Tyttäreni saa pk:ssa raivarit kuin häntä pakotetaan mennä vessaan,

sanomaan ääneen "kiitos" ruuan jälkeen ja käydä heittämässä ruuan jäämät biojätteeseen. Onko teillä viisailla mitään mietteitä tilanteesta?

Tyttö on 2,5v, on osannut käydä itsenäisesti vessassa jo 6kk. On muutenkin hyvin kehittynyt, puhuu hyvin, kysyy paljon "miksi"-kysymyksiä, pelaa 24 palan muistipelejä, kokoaa palapelejä ja muuten on varsin fiksu 2-vuotias, jolla ei kotona ole tottelemisongelmia.

Miksi häntä päiväkodissa pakotetaan menemään vessaan.Kyllä minäkin raivarit saisin jos minua yritettäisiin pakottaa menemään vessaan!Pari vuotiaan "pakottaminen" erilaisiin asioihin on pedagogisesti aivan tuomittava tapa.Lapset tarvitsvat aikuisten kunnioitusta omien tarpeiden suhteen ja näin oppivat kunnioittamaan myös toisten tarpeita.Lapset ovat innokkaita "oppioita"kunhan rohkaistaan ihaillaan ja autetaan aikuisten taholta,onhan tilanne aivan sama meidän aikuistenkin suhteen.

olevan monelle pienelle kova paikka. Mä en tekis siitä suurempaa numeroa, jos lapsi kerran itse tietää milloin on hätä. Lapsesi voi esimerkiksi reagoida vahvasti juuri siihen henkilökunnan vaihtuvuuteen ja tilanne tasoittuu vähitellen.

On erilaisia lapsia. Herkempiä kuin muut ja sellaisia jotka tietävät jo pienestä lähtien oman kroppansa. Aivan sairasta yleensäkin että sullotaan samaan muottiin ryhmään erilaisia lapsia. Vastustan koko sosialistista päivähoitoa. Vieraat ihmiset hoitavat lastasi. Vieras ihminen tunkeutuu liian lähelle pienen ihmisen reviirille, mieti. Lapsen paikka on kotona. Ulkomailla isoäidit ovat hoitamassa lasta eivätkä päiväkodit.

ap

ja haluaa päättää tälläisistä asioista jotka jo hallitsee. Vaikka osaa puhua ja pelata muistipeliä, ei vielä ymmärrä sitä, että virtsarakko täyttyy, jolloin tulee pissahätä ja että on ikävää kun ollaan ulkona ulkovaatteet ja kuravaatteet päällä yhden aikuisen irrottautua hänen kanssaan sisälle, SIKSI pitää käydä vessassa ennen ulos lähtöä ei siksi, että lapsi haluaako lapsi vai ei. Aikuisten olisi hyvä päiväkodissa ottaa kuvat käyttöön ja näyttää, että kyseisest toiminnat kuuluvat ohjelmaan ja niistä ei neuvotetta lapsen kanssa joka kerta erikseen.

hakee rajoja, miten paljon saa itse päättää päiväkodissa ja miten paljon aikuiset päättävät. Johdonmukaisesti vaan kehotat aikuisia jatkamaan samalla linjalla.

vaikka kuinka hoidon pitäisikin olla yksilöllistä.

Tyttösi ei halua vessaan, kohta sinne ei halua kaksikymmentä muuta 1-6- vuotiasta. Sitten jokaisen kanssa keskustellaan erikseen, mitä lapsi haluaa ja mitä aikuinen haluaisi.



Kuka vähistä aikuisista viettää vessassa ulkoilun tai päiväunien ajan pissittämässä jokaista lasta erikseen, kun se hätä sitten tulee.



Tyttösi kuuluu mennä sääntöjen mukaan, tykkää siitä tai ei.

Kaikissa asioissa ei voi olla yksilö. Mitä haittaa siitä on, että lapsesi käy vessassa silloin kuin muutkin? Jos ei tule pissaa, ei tule, mutta eipä ainakaan tule ylläreitä sitten esim. ulkona tai päiväunien aikaan.



Miksi muuten lapsesi ei osaa sanoa kiitos, kun vanhemmat eivät ole läsnä? On jännää, että hän kokeilee rajojaan päiväkodissa eikä kotona.



Oma lapseni toimii tasan päinvastoin. Kotona unohtuu kiitokset ja vessaan menosta taistellaan. Päiväkodissa kaikki sujuu hienosti.

samoista jutuista ja monista muistakin - varmaan sama päiväkodissa. Kuuluu ikään

tuosta asiasta hoitohenkilökunnan kanssa, mutta KOKO pienten ryhmän henkilökunta ehti vaihtua kuukaudessa päivähoidon alkamisesta. Eli tuo mitä me sovittiin aikaisemmin oli, että tyttöä ei painostella vessa-asioissa. Eikä todellakaan kenenkään tarvinnut lähteä hänen kanssa sisälle kun muu ryhmä ulkoilee. Hän on välillä ollut kokonaan pissaamatta 5-6 tuntia kerrallaankin eikä asian kanssa tullut ongelmaa. Mutta heti kun häntä aletaan painostamaan hän pissaa tahallaan(?) housuun.

Ja silloin kun hän on sitä mieltä, ettei hän tottele hän ei myöskään tottele: laittaa kädet korville ja huutaa pää punaisena 10-20min (huudon aikana tulee yleensä pissa housuun) Hän menee silloin lukkoon, eikä häneen saa sillä hetkellä yhteyttä. Tuo käytös ei tullut vain tahtoiän myötä. Tuota huutoa lukkoon menemisen pisteeseen on ollut jo alle 1 vuotiaana (noin 8 kuisesta asti). Yläkerran naapurimme ovat teettäneet lattiaremontinkin unikoulumme aikoina, mutta eivät modernit äänieristeetkään ole kuulemma täysin auttaneet.



Tytön kanssa ollaan nyt aiheesta keskusteltu, isi sanoi tyyliin 'Tarhassa on oltava kiltisti ja kuunneltava mitä sanotaan' Mihin tyttäremme vastasi 'minä en kuuntele tarhassa mutta minä kuuntelen kotona' Eli vaikuttaa ihan suunnitelmalliseta ja harkitulta käytösmallilta. Luulen että ongelma on se, ettei tyttö noin vaan hyväksy mitään 'epämääräisiä auktoriteetteja', varsinkin kun pelataan sellaisella alueella, jota hän haluaa pitää yksityisenä (vessassa käynnit).



Opetuksellista tarhaelämän puolta hän ei häiritse ja osallistuu valikoivasti noihin leikki-lauluhetkeihin tai sitten vain kuuntelee tarkkaan ja hiljaa. Ja tuntuu oppivan hyvin. Sen takia kyseenalaistankin tarhan (yhden uuden open) linjaa, että tyttöä saatetaan hysteeriseen tilaan 'kiitos'-sanan lausumattomuudesta. Kun se ei taas niin hirveästi riko ryhmädynamiikkaa.



Samassa tarhassa on myös tytön isoveli, joka ei koskaan uhmannut tarhassa mutta paljonkin uhmannut kotona, kuin monet muut lapset varmaankin.

Ap

henkilökunnan vaihtuvuus kuulostaa muuten oudolta

Oma lapseni sai terapiaa vastaavaan ongelmaan.

yhtäläisyyksiä teidän tilanteeseen.

itku-potkuraivareita. Koti onkin niille oikea paikka.

Olisin kyllä huolissani jos lapseni käyttäytyisi hoidossa tai koulussa tuolla lailla.

Auktoriteetti ongelmia ja vaikeuksia noudattaa yhteisä sääntöjä ja tapoja. Ei hyvä!

antamaan henkilökunnalle ohjeita, miten toimia omaehtoisen lapsen kanssa.



Tuolla ajamisella raivokohtaukseen ei kyllä omasta kokemuksesta saavuteta mitään, saattaa tulla vaan tilanteita missä henkilökunta joutuu pitämään lasta kiinni, että hän ei satuta itseään tai muita ja se vasta sitookin henkilökuntaa ja oma noin 4 v poika oli jo niin vahva, että tädeillä 30 min kiinnipitäminen oli jo melkoinen voimailutreeni.

eikä vain lapsen tahdon mukaan elämistä, muuten jää kurahousu vaihe päälle, ja se näkyy yläkoulussa ja aikusenakin sitten. Oikeasti, kasvatusta nyt kehiin.