Mitä ajattelet ihmisestä, jolla ei ole yhtään tatuointia?

ei halua ihoonsa mitään pysyviä kuvia. Ei pidä tatuointeja kovin kauniina.

Eli niinkuin minä.

Pitää korunsa mieluummin sellaisina että niitä voi tarpeen tullen vaihdella, lisätä ja poistaa.



Ei kuvittele että se mistä juuri tällä hetkellä pitää tulee aina olemaan se mistä pitää.

Minulle ihminen, jolla on tatuaointia, on täysin no-no. Niin nainen kuin mieskin. Joten tatuoimaton ihminen on tietenkin minulle sympaattisempi.

Itse ottaisin mielellänikin tatuoinnin, jos siitä pääsisi kohtuudella eroon täydellisesti ja vaivatta.



Sen sijaan olen ajatellut, että ennen pitkää kyllästyisin tatuointiin aivan varmasti. En usko, että mikään kuva olisi osa persoonallisuuttani sillä tavalla, että sen pitäisi olla ihollani niin pysyvästi kuin tatuointi on.



Lisäksi olen pohtinut, että jotkut ovat antaneet tatuoida ihoonsa melko lapsellisia mörköjä ja pääkalloja jne. Niiden merkitykset ovat melko voimakkaita. Voi olla, että esimerkiksi juuri kuoleman symbolien ihannointi ei jatku montakaan vuotta. Ja siinä ne kallot ja monsterit sitten möllöttävät iholla. Tai toisaalta, jonkin neutraalin kuvan tai symbolin merkitys voi ajan saatossa muuttua hyvinkin tuomittavaksi.

ei uskalla elää. Ei ole sinut kivun tuntemisen kanssa; pelkää pysyviä merkkejä. Varmaan samantyyppinen ihmiknen kuin ryppyvoiteiden ostajat ja silikonirintojen laittajat.



Yleensä en kyllä ajattele noin jos näen jonkun ei-tatuoidun sillä monet kuvat voivat olla vaatteiden alla piilossa enkä riisu alastomaksi jokaista näkemääni ihmistä. Mutta nyt kun kysyit ja pohdin asiaa niin ihmetyttää ehkä hieman tietoinen tatuointien vastustus.

vaikka pidän tatuoinneista. Itsellä ei kuitenkaan, haluan tietyntyylisen ja tietyn tekijän, kävin jo Japanin reissulla hänen studionsa ulkopuolella.

-