Lue keskustelun säännöt.
Miten eroon huonosta omastatunnosta kun on ollut toisena naisena?
30.09.2011 |
Eli juttu meni niin, että seurustelin puolisen vuotta ihanan miehen kanssa, kuvitellen hänen olevan sinkku. Sitten kuitenkin selvisi, että hänellä on kihlattu ja tämän kanssa suhteemme aikana syntynyt vauva. Jätin miehen. Tähän asti annan itselleni anteeksi, koska ymmärrän etten tietoisesti tehnyt mitään pahaa, koska en tiennyt asiasta.
Olin kuitenkin niin rakastunut ja sinisilmäinen, että uskoin miehen selitykset ja otin hänet takaisin. Tapasin jopa vauvaa muutaman kerran (näin jälkeen päin ajatellen mitä v*ttua liikkuu miehen päässä joka tuo vauvansa toiselle naiselleen?) ja suunnittelin idioottina tulevaa yhteistä perhe-elämäää jota mies vakuutteli. Näin jatkettiin 4kk, siis seurustelin miehen kanssa vielä 4kk tietoisena siitä, että avovaimo hoitaa kotona vauvaa ja odottaa tietämättömänä kun panen hänen miestänsä.
En ikinä aikaisemmin olisi uskonut että minusta tulee tuollainen, toinen nainen. Olen aina ajatellut että pettäminen on yksi pahimmista asioista mitä toiselle voi tehdä, olen itsekin sen kokenut. Mutta jossain rakkauden pilviunelmissani uskoin kaiken mitä mies puhui ja käyttäydyin kuin idiootti.
Tuon 4kk jälkeen sain kuulla, että miehellä on meidän kahden lisäksi muitakin naisia (ylläriylläri) ja jätin lopullisesti. Tästä on nyt reilu kuukausi aikaa. Mies tietysti yhä vakuuttelee rakkauttaan ja pyytelee takaisin, enää en sitä tee.
Mulla on kuitenkin ihan tajuttoman paha olo siitä mitä tein. Tiedän, että mies petti muutenkin, eli ei ollut minusta kiinni se pettäminen, mutta tuntuu pahalta että olin osallisena siinä. Nyt katselen facebookista ihania perhekuvia missä avovaimo hymyilee vauvansa kanssa ja hehkuttaa seinällään täydellistä perhe-elämäänsä ja miestänsä ja päässä pyörii koko ajan miten kauheasti olen tuolle avovaimolle ja tavallaan vauvallekin tehnyt.. Ja vielä kauheampaa on se, että tiedän että mies jatkaa tuon perheen ja naisensa sydämen (ja niiden muiden naisten myös) rikkomista enkä voi asialle tehdä mitään. Toivoa vain, että jossain vaiheessa avovaimo saa jotenkin tietää. Itse en aio kertoa.
Tunnen oloni halvaksi, huoraksi, lutkaksi, kodinrikkojaksi.. Pääseekö tästä fiiliksestä ikinä eroon vai pitääkö se vaan kestää kun on itse aiheutettukin?
Kommentit (20)
"Ennemmin maa repeää kuin huora häpeää".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että se kolkuttelee yleensä hyvästä syystä. Sen kuuluukin kolkutella, syyllisyys on ihan oikea tunne. Enemmän olisin huolissani jos et mitään tuntisi.
Mutta aika haalistaa syyllisyydentunteetkin. Kun aikaa kuluu ja vettä virtaa sillan alla, muuttuu noiden kyseisten muiden ihmistenkin elämä niin paljon ettei sinun tekemiset ole siinä enää missään suuressa roolissa. Ja itselläsi on jo muuta ajateltavaa. Kun ajattelet sitten taaksepäin tuota ajanjaksoa elämässäsi, valtaa sinut hetkellisesti taas pieni häpeä, mutta sitten annat sen mennä ja taas porhallat omaa normaalia arkeasi.
On muuten jännä juttu miten usein sanotaan ettei asioista saa syyllistää. Mutta voiko syyllistää jos syyllistymiseen ei koe sisimmässään olevan syytä? Omatunto on ihmisellä syystäkin, ja jos se kolkuttelee, on aika pysähtyä pohtimaan valintojaan.
yrittää olla puuduttamatta tai torjumatta niitä. Mutta oikealla ajalla syyllisyydestä saa myös vapautua - tässä on luotettavin tuntemani tie vapautua syyllisyydestä, lämpimästi suosittelen tutustumaan :) http://www.sinuntahtesi.com/rakkaus.html
et ole lutka tai kodinrikkoja. Työstä ennemmin sitä, että olit tyhmä, naiivi ja melkoisen itsekäskin. Mä olin eronnut jo raskausaikana ja vaikka en suhdetta halunnutkaan en pysty aio antaa miehelle anteeksi, et kulki lomailemassa ja paneskelemassa kun minä olin yksin vauvan kanssa, vaikka lupaili tukevansa ja intoili isyyttään. Sillä oli kanssa suhde suht yksoikoseen yksilöön joka kuvitteli jotain perheleikkejä tollasen miehen kanssa. Mun isäukkoni on aina ihmetelly naisia, jotka ei näe sitä faktaa, että mies joka kohtelee lastensa äitiä huonosti on muille naisille oikeasti huono saalis. Jotenki ne kuitenkin vaan tuntuu kiehtovan.. Eikä sitä rakkaudella selitä. Vai jatkaisitko suhteessa rakkauden takia jos mies on pedofiili. Naiset kuvittelee aina olevansa parempia ja haluttavampia kuin miehen ex tai kotona oleva. En kyllä sua ap tylytä ja enemmän tuo on miehen syytä. Eikä sitä vaimoa tarvitse surkutella. Yhtä surkea on sinunkin osas. Koetahan vaan mennä eteenpäin ja vastasuudessa pysytellä paremmissa miehissä.
anna olla, noiden liitolla on aika onnettomat edellytykset onnistua ja ihan muista syistä johtuen kuin sinusta. Toivottavasti hommaavat apua ja eritoten mies pystyy muuttumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedät loppupeleissä mikä on oikein ja väärin... Kun lisäksi oli vielä sen verran tuuria ettei perheen hajoaminen tullut sun kontolle (jos se nyt edes on mikään hyvä asia että tollanen jatkuu), niin ei tuossa kovin kauan tarvi jumittaa. Olet läksysi varmaan oppinut ja niin edelleen.
Nimittäin tällaisten miesten vetovoimaa, kaikkein alistavimmin ja törkeimmin naisia kohtelevilla tuntuu niitä juuri eniten ympärillä pyörivän. Tämäkin alfauros ilmeisesti vaan porskuttaa edelleen, naista kaatuu kuin heinää, aina vaan uudestaan. On tämä maailma sairas paikka.
Mutta AP:lle toivotan voimia, tilanne ei ole helppo hyväksyä ja on minusta hyvän ihmisen merkki, että tunnet syyllisyyttä ja häpeää teoistasi. Seuraava miehesi olkoon sitten parempi, niitäkin nimittäin on liikenteessä vaikka kuinka paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä et ole vastuussa miehen puheista ja teoista. Sinun pitäisi nähdä selkeämmin oma osuutesi, et ole rikoskumppani vaan hyväksikäytön uhri. Mutta on ihan totta että raiskatutkin häpeää ja syyllistää itseään, ihan niin kuin nyt sinäkin. Sinun pitäisi sisäistää se, ettet ole tehnyt mitään väärin, sinä et ole miehestä vastuussa, et ole syyllinen, sinun häpeän ja syyllisyydentunteesi on turhia. Toki ne pitää käydä läpi, mutta muistuta itseäsi ettet sinä ole huono, vaan arvokas ihminen.
Jos tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta, yritä löytää joku hyvä terapeutti, joka ei lisää sinun syyllisyydentunnettasi, vaan yrittää saada sinut vapautumaan siitä.
lähes jokaisessa Suomen kirkossa sunnuntaiaamupäivisin.
t. itsekin suuri syntinen, armahdettu sellainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muutaman vuoden päästä et enää ajattele koko juttua.
Jätä niiden Facebook-kuvien katsominen.
Ja teittii riittää!
Mielestäni sä et tässä tapauksessa ole se kodin rikkoja vaan mies. Mies on rikkonut sen kodin jo ennen sinuakin.
Voisit kyllä oppia sellaisen periaatteen et kohtele muita niinkuin haluat itseäsi kohdeltavan kun olet parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äidin huonoista fiiliksistä kärsii lapsi. Vauva-aika on lyhyt ja sitä ei saa takaisin.. Annetaan rauha sille. Nimim. Onpi kokemusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jos vaimo ei mitään tiedä noin moniosaaja miehestään kannattaako sitä kertoakaan?
Olen samaa mieltä et vauva on nyt tärkein ja sille tasapainoinen äiti.
Surkea provo. Sinuahan tässä on hyväksikäytetty. Paitsi että tämä on provo. Ehkä olet tuo ns. ensisijainen nainen ja haluat syyllistää tätä toista.
Silloin n 5kk sitten kun sain tietää että olen toinen nainen meinasin kertoa miehen avovaimolle, mutta vauvan takia en kertonut, ja nyt kun erottiin niin olin jo päättänyt etten kerro. Toivon, että saa muita teitä selville ennenkun menee naimisiin tai pyöräyttelee lisää lapsia. Mies on kyllä niin taitava valehtelija ja selittäjä, että voi olla että avovaimo ei saa koskaan selville.
Mutta luotan siis siihen, että aika parantaa huonon omatunnonkin, ja jatkossa pidän vain huolen etten enää löydä itseäni samasta tilanteesta. Sen ainakin opin, että oikeasti on mahdollista olla toisena naisena (tai vaikka seitsemäntenä) melko pitkäänkin tietämättään kun mies on taitava, mutta jatkossa jos vastaava tilanne tulee, niin suhde loppuu samalla kun saan tietää. Ja ehkä osaan myöskin tarkkailla merkkejä tarkemmin ja epäillä. Toisaalta haluaisin luottaa mieheeni, mutta luulen että seuraava saa kyllä kärsiä edellisen temppuiluista, sillä tuollaisen jälkeen on vaikea enää luottaa sinisilmäisesti.
ap