uskotteko täydellisyyteen?
Onko olemassa ihmisiä tai naisia, jotka ovat aina täydellisiä? Esim. koti on aina täydellisen siisti, lapset siistejä,kaikki työt hyvin tehty eikä mitään rästissä? Haluaisitteko olla itse tälläinen tai tälläisen äidin lapsi? Riittääkö että äiti vaan on täydellinen ja hoitaa yksin kodin ja lapset ilman että mies on täydellinen vai onko näillä täydellisillä ihmisillä myös toinen puoliso yhtä täydellinen?
Kommentit (11)
Monesti ihmiset luulee, että mä olen jotenkin täydellinen. Mutta sen saa näyttämään aika helpolta niin, että esim. siivoaa aina ennen kun tulee vieraita ja varaa hyvää tarjottavaa. Hoitaa asiat ja organisoi, on ajoissa paikalla jne. Lisäksi mulla ei ole tapana kertoa epäonnistumisistani kellekään, kerron vaan, jos onnistun jossakin. Mulla tällaiset asiat tulee luonnostaan. Mutta tosiasiassa meillä ei todellakaan ole aina siistiä, en meikkaa jos olen vaan lapsen kanssa päivän kotona jne. Eli monesti se täydellisyys mikä näkyy ulospäin on ns. vieraskoreutta ja sitä, että ei ongelmistaan ja vastoinkäymisistään avaudu fb:ssa tai muutenkaan..
[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 15:49"]
Monesti ihmiset luulee, että mä olen jotenkin täydellinen. Mutta sen saa näyttämään aika helpolta niin, että esim. siivoaa aina ennen kun tulee vieraita ja varaa hyvää tarjottavaa. Hoitaa asiat ja organisoi, on ajoissa paikalla jne. Lisäksi mulla ei ole tapana kertoa epäonnistumisistani kellekään, kerron vaan, jos onnistun jossakin. Mulla tällaiset asiat tulee luonnostaan. Mutta tosiasiassa meillä ei todellakaan ole aina siistiä, en meikkaa jos olen vaan lapsen kanssa päivän kotona jne. Eli monesti se täydellisyys mikä näkyy ulospäin on ns. vieraskoreutta ja sitä, että ei ongelmistaan ja vastoinkäymisistään avaudu fb:ssa tai muutenkaan..
[/quote]
Eli sä pelkäät, ehkä sä pelkäät että sun ystävät ei ole aitoja ja hylkäisi sut.
[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 15:52"]
[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 15:49"]
Monesti ihmiset luulee, että mä olen jotenkin täydellinen. Mutta sen saa näyttämään aika helpolta niin, että esim. siivoaa aina ennen kun tulee vieraita ja varaa hyvää tarjottavaa. Hoitaa asiat ja organisoi, on ajoissa paikalla jne. Lisäksi mulla ei ole tapana kertoa epäonnistumisistani kellekään, kerron vaan, jos onnistun jossakin. Mulla tällaiset asiat tulee luonnostaan. Mutta tosiasiassa meillä ei todellakaan ole aina siistiä, en meikkaa jos olen vaan lapsen kanssa päivän kotona jne. Eli monesti se täydellisyys mikä näkyy ulospäin on ns. vieraskoreutta ja sitä, että ei ongelmistaan ja vastoinkäymisistään avaudu fb:ssa tai muutenkaan..
[/quote]
Eli sä pelkäät, ehkä sä pelkäät että sun ystävät ei ole aitoja ja hylkäisi sut.
[/quote]
hmm.. ehkä siinä on jotain just sellaista, että luulee, ettei kelpaa sellaisena kun on. Mulla oli lapsena aina kaikista huonoimmat kuteet ja paskimmat lelut. Olin tosi köyhä. Varmaan johtuu siitä.
-3-
[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 15:55"]
[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 15:52"]
[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 15:49"]
Monesti ihmiset luulee, että mä olen jotenkin täydellinen. Mutta sen saa näyttämään aika helpolta niin, että esim. siivoaa aina ennen kun tulee vieraita ja varaa hyvää tarjottavaa. Hoitaa asiat ja organisoi, on ajoissa paikalla jne. Lisäksi mulla ei ole tapana kertoa epäonnistumisistani kellekään, kerron vaan, jos onnistun jossakin. Mulla tällaiset asiat tulee luonnostaan. Mutta tosiasiassa meillä ei todellakaan ole aina siistiä, en meikkaa jos olen vaan lapsen kanssa päivän kotona jne. Eli monesti se täydellisyys mikä näkyy ulospäin on ns. vieraskoreutta ja sitä, että ei ongelmistaan ja vastoinkäymisistään avaudu fb:ssa tai muutenkaan..
[/quote]
Eli sä pelkäät, ehkä sä pelkäät että sun ystävät ei ole aitoja ja hylkäisi sut.
[/quote]
hmm.. ehkä siinä on jotain just sellaista, että luulee, ettei kelpaa sellaisena kun on. Mulla oli lapsena aina kaikista huonoimmat kuteet ja paskimmat lelut. Olin tosi köyhä. Varmaan johtuu siitä.
-3-
[/quote]
No eipä tuossa mitään,on ihan ymmärrettävääkin sitten. Itseni piti kaikki lapsuudenperheen salaisuudet piilotella ja jouduin ahdistuksessani koulukiusatuksi. Onpa sitä kiva nyt olla 35v ilman kavereita ja masennusdiagnoosin saaneena. Ehkäpä olisi toisin jos olisin voinut avautua omista perhe ongelmista kavereille.
Ei täydellisyyttä ole olemassakaan. Ja täydellisyys tarkoittaa eri ihmisille eri asiaa. Eräs ystäväni joskus aina sanoi minua "täydelliseksi naiseksi" ja pyysin häntä kertomaan mitä asialla tarkoittaa. Hänen mukaansa olen aina huolitellun näköinen ja (ja karvatkin aina ajeltu! :D), naisellinen ja vaatteet aina tyylikkäät ja silitetyt. Koti aina siisti ja tyylikäs. Ja pääsin aina opiskelemaan minne halusin ja samoin työpaikojen kanssa. Ja mieskin kuulema täydellinen ja parisuhde myös. Ja luonteeltani aina ystävällinen, empaattinen ja hyvä ystävä. Ei kuulema kuitenkaan ole ollut koskaan kateellinen koska olen niin ystävällinen kaikille.
Minua nauratti koska en itse näe ollenkaan itseäni "täydellisenä". Panostin nuorempana liikaa aikaa urheiluun kun olisin voinut menestyä koulussa paremmin ja luultavasti alanikin olisi eri jos olisin panostanut tiettyihin aineisiin enemmän. Olin laiska koulussa ja todella epävarma itsestäni. Tarkkailen edelleen painoani tarkasti ja pidän painoni samassa kuin teini-aikoina ja ahdistun jos lihon muutaman kilon. Oma perfektionistisyys ahdistaa ja siitä on vaikea päästä eroon. Olen kateellinen ystävilleni jotka osaavat ottaa elämän rennommin ja ovat tyytyväisiä itseensä juuri sellaisina kuin ovat, "virheineen" kaikkineen. Ja mitä tuli siihen täydelliseen parisuhteeseen: erosimme lopulta kuitenkin.Vaikka olen nyt onnellisessa parisuhteessa, miehenikin välillä huomauttelee ettei tarvisi yrittää kaikenaikaa niin paljoa.
Tunnen ap:n kuvaileman "täydellisen naisen", koti on erittäin kaunis ja ihan varmasti aina siisti, nainen itse on kaunis, hoikka, urheilullinen, älykäs. Lapset ovat hyvin kasvatettuja, fiksuja, kohteliaita ja nättejä, hyvin puettuja. Ruoka on aina ajallaan valmista, terveellistä.
Ei tuo nainen oikeasti ole täydellinen, onpahan vain perfektionistinen kulissienrakenteja. Osaa käyttäytyä suorastaan törkeästi ihmisiä kohtaan, on pikkumainen vouhottaja ja äkkipikainen ja pitkävihainen. Tosi täydellistä ;)
[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 15:58"]
[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 15:55"]
[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 15:52"]
[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 15:49"]
Monesti ihmiset luulee, että mä olen jotenkin täydellinen. Mutta sen saa näyttämään aika helpolta niin, että esim. siivoaa aina ennen kun tulee vieraita ja varaa hyvää tarjottavaa. Hoitaa asiat ja organisoi, on ajoissa paikalla jne. Lisäksi mulla ei ole tapana kertoa epäonnistumisistani kellekään, kerron vaan, jos onnistun jossakin. Mulla tällaiset asiat tulee luonnostaan. Mutta tosiasiassa meillä ei todellakaan ole aina siistiä, en meikkaa jos olen vaan lapsen kanssa päivän kotona jne. Eli monesti se täydellisyys mikä näkyy ulospäin on ns. vieraskoreutta ja sitä, että ei ongelmistaan ja vastoinkäymisistään avaudu fb:ssa tai muutenkaan..
[/quote]
Eli sä pelkäät, ehkä sä pelkäät että sun ystävät ei ole aitoja ja hylkäisi sut.
[/quote]
hmm.. ehkä siinä on jotain just sellaista, että luulee, ettei kelpaa sellaisena kun on. Mulla oli lapsena aina kaikista huonoimmat kuteet ja paskimmat lelut. Olin tosi köyhä. Varmaan johtuu siitä.
-3-
[/quote]
No eipä tuossa mitään,on ihan ymmärrettävääkin sitten. Itseni piti kaikki lapsuudenperheen salaisuudet piilotella ja jouduin ahdistuksessani koulukiusatuksi. Onpa sitä kiva nyt olla 35v ilman kavereita ja masennusdiagnoosin saaneena. Ehkäpä olisi toisin jos olisin voinut avautua omista perhe ongelmista kavereille.
[/quote]
Lapsuus vaikuttaa tosi pitkälle ihmisen elämään. Niin se vaan on, että vanhemmat voi vaikuttaa tosi paljon siihen miten terve itsetunto jne. lapselle tulee. Eipä tainnut sinunkaan tilanne helppo olla lapsena. Mä olen nyt yli kolmekymppisenä ja oman lapsen saaneena käyny näitä asioita paljon läpi. Köyhyys nyt on sellanen mille vanhemmat ei hirveesti voi, mut itse olen sitten opiskellutkin ammatin, jossa tienaa hyvin. Tosin osaltaan minunkin vanhemmilla toi köyhyys ihan oma moka, jota on vaikea antaa anteeksi, eikä mun mielestä kaikkea tarviikaan. Masennuksesta mä en tiedä mitään, joten en osaa sua siinä neuvoa. Hyvää jatkoa kuitenkin!
-3-
[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 16:01"]
Tunnen ap:n kuvaileman "täydellisen naisen", koti on erittäin kaunis ja ihan varmasti aina siisti, nainen itse on kaunis, hoikka, urheilullinen, älykäs. Lapset ovat hyvin kasvatettuja, fiksuja, kohteliaita ja nättejä, hyvin puettuja. Ruoka on aina ajallaan valmista, terveellistä.
Ei tuo nainen oikeasti ole täydellinen, onpahan vain perfektionistinen kulissienrakenteja. Osaa käyttäytyä suorastaan törkeästi ihmisiä kohtaan, on pikkumainen vouhottaja ja äkkipikainen ja pitkävihainen. Tosi täydellistä ;)
[/quote]
Tulee mieleen tuosta se tosi tv ohjelman henkilö, mikä Marjo se nyt oli. Se jolla oli se tanssikoulu ja lapset harrastaa paljon. =D
en usko täydellisyyteen, ja olisi ihan hirveää olla täydellisen äidin lapsi, koska täydellisen äidin lapsienkin pitää tietenkin olla täydellisiä, ja se on ihan liian iso vaatimus pienelle lapselle.
Mun mielestä täydellisyys on jotenkin tylsää eikä sitä pidä tavoitella. Monta vuotta pyrin täydellisyyteen kaikessa, mutta sitten lasten jälkeen sitä alkoi nauttia elämästä. Täydellisyys ei mun mielestä tarkoita, että ihminen on ulkoisesti kaunis, koti on siisti/kaunis, lapset osaa käyttäytyä jne. Minun mielestä täydellisyys on myös epätäydellisyyttä. Moni ihminen on kaunis isolla pottunokalla ja maantienharmaalla tukalla, jos muutoin on hyväsydäminen, suvaitsevainen, välittävä jne. Mä oon saanut kuulla paljonkin sellaista kommenttia, että mullahan on kaikki täydellisesti, olen kaunis ja koti on siisti ja lapset on nätisti aina. Kärsin kuitenkin kauheasta epätasapainosta elämässä ja voin usein huonosti henkisesti, mutta sitä ei ehkä sitten ulospäin näe. On muka ollut täydellinen lapsuus, on sanottu että älä valita ku sulla oli kaikki lapsena hyvin ja vanhemmat on olleet sellaisia ja sellaisia jne.
Niin ja sitten oli kaiken huippu, kun tapasin ihanan miehen, lapseni isän ja hän ei sitten ollutkaan ulkoisesti niin ''täydellinen'' ja se mitä ihmiset hänestä puhui minulle alkuaikoina..en ymmärrä kenet he on tunteneet. Mielestäni mieheni on täydellinen, kaikessa siinä epätäydellisyydessä mitä muut ovat muka hänessä nähneet. Se oli vaan pintaraapaisua, todellisuus sitten oli aivan toista :)
En usko että kukaan ihminen on täydellinen. Enkä näe sellaista tavoittelemisen arvoisena asianakaan.
Mutta jos kriteerit on vain että koti on siisti, lapset siistejä ja työt tehty niin kyllä sitten varmaan "täydellisiä" paljonkin on. Olen ehkä itsekin sellainen. Muuten en sitten ole kyllä mitenkään kovin täydellinen vaan minulla on ihmisenä paljonkin puutteita. Olenpa vaan ulkoisesti aika energinen ja aikaansaava joten tuollaiset asiat kuten siivous ja pakolliset työt tulee kyllä hoidettua.