Masentunut monta vuotta.
Olen käynyt mielenterveystoimistossa juttelemassa jo monta vuotta.Mielisairaalassakin olin kerran.Työnteko tuntuu tuskaiselta.En tahdo jaksaa enää.Olisko mulla mahdollisuutta saada määräaikaista eläkettä?
Kommentit (2)
mitäs jos ihan alkuun kokeilisit löytää jonkun liikuntamuodon joka tuntuu mukavalta, tutkimusten mukaanhan liikunnalla voi olla jopa parempia vaikutuksia kuin masennuslääkkeillä sitten sellainen asia että pidä kiinni siitä mt-tston kontaktista, käyt siellä yhä mutta pitäisi ikäänkuin tehdä suunnitelma tulevaa elämää varten. Siis, sinua on vain yksi ja olet velkaa itsellesi sen että vaikka juuri nyt ei tuntuisi että mitään kivaa on tulossa tai tiedossa, pitäisi sitä kohti pyrkiä. Että nyt ei tunnu siltä eikä välttämättä vaikkapa liikunta tunnu siltä että onpa kivaa, mutta tekisi silti ja luottaisi että tulee päivä kun ei enää tunnu samalta kuin nyt jos voimavaroja on yhtään, kokeilisin myös jotain vapaaehtoistyötä/toimintaa. Saa juttukavereita ihan eri tavalla ja eri ympäristössä. Työelämästä en jäisi pysyvästi pois. Sulla on vielä paljon annettavaa työmaailmalle, mitä muuta se on kuin sitä että keksii itselleen jotain mielekästä tekemistä. Jos on ollut pitkään vaikeaa, ei se tarkoita sitä että olisi aina niin. Päinvastoin, tulee päivä kun katsot taakse mitä kaikkea olet kokenut ja saat siitä voimia.
Muuta oma olotilasi mahdollisimman hyväksi juurikin liikunnan avulla. Se on ihan paras lääke, vaikka et ehkä heti usko! Se tehoaa kaikkeen! Mitä sä eläkkeellä tekisit? Olisit yksin vaan ja möllöttäisit ja olotilasi menisi entistä huonommaksi!
ihan alkuun kokeilisit löytää jonkun liikuntamuodon joka tuntuu mukavalta, tutkimusten mukaanhan liikunnalla voi olla jopa parempia vaikutuksia kuin masennuslääkkeillä
sitten sellainen asia että pidä kiinni siitä mt-tston kontaktista, käyt siellä yhä mutta
pitäisi ikäänkuin tehdä suunnitelma tulevaa elämää varten. Siis, sinua on vain yksi ja olet velkaa itsellesi sen että vaikka juuri nyt ei tuntuisi että mitään kivaa on tulossa tai tiedossa, pitäisi sitä kohti pyrkiä. Että nyt ei tunnu siltä eikä välttämättä vaikkapa liikunta tunnu siltä että onpa kivaa, mutta tekisi silti ja luottaisi että tulee päivä kun ei enää tunnu samalta kuin nyt
jos voimavaroja on yhtään, kokeilisin myös jotain vapaaehtoistyötä/toimintaa. Saa juttukavereita ihan eri tavalla ja eri ympäristössä.
Työelämästä en jäisi pysyvästi pois. Sulla on vielä paljon annettavaa työmaailmalle, mitä muuta se on kuin sitä että keksii itselleen jotain mielekästä tekemistä.
Jos on ollut pitkään vaikeaa, ei se tarkoita sitä että olisi aina niin. Päinvastoin, tulee päivä kun katsot taakse mitä kaikkea olet kokenut ja saat siitä voimia.