Lue keskustelun säännöt.
Aikuisten ihastumiset ja seurustelu - miten voi olla näin vaikeaa ?!
01.08.2011 |
Tai miten se on mulle näin vaikeaa :(
Tapasin netissä miehen, ihanan oloisen. Kirjoittelimme paljon, vaikeistakin asioista.
Sitten aloimme soitella ja tekstailla vaikkakin
aika harvoin tai siis ettei mitenkään päiväittäin. KErran tästä miehestä ei kuulunut mitään viiteen päivään niin kysyin sähköpostissa että minne olet kadonnut -hänen mukaansa olen kärsimätön- tosin sanoi tämän humoristisesti, leikkisästi.
Eli ei mitenkään usein olla yhteydessä mutta kuitenkin...ja olen kiinnostunut hänestä.
Perjantaina meillä oli treffit, ihanat sellaiset. Söimme hyvin, juttelimme TOSI paljon, olimme lähekkäin ja vastoin periaatteitani jäin hänen luokseen yöksi. Juttelimme koko yön (nukuimme varmaan tunnin yhteensä) ja aamulla VASTOIN PERIAATTEITANI rakastelimme. OLI IHANAA :)
Hän laittoi aamupalaa, joimme aamukahvit ja sitten molemmilla oli menoa joten sanoimme moikat. Hän otti puheeksi jatkon, sanoin että hänellä oli ollut erittäin mukavaa ja hän toivoisi että voisimme jatkaa tutustumista.
Sanoin että olen samaa mieltä.
Yön aikana olimme tajunneet että olemme samassa paikassa töissä, eri osastoilla tosin. Nauroimme tätä ihan katketaksemme.
Nyt olen ihastunut. En voi sille mitään. Hänen piti tulla luokseni sunnuntaina mutta sitten hänelle tuli lasten kanssa pakottavaa menoa, eikä hän tullutkaan. Tottakai olin pettynyt. Hän viestitti lauantai-illalla kerran, ettei pääse sunnuntaina. Sunnuntaina ei mitään (enkä minäkään laittanut mitään) eikä tänään mitään. Töissä näimme ohimennen, moikkasimmme mutta ei muuta.
Tänään ei illallakaan mitään.
Miten mulla on ihan sellanen epätoivoinen olo kuitenkin...tai että tuleeko tästä mitään.
Itse olen tosiaan jo vähä ihastunut mutta en osaa olla se aktiivinen osapuoli tai en uskalla olla.
Meillä molemmilla on lapset ja omat elämät ja menot eli ymmärrän ettei koko aikaa voi kukaan roikkua tekstareita lähettämässä tai soittamassa...mutta MITÄ TEEN !?
Haluaisin olla jotenkin kylmempi ja välinpitämättömämpi mutta en voi. Koko ajan odotan soittoa tai tekstaria tai sopimusta seuraavasta tapaamisesta.
MIKSI TÄMÄ ON NIIN VAIKEAA ?!
Vai onko se vaan tämän miehen kanssa? Kun jo kerran kuulin olevani kärsimätön - olenko sitä?
Laitanko jäitä housuihin?
Ja jotenkin jäi sekin vaivaamaan, että molemmat edelleen roikumme suomi24:n treffipalstalla vaikka olemme tavanneet ja haluamme tutustua lisää...
Parasta olisi kun olisi vaan yksin ja sinkku :D
Kommentit (14)
ööö....sähän olet sinkku??? Tehän vasta olette tapailleet, ette edes seurustele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän peukkuja jutullenne, toivottavasti se etenee toivotusti. :)
Koita nauttia ihastumisen tunteesta.
t. Myös yksi kärsimätön, joka tilanteessasi olisi samanlainen hätähousu ;)
laitat viestiä/soitat, ja kysyt, milloin miehelle sopisi tavata seuraavan kerran. ei se ole niin vaikeaa. Jos mies kokee ton roikkumisena, niin ei se sitten ole kiinnostunut. Kyllä pitää osata vastata, että vaikka ens viikonloppuna.
ehdota miehelle tapaamista. Maltti on valttia, mutta kyllähän sitä nyt pitäisi pystyä sopimaan tapaaminen ilman, että se vaikutta hötkyilyltä.
Jos tapaamisten sopiminen on aina kovin hankalaa, niin sitten todennäköisesti haluatte suhteelta eri asioita. Älä siis vielä pistä pillejä pussiin vaan tuo esiin oma kiinnostuksesi. Oman mielenterveyden kustannuksella ei kuitenkaan kannata jäädä roikkumaan ja venyttämään pinnaa suhteeseen, joka ei etene halutulla tavalla.
Toivottavasti tuosta kuitenkin tulisi jotain pysyvää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kiinnostaa, niin sitten kiinnostaa. En haluaisi tunnetta, että olen itse tyrkyttämässä itseäni miehelle, vaan haluan kokea sen, että mies tavoittelee minua. Ja vähintään siis vastavuoroista täytyy olla kommunikaation, muuten toinen on roikkuja, ja ne ovat aina epämiellyttäviä ihmisiä.
Viime näkemisestänne on ap vain vähän aikaa, joten sinuna odottelisin ainakin pari päivää vielä.
en ihastu sitten millään ja kun ihastun miehet katoaa taivaan tuuliin, itse alan jo luopua toivosta että näin 35 vuotiaan olisi edes mahdollista enää löytää itselleen vakituista kumppania, miehistä ei vaan tunnu olevan sellaiseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten jos ei esim. viikkoon kuulu mitään, laittaisin ihan asiallisen viestin että missä mennään, vieläkö hän on kiinnostunut tapaamaan ja että sinä olet edelleen kiinnostunut.
Kokemuksesta voin sanoa että ei kannata jäädä roikkumaan eikä ruikuttamaan eikä odotella maailman tappiin asti, koska kusipäisiä miehiä on liikenteessä aika paljon vaikka hyvältä vaikuttaisikin. Älä myöskään suostu pelkkään seksisuhteeseen jos et itse sitä todella halua vaan tee asia selväksi mitä haluat ja sitten katsot mitä mies haluaa... Muuten saat vaan turhia sydänsuruja :)
Töissä näimme ohimennen, moikkasimmme mutta ei muuta.
Miten voi vaan kevyesti moikata jos on ollut pari päivää sitten toisen kanssa sängyssä. Tuo kuulostaa näin aikuisen naisen korvaan huonolta. Ihan kuin jompaa kumpaa, tai kumpaakin, hävettäisi koko stoori. Jos yhdessä oltu ja toinen tuntuu ihanalta, niin kyllä sitä seuraa haluaa lisää, lisää... ja silmistä näkee paljon, katseesta... onko niitä tunteita vai ei...
Tämä oman kokemuksen kautta sanottua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän ole semmoinen joka odottaa liikaa.TOTUUS ON LAITA KÄSI TASKUUN KUN ON TYHJÄ MENE TOISEEN.ITSE AJATTELIN NÄIN ..TÄNÄ KESÄNÄ OSTAN JOTAIN UUTTA.EN NIILLE VAAN ITSELLENI.20000 SAA PALJON HELLYYTTÄ jopa puhdasta .niin ajattelin ostaa veneen.olin Prismassa tänään nainen istu vieressä. .. on vaarallista ajatella...liian hieno.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaa mihin..nainen tekee kaikkensa.tulee väli. Hissin mua ei rakastetaan. Ja kaikki yhtä äkkiä
...hiljaa hyvää tulee :)