Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä "parannutaan" nirsoudesta?
09.03.2013 |
Kauhean monet (minä mukaan lukien) ovat lapsena nirsoja ruoan suhteen. Aikuisena ovat kuitenkin (lähes) kaikkiruokaisia ja pitävät monista sellaisista ruoista joita lapsena olisivat inhonneet.
Minkä ikäisenä tämä nirsoudesta parantuminen tapahtuu? Joko 15-vuotiaat ovat yleensä kiinnostuneempia uusista mauista kuin pikkulapsina?
Miten teillä on asia mennyt?
Kommentit (21)
Minä en ole "parantunut" kai sitten ollenkaan, koska monet ruoat saavat minut vieläkin oksentamaan.
t. 37 v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juntit ei parane koskaan, pelot ruokia kohtaan opitaan vanhemmilta.Miksi et itse syö kaikkea?
mikä on tekosyysi?
Lapsesi ottaa mallia sinusta.
[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 17:24"]
Juntit ei parane koskaan, pelot ruokia kohtaan opitaan vanhemmilta.Miksi et itse syö kaikkea?
mikä on tekosyysi?
Lapsesi ottaa mallia sinusta.
[/quote]
Sukulaiseni ei ole kyllä millään muotoa juntti. Ja lapsensa syö kaikkea. Tosin esim. karkkia ja herkkuja paljon hillitymmin kuin moni muu lapsi.
kakkonen
[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 17:24"]
Juntit ei parane koskaan, pelot ruokia kohtaan opitaan vanhemmilta.Miksi et itse syö kaikkea?
mikä on tekosyysi?
Lapsesi ottaa mallia sinusta.
[/quote]
Sukulaiseni ei ole kyllä millään muotoa juntti. Ja lapsensa syö kaikkea. Tosin esim. karkkia ja herkkuja paljon hillitymmin kuin moni muu lapsi.
kakkonen
[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 17:24"]
Juntit ei parane koskaan, pelot ruokia kohtaan opitaan vanhemmilta.Miksi et itse syö kaikkea?
mikä on tekosyysi?
Lapsesi ottaa mallia sinusta.
[/quote]
Miten selität sen että saman perheen lapsista jotkut on nirsoja ja jotkut ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin 20 vuotiaana aloin tykätä aurajuustosta ja sipulista, aloin suorastaan himoita niitä. Myös kraavi kala ja sienet alkoi maistua.
Mummini 86 v on nirso ja tämä pahenee iän myötä. Väittää, että jotkut ihan tavalliset asiat muka maistuvat pahalta eli kun paprika on joskus ollut ihan OK, sitä on syöty irvistelemättä, niin nyt ei enää kelpaa jne. Mummi väittää, että missään ei ole sanottu, että kaikkien pitää syödä kaikkea. Kissat syö hiiriä, rotat syö myrkkyä, mutta ihmisen ei tarvitse syödä kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän suvussa nirsous tuntuu vähentyvän lukioikäisenä. Muistan hyvin kuinka nuorempi serkkuni ei syönyt lapsena suunnilleen muuta kuin kurkkuja ja paahtoleipää. Nyt syö mitä tahansa. Itse taistelin koulussa aina ruokien kanssa että saisin ne alas. Nykyisin kouluruoan syöminen ei ole mikään ongelma.
Minäkin aloin parikymppisenä syömään sellaisiakin ruokia, joista en ennen pitänyt. Mutta en minä edelleenkään ole kaikkea oppinut syömään. Esim. epämääräiset lihanpalat, joissa on kalvoja ym. kamaa, eivät päädy mun suuhun. Ja hernekeitto ei jostain syystä maita. Sitä pystyn kyllä syömään, mutta kun se ei ole tippaakaan suun mukaista ruokaa, niin otan sitä mahdollisimman vähän (lapsille malliksi) tai en lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen voi kehittyä missä iässä tahansa. Anoreksian kaltainen syömishäiriö tuttavallani on ainakin lievenpi nyt yli 35-vuotiaana ja hän uskaltaa jo syödä kaikkea. Toki mieluummin edelleen ruokkii muita.
Minäkin aloin kiinnostua uusista mauista lukioikäisenä.
Olin lapsena tosi nirso ja olisin voinut elää pelkillä omenoilla. Ei meillä kotona pakotettu syömään, mutta kannustettiin maistamaan. Vielä yläasteella se oli tosi vaikeaa. En vieläkään syö kaikkea, eikä mielestäni kenenkään tarvitsekaan. Mutta maistan mielelläni, enkä tee rajoituksistani numeroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä paranin nirsoudesta muutettuani omaan kotiin.
Ei sille ole mitään tiettyä ikää. Jotkut pääsevät siitä yli mutta toiset ovat koko elämänsä nirsoja. Sitä on myös pidetty syömishäiriönä eli ei ole vain vanhemmista kiinni. On niitäkin perheitä nähty joissa vanhemmat syövät ihan kaikkea mutta lapsi ei melkein mitään vaikka vanhemmat ovat parhaansa tehneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 17:42"]Noin 20 vuotiaana aloin tykätä aurajuustosta ja sipulista, aloin suorastaan himoita niitä. Myös kraavi kala ja sienet alkoi maistua.
[/quote]
Mulla sama!
Lopullisesti kun muutetaan opiskelemaan pois vanhempien helmoista.
Lapsena luodaan makumieltymyksiä. Voisi kuvitella, että valikoiva lapsi on myös valikoiva aikuinen.
Ei ole tiettyä ikää, se tapahtuu pikkuhiljaa, yksi ruoka kerrallaan. (Tosin toisilla sitä ei tapahdu koskaan)
Mieheni yli 5-kymppinen isoveli on yksi nirsoimmista aikuisista, joita tunnen...
Olen 23 enkä kai vieläkään ole parantunut. En voi sietää mitään mereneläviä, maksaa, kaalia, etanoita, tomaattia, maustekurkkuja yms. Mulla on lisäksi vielä tosi herkkä oksennusrefleksi, jos ruoka maistuu pahalta tai koostumus on epämiellyttävä tulee oksu. Inhottavaa, mutta minkäs teet.
Sukulaisnainen ei ole "parantunut" vieläkään. on 32-vuotias. Perheessä on aina tarjoiltu normaalia kotiruokaa, ja runsaasti esim. kasviksiakin. Kolme muuta lasta eivät ole yhtään nirsoja.