Lue keskustelun säännöt.
Miten tukea lasta taloudellisesti JA opettaa hänet kiitolliseksi siitä?
12.09.2011 |
Haluan auttaa ja tukea lastani (opiskellessa) mm. taloudellisesti niin paljon kuin pystyn, mutta miten tehdä se ilman että lapsi pitää sitä itsestään selvänä ja siten ettei hänestä tule kiittämätön?
Omien vanhempieni kasvatustapa olise, että mitään ei annettu ja mm. opiskelijana minun piti kesätyöpalkasta maksaa kotiin jotta 'oppii ettei raha kasva puissa'. Vanhempani eivät ole mitenkään köyhiä, lähinnä katkera minusta tuli, piti ottaa opintolainaa täydet, koska tienistit ei riittäneet. Vaikka toki ole oppinut rahan arvon, mutta eikö sitä muka muuten opi??
Kommentit (20)
että lapsi oppii havainnoimaan, että kaikkien vanhemmilla ei ole samaa mahdollisuutta, ja että ylipäänsä maailmassa ihmisillä on hyvin erilaisia lähtökohtia elämään. Ja että moneen muuhun verrattuna omat lähtökohdat ovat hyvät ja vanhemmatkin ihan eri tavalla mukana elämässä kuin jollakulla toisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoinen on vuoden verran nauttinut etuuttaan ja kyllä osaa sitä arvostaa. Puhuimme ennen opintojen aloittamista, kuinka paljon olisi kohtuullista kuluttaa kuukaudessa, että elämä ei ole kituuttamista mutta rahat ei lopu heti. Hyvin on budjetti lapsella pitänyt. Uskon, jotkut ovat syntyjään pihimpiä rahan suhteen kuin toiset.
Me olemme pienituloisia, mutta meille on ollut alusta asti selvää, että lapsista huolehditaan niin kauan, että heillä on ammatti tai koulutus hankittuna. Itse olemme lapsemme halunneet.
tai vanhemmilta vain lypsetään rahaa ryyppäämiseen, opiskelut ei etene ja lainatkin on tuhlattu.
Pitää varmaan vaan oppia tuntemaan lapsensa, voiko häneen raha-asioissa luottaa.
Niin paljon kuulee juttuja että säästöt on törsätty 18v syntymäpäivänä tai vanhemmilta vain lypsetään rahaa ryyppäämiseen, opiskelut ei etene ja lainatkin on tuhlattu. Pitää varmaan vaan oppia tuntemaan lapsensa, voiko häneen raha-asioissa luottaa.
Maksoivat vuokrani suoraan vuokranantajalle, ostivat sitä sun tätä kuukausittain, antoivat lisäksi kumpikin rahaa (olisikohan ollut yhteensä) 300mk/kk käyttörahaksi. Noista mistään ei tarvinnut maksaa veroja koska:
1. vanhemmat saavat maksaa laskuja aikuisen lapsen puolesta sen olematta lahja (vuokrat)
2. vanhemmat saavat ostaa aikuiselle lapselleen käyttötarvikkeita/vaatteita ilman että se on lahja (muut ostokset)
3. sen mitä sain per kk "käyttörahaa" jäi alle lahjaverotettavan määrän (mitä olikaan per kk).
Näin ei ollut pelkoakaan että olisin pistänyt haisemaan rahat ties minne mutta vanhemmat silti avustivat huomattavasti. Olen ikuisesti kiitollinen tästä avusta. Tiesin että jos hoidin asiani kunnolla ja opiskelin niin rahaa ja apua tuli mutta jos olisin vetänyt lekkeriksi rahahanat olisivat sulkeutuneet.
Kuuden vuoden opiskelun jälkeen olen viimein valmistumassa. Vanhempani ovat tukeneet minua aina silloin, kun en ole saanut töitä, eli elänyt pelkällä opintotuella. Apu ei tosin ollut mitään satoja euroja kuukaudessa, vaan maksimissaan 100 euroa ja oli mitoitettu sen mukaan, mitä oltiin yhdessä laskettu tarpeelliseksi. Itselläni se oli tuo ylimääräinen satanen, ettei tarvinnut ottaa opintolainaa.
Kuitenkin pääosin olen elänyt töistä saamillani tuloilla ja ajattelen niin, että aikuisena on ainakin yritettävä tulla toimeen omillaan. Ei vanhempien lompakolla käymisestä nauti. Mielestäni sinun ei tarvitse pohtia sitä, oppiiko lapsesi kiitollisuuteen vai ei.
Ja kyllä, ikuisesti olen kiitollinen avusta. Ajattelen kyllä myös niin, että melko outoa olisi ollut sulkea rahahanat kokonaan, koska vanhempani tienaavat todella hyvin eikä heillä ole velkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin paljon kuulee juttuja että säästöt on törsätty 18v syntymäpäivänä tai vanhemmilta vain lypsetään rahaa ryyppäämiseen, opiskelut ei etene ja lainatkin on tuhlattu. Pitää varmaan vaan oppia tuntemaan lapsensa, voiko häneen raha-asioissa luottaa.
Maksoivat vuokrani suoraan vuokranantajalle, ostivat sitä sun tätä kuukausittain, antoivat lisäksi kumpikin rahaa (olisikohan ollut yhteensä) 300mk/kk käyttörahaksi. Noista mistään ei tarvinnut maksaa veroja koska:
1. vanhemmat saavat maksaa laskuja aikuisen lapsen puolesta sen olematta lahja (vuokrat)
2. vanhemmat saavat ostaa aikuiselle lapselleen käyttötarvikkeita/vaatteita ilman että se on lahja (muut ostokset)
3. sen mitä sain per kk "käyttörahaa" jäi alle lahjaverotettavan määrän (mitä olikaan per kk).Näin ei ollut pelkoakaan että olisin pistänyt haisemaan rahat ties minne mutta vanhemmat silti avustivat huomattavasti. Olen ikuisesti kiitollinen tästä avusta. Tiesin että jos hoidin asiani kunnolla ja opiskelin niin rahaa ja apua tuli mutta jos olisin vetänyt lekkeriksi rahahanat olisivat sulkeutuneet.
ihan vaikka vaan käteisellä, ilman että se on lahja.
olisin todella kiitollinen, jos vanhempani olisivat säästäneet vauvaiästäni lähtien sievoisen summan rahaa tulevaisuuttani ajatellen. Tai oikeastaan minulla oli ns. säästötili, jonne oli talletettu mukava summa rahaa. Vanhempieni erottua (olin 5v) äitini sitten meni käyttämään siihen asti talletut säästöt.
Itse käyn hieman töissä opiskelujen ohella, ja tienaan n. 400e/kk bruttona plus opintotuki. Vanhempani eivät tue senttiäkään kun avomieheni vanhemmat antavat kuussa yli tuplasti sen verran, kuin minä bruttona tienaan. Mieheni käy vielä lisäksi töissä.., tiedän, kuulostaa hieman katkeralta tilitykseltä, mutta vituttaa olla aina se ensimmäinen, jolta on rahat loppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuki minua ostamalla ruokaa. Eli menimme ruokakauppaan yhdessä ja hän maksoi toisinaan laskun. Se oli jotenkin niin konkreettistä, että siitä osasin olla enemmän kiitollinen kuin rahan saamisesta.
tulee pyyteettömästä antamisesta.
Sanon aina yläkoululaiselleni ja leikki-ikäiselle kummilapselle, että kiittää saa ja olla iloinen mutta kiitollinen ei tarvitse olla. Koska annan sen minkä pystyn ja varoihini nähden varsin paljonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin paljon kuulee juttuja että säästöt on törsätty 18v syntymäpäivänä tai vanhemmilta vain lypsetään rahaa ryyppäämiseen, opiskelut ei etene ja lainatkin on tuhlattu. Pitää varmaan vaan oppia tuntemaan lapsensa, voiko häneen raha-asioissa luottaa.
Maksoivat vuokrani suoraan vuokranantajalle, ostivat sitä sun tätä kuukausittain, antoivat lisäksi kumpikin rahaa (olisikohan ollut yhteensä) 300mk/kk käyttörahaksi. Noista mistään ei tarvinnut maksaa veroja koska: 1. vanhemmat saavat maksaa laskuja aikuisen lapsen puolesta sen olematta lahja (vuokrat) 2. vanhemmat saavat ostaa aikuiselle lapselleen käyttötarvikkeita/vaatteita ilman että se on lahja (muut ostokset) 3. sen mitä sain per kk "käyttörahaa" jäi alle lahjaverotettavan määrän (mitä olikaan per kk). Näin ei ollut pelkoakaan että olisin pistänyt haisemaan rahat ties minne mutta vanhemmat silti avustivat huomattavasti. Olen ikuisesti kiitollinen tästä avusta. Tiesin että jos hoidin asiani kunnolla ja opiskelin niin rahaa ja apua tuli mutta jos olisin vetänyt lekkeriksi rahahanat olisivat sulkeutuneet.
Vanhemmat saa elättään opiskelevan aikuisen lapsensa ihan vaikka vaan käteisellä, ilman että se on lahja.
Raha ei saa mennä suoraan lapselle jos hän on täysi-ikäinen vaan se pitää mennä kuluihin niin, että sen voidaan katsoa olevan 100%:sesti sidottu elatuskustannuksiin. Jos vanhemmat antaisivat käteistä niin verottaja ei pysty varmistumaan että rahat menevät vuokranmaksuun (kuuluu elatuskustannuksiin) eikä kännäämiseen (ei kuulu elatuskustannuksiin).
lapsen kiittollisuudesta, että sitä on turha odottaa tai varsinkaan vaatia. Aikuisen tehtävä kun on luonnostaan tukea omia jälkeläisiään leivän kannikan alkuun omien kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan. Se on luonnonlaki. Ei linnutkaan kiitä saamistaan madoista. Mutta hyvin kasvatettu lapsi on yleensä myöhemmin aikuisena kiitollinen niistä asioista, joita on vanhemmiltaan saanut ja tietysti juuri vain niistä joista oikeasti on kiitollinen. Oikeasti aikuiseksi kasvanut osaa olla myös kiitollinen jostakin ja samaan aikaan harmissaan jostakin muusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varakkaat vanhemmat tukivat taloudellisesti koko opiskelujen ajan (ja vähän sen jälkeenkin, lopulta piti kieltää aika pontevasti). Kertaakaan ei annettu ymmärtää, että saan sitten olla tuesta kiitollinen - ja ehkä sen pyytettömyyden takia olinkin. Jos rahaan olisi liittynyt marttyyrimaista marmatusta, niin en olisi voinut vastaanottaa sitä.
Mikäli vanhempani joskus elämänsä ehtoossa tarvitsevat hoivaa tai rahaa, niin täältä tullaan se kaikki kyllä antamaan takaisin. Kukin vuorollaan.
kiitollisuutta ole odotettu. Ja arvostan vanhempiani juuri siitä. Miehen vanhemmilla on ollut sellainen annetaan jos pyydät tyyli, mikä pitää lapsen paljon tiukemmassa nuorassa, ja juuri siinä kiitollisuudenvelassa. Kun tilille tupsahtaa raha säännöllisesti joka kuukausi, voi rennosti opetella elämäänsä luottaen apuun. Ja varmasti on pohjimmiltaan kiitollisempi, kuin sellainen, joka yritetään saada kiitollisuudenvelkaan.
Eli kasvattakaa lapset parhaanne mukaan, ja tukekaa miten voitte, niin kyllä lapsi sitä arvostaa. Mutta älkää lypsäkö kiitollisuutta, niin ette saa katkeria lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on jotenkin tekopyhää. Mun mielestä parempi mittari on sellainen, että laittaa sitten saamansa hyvän kiertämään... tulee sellainen hyvä sukupolvien ketju, jossa pidetään toinen toisesta parhaansa mukaan huolta. Mä en ainakaan odottais mitään varsinaista kiitollisuutta tai nöyristelyä, vaan juuri sitä, että aikanaan sitten tekee saman omille lapsilleen. Tai käy sitten aikanaan vanhustentalossa ulkoiluttamassa ja syöttämässä ja kertomassa kuulumisia, ei minkään kiitollisuudenvelan, vaan ihan rakkauden tähden. Kun on kauhalla saanut, voi kauhalla antaa.
sen kiitollisuuden tulisi sitten näkyä? Mielestäni on kamalaa kun vanhempi vaatii kiitollisuutta ja sitten vertaa siihen kun monilla muilla lapsilla on asiat huonommin. Auttaa saa ja pitääkin mutta auttaja ei voi vaatia tai pyytää kiitollisuutta. Tai eipä se ainakaan olisi vilpitöntä kiitollisuutta vaan vain pakon sanelemia eleitä. Omat vanhempani pitävät minua usein kiittämättömänä eli ihan noin suoraan sanovat ja se tuntuu inhottavalta. Aivan kuin he ostaisivat jonkinlaista suopeaa ja mieleistään käytöstä. Eivät kuitenkaan ole mitään supervanhempia mutta minun täytyisi tietysti olla vain kiitollinen kun monilla muillahan on kurjempaa! Tietysti olen kiitollinen mutta ei sillä kiitollisuudella voi kaikkea ostaa.
molemmat kyllä ovat töissä opiskelujen ohella, mutta viime keväänä toisella tuli toukokuun alussa viimeinen opintotuki ja kesätöistä, jotka alkoivat kesäkuun alussa sai ensimmäisen tilin heinäkuun 20pvä. En odota mitään kiitollisuutta, itse olen lapseni tehnyt, itsekkäistä syistä, miksi ihmeessä heidän pitäisi tuntea kiitollisuutta, vaikka jokaisesta antamastani eurosta kyllä kiittävät.
huono idea jos välillä pyytäisit lastasi osallistumaan esim ikkunoitten pesemiseen tai mattopyykille tai joulusiivoukseen tai jotain vastaavaa..
vai onko toi jotenkin törkeää "kiristystä"? Ja nimenomaan niin että telkisitte yhdessä jotain sinun kotisi hyväksi ja siitä hyvästä olisi mukava rahoittaa lapsen opiskelua.
Oma lapseni on vielä pieni, mutta omasta kasvatuksestani olen keskustellut ja tehnyt seuraavia huomiota:
- jo pienen lapsen tulee nähdä kuinka aikuiset toimivat, koskee myös rahaa ja työntekoa. Ei sentään tarvitse viedä lasta päivätyöhön, mutta periaate on sama: Kun pyykätään, voi taas käyttää lempivaatettaan. Kun tiskataan, on siistiä ja voidaan tehdä lempiruokaa uudestaan. Kun käydään töissä, voidaan käydä kaupassa ostamassa lempiasioita rahoilla, jonka työstä saa. Työstä siis saa jotain hyvää vastineeksi.
- kun lapsi kiinnostuu tästä yhtälöstä, anna hänen osallistua vaikka se aiheuttaisi vaivaa - torjuminen ei aiheuta kuin haittaa. Kysymys ei ole niinkään uskalluksesta vaatia vastuuta vaan uskalluksesta antaa vastuuta, läpi lapsuuden ja myös nuoruuden: Voiko lukiolaiselta vaatia raha-asioidensa hoitoa, jos ei ole eläissään edes omaa puhelinlaskuaan maksanut? Mitä pienempänä jonkin asian omaksuu, sitä tukevammin se tulee selkärangasta myöhemminkin.
- kun autat, tee se pyyteettömästi, jos et pysty, sano se suoraan. Kiitollisuuden vaatiminen on vihoviimeinen keino auttaa lasta, siinä käy helposti niin ettei syyllisyydentunteessaan edes uskalla pyytää apua kovaankaan tarpeeseen. Muista, että sinä olet enemmän lasta varten kuin lapsi sinua varten.
Kuten nro 20 sanoo, rahankäyttöön opettaminen alkaa jo varhain lapsuudesta.
Itse sain vanhemmiltani 10000 euroa säästötilirahaa kun täytin 18. En ole käyttänyt senttiäkään, vaikka tästä on jo (tietenkin) aikaa. Säästän hätävaralle.
Sitten taas mieheni sisarpuoli, jonka äiti kuoli, sai 20000 perintöä. Puoli vuotta ja rahaa ei ole jäljellä senttiäkään. Muutti keskustayksiöön vuokralle, osti valtavan tauluteeveen jne. Joutui muutamaan isänsä luo takaisin, vaikka lähti ovet paukkuen. Nolo... En tajua, mitä oikein ajatteli rahankäytön suunnittelullaan. Mutta muutenkin on aika juntisti ja huonosti kasvatettu.
sikäli kun on normaalifiksu ihminen.
Älä huoli, ehdottomasti tuet jos pystyt. Minä olen saanut kasvaa turvallisesti, rauhassa opiskellen, tietäen että vanhemmat tarvittaessa tukevat. Silti kävin töissä, koska asuminen on Helsingissä kallista. Olen kiitollinen. Aion suoda saman omille lapsilleni jos suinkin pystyn.