Lue keskustelun säännöt.
Muita joilla hiljainen mies?
28.04.2013 |
Omani on tosi hiljainen. Ei puhu ollessamme kahdestaan, eikä puhu myöskään seurassa. Kollegoiden kanssa puhuu ilmeisesti vilkkaimmin, ja sekin on (minun mielestäni) junttimaista ja tyhjänpäiväistä vitsailua ja alatyylistä kielenkäyttöä. Perusluonteeltaan mieheni on rauhallinen, kiltti, huomaavainen ja herkkä. Mutta mistään ei puhu. Ei tunteista, ei päivän uutisista, ei kuulumisistaan...
Toki meillä on sellaista perus-vuorovaikutusta, mutta mies ei juuri koskaan aloita puhumaan mistään, vastailee lähinnä lyhyesti kysymyksiini. Kohteliaisuudesta kyselee miten minun päiväni on mennyt.
Kateellisena katson esim. ravintolassa pareja, jotka puhuvat kuin papupadat. Haluaisin itsekin sellaista elämää, koska olen puhelias ja utelias luonteeltani. Haaveksin myös pitkistä, syvällisistä keskusteluista sängyssä ennen nukkumaanmenoa. Mieheni keksii valitettavasti puheenaihetta lähinnä siitä, mitä huoltoja autot tarvitsisivat seuraavaksi :(
Kohtalotovereita paikalla?
Kommentit (27)
vaihda miestä. Ei se 20 vuoden päästä puheliaammaksi ole muuttunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisko mun exä? Se oli hiljaa ja kiltisti, jotta ei vahingossa puhuisi itseään pussiin, oli kaikenlaista säätöä. Kaupan päälle kaikenlaista tunne-elämän häikkää. Nekään ei niin helposti paljastu kun on hiljaa.
Ap, tunnistin itseni tuosta miehesi kuvauksesta ;-)
Itse en meinaa jaksaa höpöttäjiä.
Mieheni repii viimeisetkin haivenensa väittäessään minun tekevän hiljaisuustaidetta...
Tähän voisin sanoa, että exäni oli todella kova puhumaan, puhui ja puhui. Rasittavaa. Nykyinen on suhteellisen hiljainen, mutta ei todellakaan umpimielinen, tietää asioista ja omaa hyvän yleissivistyksen. Ei vaan ole kova juttelemaan. Pidän tästä tilanteesta.
Minä olen hiljainen mies. Joskus puheliaskin, mutta harvoin. Hiljaisuuteni johtuu luonteestani, minun on hyvä olla ajatuksissani tai jotain lukemassa. Yritän välillä olla puheliaampi vaimoni vuoksi, koska häntä toisinaan häiritsee hiljaisuuteni. Keskustelen välillä hyvin mielelläni ja usein jotain vähän syvällisempää. Meillä on tapana toisinaan jutella myös kaikenlaista sängyssä ennen nukahtamista. Suoraan sanottuna minua harmittaa etten ole puheliaampi, koska siinä on vähän kestämistä vaimollani ja varmasti muillakin läheisillä, mutta minkäs teet luonteellesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmeessä olette edes tavanneet
Johtuu luultavasti siitä, että olet todennäköisesti feministi, kenties vihreä ja palstamamma. Voisin väittää, että keskivertomiehen maailmankuvaan ei tälläiset ääliömäisyydet avaudu, joten lasten vuoksi on parempi yrittää olla puhumatta.
Puhua voi sitten sellaisten seurassa, jotka ymmärtävät oikeasti asioita, eivätkä lauo tyhmyyksiä, jotka tuottavat vain syvää myötähäpeää ja vihaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eksä jaksoi aina nalkuttaa tuosta ravintolassa puhumisesta ja muutenkin mielipiteiden vaihtamisesta. Olen muutenkin vähäpuheinen, mutta eksällä oli niin naurettavia mielipiteitä perusteluineen että olin mielummin hiljaa kuin kuuntelin niitä. Mielipiteet oli muuten femakkolinjalla, mutta miehen olisi pitänyt kustantaa kotona oleminen ja käytännössä kaikki perheen kulut. Miten luulet suhteellemme käyneen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eksä jaksoi aina nalkuttaa tuosta ravintolassa puhumisesta ja muutenkin mielipiteiden vaihtamisesta. Olen muutenkin vähäpuheinen, mutta eksällä oli niin naurettavia mielipiteitä perusteluineen että olin mielummin hiljaa kuin kuuntelin niitä. Mielipiteet oli muuten femakkolinjalla, mutta miehen olisi pitänyt kustantaa kotona oleminen ja käytännössä kaikki perheen kulut. Miten luulet suhteellemme käyneen?
Vihainen ainakin tunnut olevan - oisko aika päästä eteenpäin? 😀
Kokeiles olla kyselemättä ja tuputtamatta sitä puheliaisuuskulttuuria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies on seurassa hiljainen tarkkailija, ei mikään eloisa seuramies. Tästä on kyllä monesti ollut hyötyä. Kahdestaan ollessamme juttelee ihan normaalisti ja vilkkaastikin.
Vierailija kirjoitti:
Vihainen ainakin tunnut olevan - oisko aika päästä eteenpäin? 😀
Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. On vaan yllättänyt miten paljon tyhmiä, ahneita ja katkeria naisia tähän maailmaan mahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep. En kyllä haluaisikaan hölösuuta kun en sellainen itsekään ole.
Mullakin mies todella hiljainen. Ei halua puhua. Saattaa jättää minut yksin höpöttään ja mennä toiseen huoneeseen puhuessani jotain. Olen välillä loukkaantunutkin tuosta. Toisaalta kaverillani on mies, joka puhuu koko ajan. Ei siis hetkeäkään hiljaa. Väsyttävää ja vaikeaa tuokin.
Minulla on hiljaisempi vaimo, itse tykkään puhua enemmän, onneksi äitini myöskin tykkää puhua ja äitini myöskin kuuntelee sujuvasti ne autojututkin joita vaimoni ei kuuntele.
Jään aina pohtimaan, että miten tällaisten erityisen hiljaisten ihmisten suhteet ovat saaneet alkunsa? Onko puheliaampi osapuoli ollut selkeästi se aktiivisempi?
Itselle tulee helposti puhumattomuudesta/hiljaisuudesta sellainen fiilis, että ei toista pahemmin kiinnostakaan jutella..
Vierailija kirjoitti:
Mullakin mies todella hiljainen. Ei halua puhua. Saattaa jättää minut yksin höpöttään ja mennä toiseen huoneeseen puhuessani jotain. Olen välillä loukkaantunutkin tuosta. Toisaalta kaverillani on mies, joka puhuu koko ajan. Ei siis hetkeäkään hiljaa. Väsyttävää ja vaikeaa tuokin.
Hui, tuo on aika paha jos mies lähtee livohkaan kesken asian. Miten olette päätyneet saman katon alle?
Millaisia ovat syvälliset keskustelut?
Paljon puhuvat ihmiset ovat rasittavia... Siitä tietää että on hyvässä seurassa kuin viihtyy vaikka oltaisiin hiljaa.