Elämäni viimeiset 2kk

Olen ollut päivät töissä ja osan kaikista työviikoista jommankumman sairaan lapsen kanssa.

Samoin mies. Vkonloput kotona oleilua ja sairastelua/toipumista.

Lasten harrastukset pitkälti pannassa sairastelujen vuoksi.

Nyt tämä joululoma joka alkoi 22.12 kotona kökkimistä ja sairastelua, tervkeskuksessa ja sairaalassa hyppimistä, jopa 2-3x/vkossa, puhelimessa jonottamista jne.

Ruokakaupassa käyty 3x, siinä ollut lomamme ohjelma tähän asti ja siis 22.12 alkaen olemme lomalla olleet.

Tänään uudenvuodenaatto ja samaa ohjelmassa, mies kävi eilen kaupassa ja erikoisherkkuja toki ja raketteja osti mutta siinäpä se, kotona kökimme ja syömme, siinä ohjelmamme.

Kukaan ei tietty ole kutsunut mihinkään, kuka kutsuisikaan kun kaikki on evvk.

Tännekään viitsi/jaksa ketään kutsua, sattuneesta syystä.

Mun 10pvän antibioottikuuri keuhkokuumeeseen loppuu tänään, miehen silmätulehdusgeelissä menossa pvä 6 ja yhä silmä punoittaa, to ei lääkäri katsonut aiheelliseksi vaihdattaa sitä lääkettä toiseen vaikka mainittu että ma alkaen saanut sitä geeliä ja ei auta.

Yöt yskimistä ja äänet käheänä.

Missä on ilo? nauru? mikään positiivinen asia ylipäätään, ei ainakaan meillä tai ei ainakaan minussa.

Kuolen tähän tylsyyteen ja ahdistuneisuuteen, tämä on niin niin niin paskaaaaaaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!