Täytyy olla vain tyytyväinen, etten ole sinkku

[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 11:24"]

[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 11:15"]

Mä olen eronnut 30 vuotiaana ja nyt olen 36, mulla ei ole ollut mikään ongelma tavata miehiä. Omaan laajan ystäväpiirin ja aina on kiinnostavia tutun tuttuja, töissä tapaa, keikoilla, kahviloissa, harrastuksissa jne. Nyt olen seurustellut 4 vuotta, mies oli  samasta kaveripiiristä, muttei ystävä, pari vuotta mua vanhempi.

Sitä ennen 2 lyhempää suhdetta itseäni 6 ja 7 v nuorempiin miehiin, myös samasta laajasta kaveripiiristä. Toinen oli kyllä tutun tutun tuttu... Mutta meillä oli samoja kiinnostuksen kohteita, jota kautta tutustuimme.

Niin ja mulla on koulu-ikäistä 2 lasta jotka asuu mun kanssa.

En todellakaan surkutellut sinkkuutta, eikä se nytkään elämääni kaataisi. En ole ikinä ollut yksinäinen, kun on niitä ystäviä ja kavereita.

[/quote]

Minä taas olen semmoinen kotihiiri, aina ollut, en kauheasti kotoa missään käy paitsi töissä ja kaupassa. Ystäviä ja kavereita minulla ei ole lainkaan. Enkä niitä oikeastaan kaipaisikaan, paitsi oman miehen ystäväksi ja kumppaniksi. Sinkkuus on ehkä vaikeampaa tällaisille introverteille koti-ihmisille, kun ei niin kiinnosta ne yksin tekemiset ja menemiset.

t. 2 (toinen 2:ksi numeroiduista)

[/quote]

Oho, mulle se löi kaksi numeroa, ja sulle vain lainasi ;)

t. 2

[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 11:25"]

No tämä nyt ei sinänsä koske minua, olen ollut sinkku jo 10 vuotta ja aion sellaisena pysyäkin. 

Jos etsisin parisuhdetta en todellakaan etsisi sitä mistään baarista/yökerhosta/humppapaikasta. Eihän siellä ole kuin kännisiä örveltäjiä ja muita luusereita. Enkä varsinkaan osallistuisi mihinkään sinkkuristeilyyn, onhan se nyt selvää mitä suurin osa miehistä sellaiselta hakee.

Minusta nämä sinkkulaiva-ihmiset eivät käy esimerkiksi mihinkään. Suurin osa niistä on toinen toistaan onnettomampia ja sosiaalisesti lahjattomampia. Ja ovat siksi sinkkuja. 

Jos haluaisin parisuhteen etsisin ystävien kautta tai töistä. Tai jonkin harrastusporukan ihmisistä tai sellaisista paikoista. Silloin tyypistä saisi enemmän irti kun joku sen jo tuntisi tai sillä olisi samanlaisia kiinnostuksen kohteita kun minulla. 

Se on sitten eri asia jos hakee pelkkää seksiä. Sitä saa kyllä baaristakin.

[/quote]

Tätä minä hain ja tarkoinkin aiemmalla kirjoituksellani..Ollaan niin paljon parempia ihmisiä suhteessa muihin! Minä olen ollut 10-vuotta sinkkuna, koska ei ole minun arvoisia ihmisiä!

Naiset ovat just tälläisiä...kun yksi Pirkko sinkkuristeilyllä on onneton se on = kaikki. Ja yksi Teppo on baarissa liian humalassa se on = kaikki. Vaikka ympärillä olisi 100 kunnon tyyppiä, nähdään koko kuva siinä yhdessä tuntemassani Pirkossa ja Tepossa.

No monihan on yksinäinen erottuaan koska ei ole ylläpitänyt ystävyyssuhteita parisuhteessa ollessaan. Tai löydä uutta kumppania koska on vaan kököttänyt kotona vuosikymmeniä pahimillaan eikä osaa enää olla ihmisten ilmoilla.

Mun pari sinkkuystävää sanoo ihan samaa, netistä ei miestä löydy. Mun pikkuserkku, joka on varsinainen nirppanokka täytti 30 v ja tajusi ettei ole 5 vuoteen seurustellut kuukautta pitempää. Hän laittoi nettisivuille ilmoituksen, piti huolen että vähintään kerran viikossa kävi treffeillä, kahvilla, jotta pääsi nopeasti pois. 90 % oli aivan kamalia 8 % ok ja 2 % synkkas, mutta homma kaatui johonkin. Keskimäärin 2 loistavaa tapas per vuosi. 4 v oli ilmoitus netissä kunnes löysi mr täydellisen. Nyt naimisissa, 2 lasta ja ovat todella rakastuneita.

Ei miestä tai naista löydetä vahingossa kulman takaa kuin sattuman kaupalla tai hyvällä mäihällä. Pitää antaa itsestäkin jotain. Ei hanskoja laiteta heti tiskiin vaan uutta kalaa naaraamaan, kun edellinen pääsi karkuun.

Pakko kompata ap:ta - sillä erolla tosin, etten edes haaveile enää olevani sinkku. Mutta olin muutaman vuoden sinkku, juuri se "kakkoskierroksella" oleva. 10 vuoden liitto päättyi ja sinkkuunnuin siinä 30-vuotiaana. Mitään paniikkia en siitä kokenut, olisihan noita parisuhteita löytynyt, jos olisi ottanut kenet vaan, mutta koska omavalintainen päätös oli tyytyä vain itselle sopivaan, niin sopeuduin siihen. Monenlaisilla treffeillä kävin eikä kukaan oikein herättänyt mitään, vaikka yritin/yritimme (en siis väitä että itse olisin ollut jokaiselle ehdokkaalle heti se Elämän Nainen, vaan rehellisesti yritettiin muutaman kanssa josko asiasta olisi kehkeytynyt jotain - mutta kun ei, niin sovinnossa sitten päätettiin lopettaa yrittäminen).

Kyllä sitä silti välillä haikaili sen parisuhteen perään, sen "oikean" ihmisen kanssa. Mutta mistä sen löytäisi... Olen silti tyytyväinen, että pysyttelin sinkkuna enkä panikoinut parisuhteeseen, koska kun se Oikea sitten marssi mua vastaan, niin kaikki kävi niin ihanan helposti, kahden vapaan ihmisen välillä. =)

Nyt ollaan jo naimisissa ja suhde on vakaa ja ihana ja toivon todellakin, että loppuelämäni suhde. En enää kaipaa sitä sinkkukoheltamista enkä sitä vapautta. Vapaa voi olla suhteessakin, kun kumppani on oikea, en minä koe olevani vangittu millään tavoin! =)

Suomessa voisi olla jotain k-28 baareja ja vaikka jotain k-28 risteilyjä. Ei niihin ole pakko sellaisten mennä, jotka haluavat tavata taidenäyttelyissä yms., mutta on paljon, joilta se tutustuminen ei onnistu kuin viihteenpuolella. Sanoisinko, että jopa suurimmalla osalla näin.

Tarkoittaako se auttamatta sitä, että jos Jamppa on baarissa kännissä niin se on sitä toisenakin päivänä. Ja mikä antaa kenellekään oikeuden määritellä ketään luuseriksi yhden illan tai paikan perusteella...Voin vaan kuvitella...millaiselta näyttäisi minun iltani puoleksi tunniksi kuvattuna viihdeohjelmaan...

Luulen, että monella sinkulla on mennyt ihan ok mies ohi, kun lyödään se leima otsaan ensihetkellä. Kannattaa ainkin kokeillaa mahdollisuuden antamista, ei siinä mitää häviä!

Tuossa ohjelmassa onneksi näkee myös miten tasottomia naisia on tarjolla.