Millä mielin ekaluokkalaisen äiti? =) =( ov
Itse olen välillä NIIN ylpeä vauvastani, joka on kasvanut jo näin "isoksi".
Välillä taas olen haikea ja surullinen pienestä ekaluokkalaisestani joka on NIIN LIIAN pieni lähtemään tuonne..
Se ihan vasta syntyi, ihan vasta itkin ja riitelin täällä av:lla vauvani imetyksestä ja vähän myöhemmin kiinteistä.
Nyt tuo pikkunen lähtee reppu selässä taapertamaan ensimmäistä koulumatkaansa.
Tämä pikkunen tapaus on kolmas neljästä joka koulutielle lähtee, mutta kertokaa MIKÄ IHME siinä äitiä itkettää, naurattaa ja välillä ihmetyttää näin kamalasti???
Huomisen jälkeen mikään ei ole niinkuin ennen..
=(((
Kommentit (2)
kun ei mussa saanut mitään ihme reaktiota aikaan, että ainokaiseni aloitti toissapäivänä koulun. Asia muiden joukossa, on kai se ollut koko ajan tiedossa että lapsi kasvaa ja tulee ennen pitkää menemään kouluun. Mulle se oli asia muiden joukossa, en viitsi mitenkään hehkuttaa tai suurennella sitä lapselle, varmasti muutenkin lapsen mieli myllertää ja on tarpeeksi kaikkea uutta ja ihmeellistä, itse pyrin vaan rauhallsesti elämään rinnalla ja olemaan tukena ja turvana tarvittaessa sen sijaan että pillitän ja teen siitä jonkun ison numeron.
En oikein vielä ole tajunnut koko hommaa. Ehkä se sitten huomenna iskee kunnolla tajuntaan, kun saattelemme koululaisen..
Välillä kyllä hieman pelottaa, että jos kiusataan tms.