy niin ei sitten.

No, onhan se aika vaikeeta, kun lisäksi ne samanikäiset miehet hakevat niitä nuorempia, ja päälle kolmikymppiselle on sitten tarjolla lähinnä 5-kymppisiä.

Mutta eihän tässä sinkkuudessa ole mitään vikaa oikeastaan, mitäs sillä miehellä muka tekee.

Tosiaan tuokin vielä, että miehet etsii nuorempaa.

Siis mitä ihmettä? Miehiä on joka paikassa muuallakin kuin baareissa ja netissä. Niitä on töissä, taidemuseoissa, harrastuksissa, konserteissa, keikoilla, ystäväpiirissä, vapaaehtoishommissa, seminaareissa, kirjastoissa jne. Aukaiskaa suunne ja hymyilkää, ei ensimmäisenä tarvitse ajatella parisuhdetta vaan vaikkapa ystävystyä.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 10:54"]

No, onhan se aika vaikeeta, kun lisäksi ne samanikäiset miehet hakevat niitä nuorempia, ja päälle kolmikymppiselle on sitten tarjolla lähinnä 5-kymppisiä.

Mutta eihän tässä sinkkuudessa ole mitään vikaa oikeastaan, mitäs sillä miehellä muka tekee.

[/quote]

Taisit käydä jossain netin ilmaissivustoilla jossa pyörii varmasti kuvaamiasi tapauksia.Itse löysin netin kautta ihanan miehen ja samalta sivustolta on löytänyt myös muutama muu kaverini erittäin tasokkaat tapaukset.Muistan että kirjoittelin kuuden mielenkiintoisen miehen kanssa josta tuon oman hanin valkkasin.Että älä sitä nettiä poissulje kuitenkaan.Kaikille meille löytyy varmasti joku!

Minä tapasin oman mieheni ihan keskellä kirkasta päivää kadulla! Mies tokaisi vaan, että kävelet todella upeasti...lähdetkö kahville! Se oli siinä sitten...

[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 11:00"]

Siis mitä ihmettä? Miehiä on joka paikassa muuallakin kuin baareissa ja netissä. Niitä on töissä, taidemuseoissa, harrastuksissa, konserteissa, keikoilla, ystäväpiirissä, vapaaehtoishommissa, seminaareissa, kirjastoissa jne. Aukaiskaa suunne ja hymyilkää, ei ensimmäisenä tarvitse ajatella parisuhdetta vaan vaikkapa ystävystyä.

[/quote]

No ei niistä kukaan halua mun kanssa edes ystävystyä. Juoksevat karkuun kun juttelen. Mutta kyllä mä tässä käytännössä olen havainnut, että niistä on loppujen lopuksi vain harmia, joten olkoot.

2

Et voi enää valita. Sinusta tulee joko toinen kierros (miehellä lapset ennestään) tai häntäheikin sängynlämmittäjä. Sitten on hyvä kun mies on teillä tietämättömillä toista päivää ja tulee kotiin fritsut valmiiksi kaulassa.

Vaihtoehtoisesti voit vielä yrittää treffipalstoilta löytää jonkun reppanan (=hiljaisen, epäsosiaalisen, kenties työelämässä menestyvän nörtin).

Kommentti tohon, että miehet etsii nuorempaa: joo, mutta koska heille ei niin vaan ole niitä nuorempia tarjolla, niin kyllä lopulta omanikäisetkin kelpaa.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 11:00"]

Siis mitä ihmettä? Miehiä on joka paikassa muuallakin kuin baareissa ja netissä. Niitä on töissä, taidemuseoissa, harrastuksissa, konserteissa, keikoilla, ystäväpiirissä, vapaaehtoishommissa, seminaareissa, kirjastoissa jne. Aukaiskaa suunne ja hymyilkää, ei ensimmäisenä tarvitse ajatella parisuhdetta vaan vaikkapa ystävystyä.

[/quote]

Ihan oikeastiko noin ihmiset ystävystyy ja jopa löytää parisuhteita? Mulla on työ ja harrastus jossa kohtaan lähinnä naisia. Koiraa ulkoiluttaessa kyllä juttelen ihmisten kanssa mutta ei niistä mitään sen enempää synny, heitetään small talkia säästä tai jostain vastaavasta, mutta vaikea kuvitella että jostain sellaisesta voisi syntyä sen enempää. Ehkä nuorten maailmassa, mutta tämmöistä lähes nelikymppistä akkaa kellään tuskin tulee mieleen alkaa flirttailla tuollaisissa tilanteissa.

Noo, kaikki on niin suhteellista, elämästä voi nauttia yksin tai yhdessä =)

Täällä on nuo jättiketjut parisuhteessa elävistä naisista, toisella ei ole omaa rahaa sentin senttiä ja toinen ei ole vuosiin harrastanut seksiä. :DD

Ihmisen perustaipumus on vaan todistella itselleen et paremmin menee kuin muilla, todellisuus voi olla ihan muuta.

T. onnellinen sinkku

Mä olen eronnut 30 vuotiaana ja nyt olen 36, mulla ei ole ollut mikään ongelma tavata miehiä. Omaan laajan ystäväpiirin ja aina on kiinnostavia tutun tuttuja, töissä tapaa, keikoilla, kahviloissa, harrastuksissa jne. Nyt olen seurustellut 4 vuotta, mies oli  samasta kaveripiiristä, muttei ystävä, pari vuotta mua vanhempi.

Sitä ennen 2 lyhempää suhdetta itseäni 6 ja 7 v nuorempiin miehiin, myös samasta laajasta kaveripiiristä. Toinen oli kyllä tutun tutun tuttu... Mutta meillä oli samoja kiinnostuksen kohteita, jota kautta tutustuimme.

Niin ja mulla on koulu-ikäistä 2 lasta jotka asuu mun kanssa.

En todellakaan surkutellut sinkkuutta, eikä se nytkään elämääni kaataisi. En ole ikinä ollut yksinäinen, kun on niitä ystäviä ja kavereita.

Koskeekohan tuo ongelma enemmän Helsinkiä tai muita suuria kaupunkeja? Täällä kehyskunnassa asuvana tilanne tuntuisi olevan päin vastoin. Sinkkukaverini ovat kyllä löytäneet useitakin hyviä miehiä, mistä valita, kun taas moni hyvä mies tuntuu olevan sinkkuna vastoin tahtoaan...

Eihän naiset edes anna miehille mahdollisuutta. Katsotaan lempeästi hymyillen nenän vartta pitkin lähestyvää miestä ja diivaillaan kuin mitkäkin nirppanokat, että mikä säkin oikein luulet olevasi, kun tulet puhumaan minulle siis MINULLE! Sääliksi käy miehiä, kun "pirullinen"akka lauma lähtee liikenteeseen sota meikissään!

Milloin on miehet liian humalassa, milloin väärin pukeutunnet, tukkassakin on huono leikkaus jne...Itse ollaan niin täydellisä naisia...ja sitten ihmettellään, miksi ollaan sinkkuja...

Ja mihin niitä miehiä tarvitaan...niinpä hyötyähän miehestä pitää olla...

[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 11:16"]

Koskeekohan tuo ongelma enemmän Helsinkiä tai muita suuria kaupunkeja? Täällä kehyskunnassa asuvana tilanne tuntuisi olevan päin vastoin. Sinkkukaverini ovat kyllä löytäneet useitakin hyviä miehiä, mistä valita, kun taas moni hyvä mies tuntuu olevan sinkkuna vastoin tahtoaan...

[/quote]

Joo, koskee erityisesti suuria kaupunkeja. Tutkimusten mukaan kaksi erityisen vaikeasti pariutuvaa ryhmää tässä maassa ovat toisaalta suurkaupunkien korkeasti koulutetut naiset ja toisaalta taas maaseudun miehet.

Ehkä tällä sinkulla on suhde sinun mieheesi...Varattuja miehiä on niin helppo saada, noista bilepaikoista. Kunnon miehen löytää kuule, vaikka työpaikan kahvilasta! Bilepaikan miehet on hauskan pitoa varten!

[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 11:15"]

Mä olen eronnut 30 vuotiaana ja nyt olen 36, mulla ei ole ollut mikään ongelma tavata miehiä. Omaan laajan ystäväpiirin ja aina on kiinnostavia tutun tuttuja, töissä tapaa, keikoilla, kahviloissa, harrastuksissa jne. Nyt olen seurustellut 4 vuotta, mies oli  samasta kaveripiiristä, muttei ystävä, pari vuotta mua vanhempi.

Sitä ennen 2 lyhempää suhdetta itseäni 6 ja 7 v nuorempiin miehiin, myös samasta laajasta kaveripiiristä. Toinen oli kyllä tutun tutun tuttu... Mutta meillä oli samoja kiinnostuksen kohteita, jota kautta tutustuimme.

Niin ja mulla on koulu-ikäistä 2 lasta jotka asuu mun kanssa.

En todellakaan surkutellut sinkkuutta, eikä se nytkään elämääni kaataisi. En ole ikinä ollut yksinäinen, kun on niitä ystäviä ja kavereita.

[/quote]

Minä taas olen semmoinen kotihiiri, aina ollut, en kauheasti kotoa missään käy paitsi töissä ja kaupassa. Ystäviä ja kavereita minulla ei ole lainkaan. Enkä niitä oikeastaan kaipaisikaan, paitsi oman miehen ystäväksi ja kumppaniksi. Sinkkuus on ehkä vaikeampaa tällaisille introverteille koti-ihmisille, kun ei niin kiinnosta ne yksin tekemiset ja menemiset.

t. 2 (toinen 2:ksi numeroiduista)

No tämä nyt ei sinänsä koske minua, olen ollut sinkku jo 10 vuotta ja aion sellaisena pysyäkin. 

Jos etsisin parisuhdetta en todellakaan etsisi sitä mistään baarista/yökerhosta/humppapaikasta. Eihän siellä ole kuin kännisiä örveltäjiä ja muita luusereita. Enkä varsinkaan osallistuisi mihinkään sinkkuristeilyyn, onhan se nyt selvää mitä suurin osa miehistä sellaiselta hakee.

Minusta nämä sinkkulaiva-ihmiset eivät käy esimerkiksi mihinkään. Suurin osa niistä on toinen toistaan onnettomampia ja sosiaalisesti lahjattomampia. Ja ovat siksi sinkkuja. 

Jos haluaisin parisuhteen etsisin ystävien kautta tai töistä. Tai jonkin harrastusporukan ihmisistä tai sellaisista paikoista. Silloin tyypistä saisi enemmän irti kun joku sen jo tuntisi tai sillä olisi samanlaisia kiinnostuksen kohteita kun minulla. 

Se on sitten eri asia jos hakee pelkkää seksiä. Sitä saa kyllä baaristakin.

Niin entä jos ei edes suhteessa olevana ole sitä laajaa ystäväpiiriä? Kaikilla jo omat ystävät ja menot ja kukaan ei pyydä mihinkään. Erota ei uskalla vaikka mies ei ole se unelmien puoliso. Kyllä mua yksinäisyys pelottaa ja rahattomuus. Nytkin pienipalkkainen työ ja olen paljon yksin kotona kun mies tekee pitkää päivää. Ei kaikille se uuden kumppanin löytäminen ole helppoa.