Ahistaa kaikki ja koko elämä tuntuu olevan solmussa :(

Ennen niin tykkäämäni työ ahistaa, ja pelkään irtisanomista koska hommat on vähentyneet radikaalisti. Mistä saan uuden työn reilut nelikymppisenä enää. Kotona ahistaa olla, en jaksaisi sitäkään. Viikonloppuna kaipaan jo työmaalle, ja kun pääsen tänne niin haluaisinkin vain lähteä jo kotiin. Asumiskuviot on vähän huonolla tolalla ja sekin masentaa.



Parisuhderintamalla on kaikki ihan päin mäntyä. Nykyiseni kanssa ongelmia, hän on pistänyt jarrut päälle ja alkanut vihjailemaan kaipaavansa enemmän omaa aikaa. Tämä alkoi, kun tuli ajankohtaiseksi (vuokrasopimukseni oli umpeutumassa) keskustella olisiko meidän järkeä muuttaa yhteen. Pelkään että suhteemme on kovaa vauhtia kariutumassa.



Exäni on antanut ymmärtää että haluaisi yrittää kanssani uudestaan. Itsekin tykkään hänestä ihmisenä edelleen mutta miten voisin enää palata yhteen kun ratkaisemattomia ongelmiakin oli niin paljon - siksihän erottiinkin. Yksin jääminenkin ahdistaa.



Tuntuu että elämä on oravanpyörää, kaikki vaihtoehdot edessä päin on huonoja. Itkettää.