Lue keskustelun säännöt.
Ihmissuhdeongelma, mitä tässä tekisi...
11.08.2011 |
Ollaan oltu serkun kanssa läheisiä ihan lapsesta asti. Kun perustettiin perheet, ollaan oltu perheinä tekemisissä hyvinkin paljon keskenämme, ja ollaan toistemme lasten kummeja yms.
No viime aikoina serkulla ja miehellänsä on ollut vaikeaa. Olisko vaan suhteen kilometrit täynnä tai jotakin, sen kummempia ongelmia (pettämisiä...) ei tietääkseni ole. Isolla porukalla ei tietty kovin syvällisiä olla puhuttu, mut serkku on kahden kesken kertonut "kaiken".
Vaan serkun mies otti jo viime keväänä asiakseen uskoutua mulle. Soittelee melkein joka viikko ja kyselee mitä kaikkea luulen ja tiedän. On kauheen huolissaan serkun (siis vaimonsa) jaksamisesta ja voinnista.
Jonkun aikaa jaksoin käsitellä näitä asioita sen miehen kanssa, mutta en enää, kun mitään uutta ei tunnu löytyvän, sitä samaa ja samaa kerrasta toiseen. Se mies on oikeasti vähän yksioikoinen, eikä ihan samalla aaltopituudella kuin minä (tai mieheni).
Jos se mies olisi jonkun muun mies kuin serkun, voisin ihan tylysti sanoa että ei enää koskaan soita mulle näissä asioissa. Mutta kun ollaan monta kertaa viikossa tekemisissä, niin ei oikein voi.
Serkku ei tiedä mitään tästä miehensä soittelusta ja asioiden penkomisesta, ja siksikin tuntuu todella petolliselle edes puhua sen miehen kanssa, joskus kun itseäkin vähän mietityttää että jaksaako se serkku oikeasti sitä perhearkea vai hautooko se itsetuhoisia ajatuksia (kuten miehensä monesti on väittänyt).
Mitä teen? Sanonko serkulle asiasta, jolloin puhelut varmasti loppuisivat ja ottaisin riskin, että myös välit serkkuun katkeavat, vai sanonko sen miehelle ettei enää soita - jolloin on vaarana se, että meidän leppoisat perhetapaamiset loppuvat kuin seinään...?????
Hyvät neuvot ovat kalliit!
Kommentit (5)
On siinä kanssa "ystävä". Olet puolesi valinnut, serkkusi miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On siinä kanssa "ystävä". Olet puolesi valinnut, serkkusi miehen.
Olen kuunnellut miestä vain koska hänkin on tavallaan "ystävä" (muttei tietenkään olisi, jos ei olisi sattunut naimaan serkkuani!). Olen kuvitellut voivani auttaa heitä aviokriisiensä keskellä. Tai aviokriisi heillä on kai vaan miehen mielestä, serkkuni vaikuttaa kohtuullisen tyytyväiselle elämäänsä. Itsetuhoinen hän ei ole mielestäni koskaan ollut, mutta tämän vuoksi oikeastaan olenkin kuunnellut hänen miestään: Jos serkku olisi itsetuhoinen, kertoisiko hän ennemmin omalle miehelleen kuin minulle??
En ole pettänyt serkkuni luottamusta, eli en kerro miehelle sellaisia asioita joista tiedän serkun haluavan vaieta. Paljoahan sellaisia ei kylläkään ole.
Lähinnä siis vain kuuntelen kun serkun mies soittaa, ja koetan ohjata hänen ajatuksiaan (mielestäni) serkun ja heidän avioliittonsa kannalta suotuisaan suuntaan. Mutta ajan mittaan sekin on alkanut rassata, en enää jaksaisi kun omakin elämä on elettävänä ja tosiaan mies jauhaa koko ajan sitä samaa liturgiaa.
Kertauksena vielä siis se, että en ole missään nimessä asetttunut miehen puolelle...
AP
että ota ero miehestä, sika se on kuitenkin, mutta tässä tapauksessa se ei taida pelittää.
No, helppo sanoa toiselle
- sanot suoraan, ettet voi olla toisen uskottu ja neuvonantaja, kun on toinen sentään oma sekku ja olkapäänä olo loppuu, muuten välit säilyvät
- jos haluat ja serkkusi mies haluaa, että olet terapeutti, niin rohkeasti ehdotat seuraavalla kerralla konferenssipuhua ja serkku mukaan
- kysyt serkun mieheltä, että ritätkö iskeä, kun koko ajan käsitellään aihetta ettei vaimo ymmärrä
että serkun mies yrittää udella serkun sanomisia sinulta, ja/tai mustamaalata tai muuten hiekoittaa serkkua.
Serkulta kysyisin, miten hän jaksaa. Uskon, että jos hän todella on itsetuhoinen, kyllä se olisi tullut sinulle ilmi.