Voiko pojasta joka kasvaa ilman isäänsä, tulla "kunnon mies"?

Lapsen isää ei kiinnostanut olla lapsen kanssa missään tekemisissä. Ja olen kyllä sitä mieltä, että totta kai voi tulla kunnon mies! Äidistähän se on kiinni, minkälaiseksi kasvattaa ja millaisia miestenmalleja ympärillä on :) Meillä pojalla on aivan paras miehenmalli, oma isäni. Arvostan isääni enemmän kuin ketään muuta, jos hänen seurassa ei pojastani kasva kunnon miestä, niin ei kenenkään seurassa :)

mulla 16-v poika ja aivan ihana, kiltti ja erittäin fiksu lukiolainen.

mutta se ei ole mikään tae sille, että sun pojasta tulee "kunnon mies".

kasvattaman MIEHEN! Äiti oli napakka ja piti rajat.

varsinkin jos miehen mallit on hyviä eikä mitään vökäleitä. Ei se ole tärkeintä, onko lapsen elämässä miehiä ja naisia vaan minkälaisia elämänarvoja ja perusjuttuja opetat lapselle. Toki fiksun miehen seura tekee hyvää poikalapselle.

Tuleehan monien juoppolallien pojastakin kunnon miehiä. Voipi noissa tapauksissa toimia jopa varoittavana esimerkkinä tuollainen isäsuhde.



Silti olen itse kyllä sitä mieltä, että ehdottomasti kaikkein paras vaihtoehto lapselle on vanhempien normaali parisuhde, isä ja äiti. Ja mieluummin aviossa kuin avoliitossa sillai kivasti seukkaillen ja kattellen.

Eli paapo ja passaa poikaa piloille. Mä olen joku mammanpoikamagneetti ja ollut helisemässä kun olen ollut suhteissa isättömänä kasvaneiden kanssa.

Oma mieheni on kasvanut ilman isäänsä, joka ei edes tiedä poikansa olemassaolosta. Mieheni on mitä suurimmassa määrin "kunnon mies". Riippuu tietenkin, mitä kunnon miehellä tarkoitat. Ainakin minä yhdistän nämä asiat miehessäni "kunnon mieheyteen":



- luotettava, itsenäinen, vakaa

- välittävä perheenjäsen (pitää huolta lapsista ja ikääntyvästä äidistään)

- tasa-arvoinen (hoitaa oma-aloitteisesti osuutensa kotitöistä, siivoamisesta ruoanlaittoon)

- sosiaalinen (paljon mukavia ja "kunnollisia" ystäviä:)

- opiskellut hyvän ammatin; on hyvä ja haluttu työntekijä omalla alallaan

- useita harrastuksia, joissa on myös edennyt pitkälle.



Mieheni itse ei koe koskaan kärsineensä isättömyydestään. Se ei ollut hänen perheessään myöskään tabu, vaan äiti kertoi kaiken (sen vähän tietämänsä) isästä, joka oli muutaman viikon seurustelusuhde. Mieheni ei esim. ole jälkikäteen halunnut ottaa enempää selvää, vaikka se periaatteessa olisi mahdollista pienellä salapoliisityöllä.



Jos haetaan jotain, mistä huomaa mieheni naisten kasvattamaksi, se on perinteisten "miehisten taitojen" hallinta: mies ei osaa nikkaroida, tehdä korjaustöitä tai huoltaa autoa. Mutta pysyy se vasara kädessä minullakin. Positiivisessa mielessä naisten vaikutuksen huomaa (ehkä, tämä on tietysti myös persoonakysymys) myös siinä, että mies on melko tunteellinen, tai ainakin ymmärtää naisen emootioita keskivertotapausta paremmin. Ja nyt en tarkoita, että mieheni itkeskelisi tai ilmaisisi tunteitaan jotenkin "epämiehekkäästi", vaan sitä, ettei häntä hävetä, jos esim. elokuvaa katsellessa tulee kyynel silmäkulmaan.



Summa summarum: ei lapsi tee asiasta ongelmaa, jos eivät aikuiset sitä tee voivottelemalla, miten paljon hänen elämästään "puuttuu", kun isä ei ole läsnä. Jos ja kun poika vaikuttaa kaipaavan miesten seuraa, hyvä, että sitä silloin on tarjolla. Mutta ei siitä numeroa kannata tehdä.

Eli paapo ja passaa poikaa piloille. Mä olen joku mammanpoikamagneetti ja ollut helisemässä kun olen ollut suhteissa isättömänä kasvaneiden kanssa.

ollut kulissit kunnossa varakkaissa ydinperheissä MUTTA ns. kotityranni-isät joilta ylihuolehtivat äidit on lapsiaan suojelleet.

mutta jäähän siinä paitsi monista "äijien jutuista", joita teidän mammojen voi olla vaikea hiffata.



m33

mutta jäähän siinä paitsi monista "äijien jutuista", joita teidän mammojen voi olla vaikea hiffata.

m33

Mun pojan isä on neitimäinen luuseri, joka tapaa poikaa kyllä säännöllisesti, muttei koskaan tee pojan kanssa mitään isän ja pojan juttuja. minä se olen opettanut pojan heittämään lumipalloja puunrunkoihin, minä se opetan hänet pelaamaan jalkapalloa ja jääkiekkoa, minä kerron hänelle autoista, fysiikan ihmeistä ja tekniikasta.

Lisäksi isäni ja veljieni kanssa poika pääsee tekemään äijäjuttuja. Käyvät kalassa, lähipubissa (poika vaan limulinjalla tietty!), pilkkovat puita ja rakentelevat sitä ja tätä.

Omalta isältään poika oppii korkeintaan vastuun pakoilua ja keikistelevää kävelyä :( Niin ja tietty naisten kaatoa.

mutta jäähän siinä paitsi monista "äijien jutuista", joita teidän mammojen voi olla vaikea hiffata.

m33

antaisit omalle sukupuolellesi vapauden olla sellaisia persoonia kuin kukin itse haluaa. (Ja isäni ps. oli äijämäisen miehen kasvatti) t. palstamies

puolisokin on nainen.

varsinkin



Ehkä 30% mahis, jos muuten OK.

Voihan sellaisestakin pojasta joka kasvaa ihan ns.perusperheessä, tulla ihan "ei-kunnonmies". Ihan pelkästään siksikin, että se isä mikä siellä kotona heiluu, on itsekin ei-kunnonmies ja antaa huonoa mallia.

minä se olen opettanut pojan heittämään lumipalloja puunrunkoihin, minä se opetan hänet pelaamaan jalkapalloa ja jääkiekkoa, minä kerron hänelle autoista, fysiikan ihmeistä ja tekniikasta

Toki äiti voi yhtä lailla viedä poikaa fudiskentälle tms., mutta siitä puuttuu se sama "lataus", jonka useimmat miehet ymmärtävät. Hyvin harva nainen on samalla tavalla "sisällä" futiksessa, lätkässä tai vastaavissa äijien kuvioissa. Tätä on vaikea pukea sanoiksi.

minä se olen opettanut pojan heittämään lumipalloja puunrunkoihin, minä se opetan hänet pelaamaan jalkapalloa ja jääkiekkoa, minä kerron hänelle autoista, fysiikan ihmeistä ja tekniikasta

Toki äiti voi yhtä lailla viedä poikaa fudiskentälle tms., mutta siitä puuttuu se sama "lataus", jonka useimmat miehet ymmärtävät. Hyvin harva nainen on samalla tavalla "sisällä" futiksessa, lätkässä tai vastaavissa äijien kuvioissa. Tätä on vaikea pukea sanoiksi.

kyllä mä kiroilla ja uhota osaan. En todellakaan usko, että monikaan äijä suhtautuu joukkuelajeihin innokkaammin kuin minä - tosin itse vain pelaan, en ikinä seuraa urheilua.

- se yh-äippä-

terveisin 26 vuotiaan, mahtavan miehen äiti:)

niin pojat kasvavat varmaan paremmiksi miehiksi ilman sellaista "miehenmallia". On jo tarpeeksi paha, että geenit ovat mitä ovat. En halua ajatellakaan millaisia ihmisiä ja tulevia aikuisia kasvaa tuhoa kylvävän henkisen Frankensteinin vaikutuspiirissä.

mutta jäähän siinä paitsi monista "äijien jutuista", joita teidän mammojen voi olla vaikea hiffata.

Ehkä ikävintä isättömänä kasvamisessa on se tapa, jolla poika opetetaan suhtautumaan naisiin ja kuinka poika opetetaan naisia kohtelemaan.

"Ole vain oma itsesi."

"Nykyään tytötkin ovat aktiivisia ja tekevät aloitteita."

"Muista olla kohtelias herrasmies, avaa ovet, tarjoa treffeillä jne."

Juttu nimittäin on niin, että naisia ei pidä kohdella niin kuin he sanovat haluavan itseään kohdeltavan. Toiseksi äiti opettaa pojalle pariutumista (eli naisten iskemistä) naisen näkökulmasta, joka on tietenkin aivan pielessä jo lähtökohtaisesti.

Naisia pitää kohdella esimerkiksi tämän ohjeen mukaisesti:

http://www.leykis101.com/tip-of-the-day/women-respect-only-one-thing-as…