En ymmärrä, miksi pienet koululaiset eivät saisi olla yksin kotona

Ehkä tuo sopii sinun lapsellesi, mutta ei kuitenkaan useimmille muille.

ei siis kerhoja tms. Ja halu yksin oloon tullut nimenomaan lapsilta. Hienosti mennyt, ei mitään ongelmia. Luotan lapsiini.



Meillä muutenkin mies aikaisin jo kotona ja mullakin viikolla vapaita. Silti yksinoloa kertyy. Tämä järjestely sopii meille, mulla yksi hailii hailoo mitä jotkut muut siitä ajattelee.

ja tyytyväiseltä vaikuttaa. Enkä usko, että mikään pelottaa, koska ei ole koskaan sanonut. Ei ole muutenkaan pelkääjätyyppi vaan aina on mm. saattanut pimeätä pelkäävät kaveritkin illalla meiltä taskulampun kanssa koteihinsa :)



ap

Tää suomalainen kehdosta omilleen -asenne alkaa jo saada sellaiset mittasuhteet, että alan kannattaa (yleensä inhoamaani) jenkkimenoa, ettei alle 12v saa olla kotona yksin.

Miksi silloinkaan ei saa olla yksin? Esim. omani lukee paljon kirjoja ja lisäksi soittaa viulua ja harjoittelee iltapäivisin soittoläksyjään. Tai sitten menee talleille hoitamaan hevosia tai ratsastamaan (asumme tallin vieressä). Mielestäni on lapsesta kiinni, voiko jättää iltapäiviksi yksin vai ei.



ap

Tää suomalainen kehdosta omilleen -asenne alkaa jo saada sellaiset mittasuhteet, että alan kannattaa (yleensä inhoamaani) jenkkimenoa, ettei alle 12v saa olla kotona yksin.

Lapsi ilmeisesti kokee teillä yksinolon vähemmän ikäväksi kuin iltapäiväkerhon. Tämä kai lähinnä kertoo sen että kerho ei sovi lapselle tai sen tasossa on muutenkin parantamisen varaa. Mutta silti paras vaihtoehto olisi varmaan kotona ihan kuin nytkin, mutta niin että turvallinen aikuinen olisi tavoitettavissa. Et kai oikeasti tarkoita että uskot lapsellasi olevan yksin kotona parempi kuin että hänellä olisi kotona aikuinen tavoitettavissa?



Yksin kotona voi olla useinmiten lapselle ok, mutta voi tulla tilanteita kun aikuisen läsnäololle olisi tarvetta. Lapsi voisi haluta apua aikuiselta tai kertoa asioitaan aikuiselle. Lapsi voi tarvita myös aikuisen opastusta, sillä kaikilta osin pienen koululaisen itsenäiset päätökset ja tekemiset eivät välttämättä ole hyviä (esim. kaveripiirien keskinäiset ongelmat). Se yksinäinen lapsi kotona voi ajoittain olla turvaton.



Lapsilla on kumma tapa yrittää olla heille asetettujen tavoitteiden ja sanattomien odotusten arvoinen. Näin myös silloin vaikka siellä lapsen pienessä mielessä kuohuisi. Sitä ei aina haluta tunnustaa aikuiselle, kun ei aina edes ymmärretä tai pystytä tunnustamaan itselleen. Lapsi tuskin osaa myös analysoida oloaan ja sitä mistä se johtuu.



Eli teillä kuulostaa siltä että lapella on vain kaksi huonoa vaihtoehtoa, joista valitsee tietenkin sen vähemmän huonon. Mutta se ei tarkoita sitä että se tekee huonosta vaihtoehdosta hyvän lapselle.

ennen koulua päiväkodissa. Kun sitten menin sinne koululaisten iltapäiväryhmään, inhosin sitä meteliä ja hälinää.



Onneksi sain usein mennä suoraan kotiin koulusta toisinaan. Oli rattoisaa ja rauhallista:)

Oli tuskaa jo, kun eskarin jälkeen viime vuonna joutui välillä hoitoon. Keväällä alkoi laskea päiviä milloin hoidossa käynnit loppuu ja hihkas viimesenä päivänä innosta, että ei enää ikinä hoitoon.



Senkin varmisti jo hyvissä ajoin etukäteen, ettei vaan joudu koulun jälkeen iltikseen.



Koulusta polkee kotia ja monesti meillä on kavereita koulun jälkeen. Täällä on muitakin lapsia joilla vanhemmat töissä ja tulevat 15-16 välillä.



Eilen tuli kaatamalla vettä ja menin hakemaan pojan kouluta, kun satuin olemaan kotona. Sanoi, että hän olisi kyllä voinut tulla pyörälläkin. Ei olis tarvinnu hakea. Eli asennetta löytyy ja omatoimisuutta.

eka luokan jälkeen käynyt. Kotiin menin ja olin siellä niin kauan, että vanhemmat tuli kotiin. Ei pelottanut. Oman lapsen kohdalla emme vielä tiedä, että miten teemme. Se nähdään sitten vuoden päästä. Itse en ymmärrä tätä älytöntä höösäämistä, että ekaluokkalainen ei saisi olla yhtään yksin.

Tietäiskö joku missä maissa on se laki, ettei alle 12-vuotiaita saa jättää yksin? Ja millainen se laki kaikkiaan on, onko lasten kiellettyä myös ulkoilla keskenään, kulkea koulusta tms.? Amerikassa tällaista ei käsittääkseni ole ainakaan laajassa mittakaavassa. Yleinen tapa se voi olla ainakin "hyvissä" piireissä, mutta laki ei siihen velvoita.



Monesti vaan puhutaan, että muissa maissa tällaista on, mutta en ole mistään saanut selville missä maissa tosissaan näin olisi.

jo ekaluokkalaisena yksin iltapäivät kotona. En ymmärrä, miksi lapsi ei voisi olla myös nykyäänkin. Usein oltiin tosin jonkun ystävän luona tai ystävä meillä eli ei ihan yksin. Tehtiin läksyt ja syötiin äidin tai isän varaama välipala.

Eikö tosiaan koskaan heillä tule mitään ongelmia yksin kotona ollessa?



Meillä 3lasta, joista 2 jo ylemmillä luokilla ala-asteella ja heille kyllä tullut vielä reiluun 10v hujakoille joskus joku ongelma yksin ollessa, jolloin aikuisen olisi hyvä olla paikalla. Tosin nykyajan lapsenvahti=kännykkä toimii tällöin välittäjänä, mutta mielummin sitä olisi sen lapsen kanssa.



Meillä sitten taitaa olla harvinaisen avuttomia ja lapsellisia lapsia, ainakin teidän lapsiin verrattuna.

Osa siis varmasti joutuu olemaan kotona yksin, jos ei sitten jotain muita turvaverkkoja ole. Minulla on kaksoset, joten eivät nyt ihan yksin ole, mutta ilman aikuista kuitenkin. Meillä tosin on paikka kymmeneksi päiväksi kuussa. Pääsen itse töistä noin puolitoista tuntia lasten jälkeen, joten aika ei ole kovin pitkä. Yleensä ovat vielä ulkona leikkimässä. Naapurien lapset ovat epäsäännöllisesti yksin koulun jälkeen, toisen vanhemmilla on vuorotyötä ja toisen vanhemmilla ilmeisesti joku joustava työaika. Toistaiseksi ei ole mitään ongelmia ollut kellään. Meidän lasten iltiksessä on kyllä tosi kiva ja rauhallinen meininki, että sen puoleen olen tyytyväinen siihenkin.

Lapsi ilmeisesti kokee teillä yksinolon vähemmän ikäväksi kuin iltapäiväkerhon. Tämä kai lähinnä kertoo sen että kerho ei sovi lapselle tai sen tasossa on muutenkin parantamisen varaa. Mutta silti paras vaihtoehto olisi varmaan kotona ihan kuin nytkin, mutta niin että turvallinen aikuinen olisi tavoitettavissa. Et kai oikeasti tarkoita että uskot lapsellasi olevan yksin kotona parempi kuin että hänellä olisi kotona aikuinen tavoitettavissa? Yksin kotona voi olla useinmiten lapselle ok, mutta voi tulla tilanteita kun aikuisen läsnäololle olisi tarvetta. Lapsi voisi haluta apua aikuiselta tai kertoa asioitaan aikuiselle. Lapsi voi tarvita myös aikuisen opastusta, sillä kaikilta osin pienen koululaisen itsenäiset päätökset ja tekemiset eivät välttämättä ole hyviä (esim. kaveripiirien keskinäiset ongelmat). Se yksinäinen lapsi kotona voi ajoittain olla turvaton. Lapsilla on kumma tapa yrittää olla heille asetettujen tavoitteiden ja sanattomien odotusten arvoinen. Näin myös silloin vaikka siellä lapsen pienessä mielessä kuohuisi. Sitä ei aina haluta tunnustaa aikuiselle, kun ei aina edes ymmärretä tai pystytä tunnustamaan itselleen. Lapsi tuskin osaa myös analysoida oloaan ja sitä mistä se johtuu. Eli teillä kuulostaa siltä että lapella on vain kaksi huonoa vaihtoehtoa, joista valitsee tietenkin sen vähemmän huonon. Mutta se ei tarkoita sitä että se tekee huonosta vaihtoehdosta hyvän lapselle.

että yksin olo olisi silti mikään ideaali ekaluokkalaiselle. Kyllä hän PÄRJÄÄ, mutta silti voi tulla tilanteita, joissa tulee kotona yksin orpo olo.

Iltapäivähoidossa pitäisi voida olla omissa oloissaankin. Ja tilat ovat ilmeisesti liian pienet ko. lapsimäärälle, jos se on kovin hälyisää.

Meidän koulussamme oli vielä viime vuonna meno kuten ap:n lapsenkin iltapäiväkerhossa. Minulla vielä on asperger-lapsi, joka kaipaisi yksinoloa ja hiljaisuutta stressaavan koulupäivän jälkeen - mutta joka on sen verran onneton omatoimisissa asioissa, ettei häntä voinut edes tokaluokkalaisena päästää yksin iltapäivisin kotiin.

ONNEKSI, luojan kiitos, nyt on kerhonpitäjä vaihtunut ja tahti tyystin toinen. Ohjaajia on 3 ja lapsia vain 15, joista paikalla yleensä 12-13. Lapset haetaan aivan luokan ovelta, välipalaksi itsetehtyä ruokaa (mm. vastapaistettuja sämpylöitä), reissukirjaan tulee melkein päivittäin kommentteja päivän ohjelmasta ja sujumisesta, jne. Lapsikin aidosti viihtyy ip-kerhossa ja se on suuri helpotus.

Eikö tosiaan koskaan heillä tule mitään ongelmia yksin kotona ollessa? Meillä 3lasta, joista 2 jo ylemmillä luokilla ala-asteella ja heille kyllä tullut vielä reiluun 10v hujakoille joskus joku ongelma yksin ollessa, jolloin aikuisen olisi hyvä olla paikalla. Tosin nykyajan lapsenvahti=kännykkä toimii tällöin välittäjänä, mutta mielummin sitä olisi sen lapsen kanssa. Meillä sitten taitaa olla harvinaisen avuttomia ja lapsellisia lapsia, ainakin teidän lapsiin verrattuna.

Mitä ongelmia teillä sitten on ollut? Meillä ei ole ollut mitään, mutta soitellaan kyllä joka päivä koulun jälkeen (kyseessä siis 9 ja 11 vuotiaat).

Eikö tosiaan koskaan heillä tule mitään ongelmia yksin kotona ollessa? Meillä 3lasta, joista 2 jo ylemmillä luokilla ala-asteella ja heille kyllä tullut vielä reiluun 10v hujakoille joskus joku ongelma yksin ollessa, jolloin aikuisen olisi hyvä olla paikalla. Tosin nykyajan lapsenvahti=kännykkä toimii tällöin välittäjänä, mutta mielummin sitä olisi sen lapsen kanssa. Meillä sitten taitaa olla harvinaisen avuttomia ja lapsellisia lapsia, ainakin teidän lapsiin verrattuna.

sellaisia ongelmia joita varten olisi pitänyt aikuisen olla kotona. Kumpikaan lapsistani ei iltapäiväkerhossa viihtynyt vaan halusivat tulla kotiin. Meille on saanut tulla sitten myös kavereita leikkimään ja lapset saaneet mennä kavereilleen. Hyvin meni molemmilta eka- ja tokaluokat näin. Nyt ovat sitten 3. ja 7. luokkalaisia.

Ei lapsi kyllä viihdy kotona kanssani, vaikka joskus pääsenkin tulemaan jo iltapäivällä samaan aikaan kuin lapsi. Tänään oli juuri tällainen tilanne ja lapsi ihmetteli, mitä teen kotona, teki läksynsä ja lähti ulos kavereitten kanssa.



Toisaalta usein ovat iltapäivät tallilla ja siellä on kyllä aina aikuisiakin, joten ei nyt ihan ilman aikuisen näkemistä iltapäiviään vietä. Koskaan ei ainakaan vielä ole lapselle mitään ongelmatilannetta etten tullut yksinäisinä iltapäivinä. Toivottavasti ei tulekaan.

Olen samaa mieltä aloittajan kanssa. Kyllä moni lapsi pärjäisi myös henkisesti yksin kotona. Tarkoitan siis ettei se yksinolo kotona ole niin traumaattista kuin jotkut vouhkaavat. Itseensä luottava ja terve lapsi pärjää muutamia tunteja yksin kouluikäisenä kotona. On iso ero toki siinä jos yksinolo venyy useiksi tunneiksi (tyyliin 4h) useina päivinä pikkukoululaisella.



Itse olen ollut 80-luvulla iltapäivät yksin kotona, koska en halunnut olla ip:ssä. Minusta oli ihanaa lukea ja puuhailla omia rauhallisia juttuja. Mielestäni olen psyykeltä terve (ja se on eräissä pääsykokeissakin aikoinaan todettu).



Tällä hetkellä ekaluokkalaiseni on useampana iltapäivänä muutaman tunnin yksin. Kun välillä eläkkeellä oleva vaari on käynyt innokkaasti häntä tapaamassa, on lapsi kysynyt : "äiti koska mä saan olla ihan rauhassa yksi".



Terveesti kehittyneen lapsen joka ei ahdistu yksinolosta voi siis huoletta jättää yksin muutamiksi tunneiksi jo ekaluokkalaisena!



terveisin, äiti, kasvatustieteilijä ja paljon psykologiaakin opiskellut lapsialan ammattialainen