Lapsi itki ahdistuneena kun ei tunnistanut minua. Kesti onneksi vain hetken.

ammattiapua..



Ei kuulosta oikein normaalille.



Tietenkin, jos kuume on kova, lapsi voi olla sekaisin sen takia..



Eihän ole nestehukkaa? Virtsatientulehdusta? Ne voi aiheuttaa sekavuutta.

Viime kerralla vuosi sitten puhuin psykiatrinkin kanssa asiasta. Silloin tilanne oli pahempi, mutta on kuulemma yllättävän normaalia. Kysyi heti onko lapsi sairastellut. Streptokokki saattaa kuulemma laukaista psyykkisiä oireita. Etenkin jos meneillään on vielä muutoksia elämässä, esim. päiväkodin aloitusta tms.

ap

Lapsi (nyt 9v) on katsonut minua huolestuneen näköisenä ja sanonut, että näytän ihan oudolta tai vieraalta.



En usko että tuossa mistään sekavuudesta on kyse, kuten kakkonen sanoi. Pikemminkin lapsille melko tyypillisestä epätodellisuuden tunteesta. Ympäröivä maailma ja ihmiset tuntuvat vierailta, ja silloin saattaa kokea itsensäkin jotenkin epätodelliseksi.



On tätä tunnetta joskus aikuisillakin, liittyy mm. ahdistuneisuuteen. Mutta lapsilla se on melko tavallista.

myös sairaus,jossa lapsi ei pysty tunnistamaan kasvoista esim.äitiä.Sukulaislapsella asperger ja tämä sairaus,en nyt muista sen nimeä.Ehkä kuitenkin oli vaan kuumehourailua.

Tuli jotenkin epätodellinen olo ja kasvotkin näyttivät vierailta, koko maailma tuntui vieraalta. Niitä on tullut muistaakseni lähinnä väsyneenä. En usko, että ne ovat vaarallisia, vaan liittyvät johonkin pieneen "oikosulkuun" aivoissa, joka johtuu ihan vain väsymyksestä.



Miksei tuota voi tietysti kysyä neurologiltakin. Mutta pitäisin ihan normaalina, etenkin kun lapsi oli vielä kipeäkin. Hän sitten säikähti sitä vielä normaalia voimakkaammin juuri sairauden takia.

kärsi mielialan ailahduksista ja mm. näki kerran emotionaalisesti stressaavassa tilassa harhanäyn, joka säikäytti minut niin pahasti, että asiaa sittemmin selvitettiin ammattilaisen kanssa (lapsipsykologi). Lapsi on silti ihan terve ja normaali lapsi, tosin äärimmäisen herkkä, ja tilannetta pidämme silmällä. (Itse asiassa silmät ja korvat tulemme pitämään auki hänen suhteensa varmaan aina.)



Toivottavasti teilläkin saadaan tuohon asiaan vastauksia etkä ahdistu liikaa. Itse lohduttaudun silläkin, että lääketiede on nykyisin niin edistynyttä mielenterveydenkin osalta - ja varmasti vielä entistä parempia menetelmiä kehitetään koko ajan - että mikäli lapseni oirehtiminen olisikin alkusoittoa pahemmille ongelmille, ei senkään tarvitse merkitä maailman loppua. Sairauksia voi hoitaa. Ja hänellä on vanhemmat, joiden tuki ei tule horjumaan.



Se täytyy vielä sanoa, että tuossa kuvaamassasi tilanteessa reagoit minun mielestäni just oikein ja tosi fiksusti!

Epilepsiakohtaus

Lapsena/teininä koin ajoittain tämmösiä ja 18-vuotiaana todettiinkin sitten epilepsia.

-9-

Tuli jotenkin epätodellinen olo ja kasvotkin näyttivät vierailta, koko maailma tuntui vieraalta. Niitä on tullut muistaakseni lähinnä väsyneenä. En usko, että ne ovat vaarallisia, vaan liittyvät johonkin pieneen "oikosulkuun" aivoissa, joka johtuu ihan vain väsymyksestä.