Korkeasti koulutetuillakin voi olla rutiinityö, miten motivaatio riittää?

Itse olen KTM ja monista eri syistä johtuen päätynyt suht tylsään ja huonopalkkaiseen valtion virkamiehen viraan. Olen silti tyytyväinen, koska työnantaja suhtautuu ymmärtävästi yh-arkeeni, työkaverit ovat aivan fantastisia ja kaiken kaikkiaan arkipäivä kokonaisuutena toimii. Asun pienellä paikkakunnalla jossa muita mahdollisuuksia ei niin hirveästi juuri minulle ole, joten ei auta kun olla tyytyväinen. Uran ja vastuullisempien tehtävien aika on sitten ehkä kun lapset ovat isompia, organisaatiossa on kyllä mahdollisuuksia vaikka kuinka paljon.

on ihan rutiinityö.



Minusta rutiinityö on hyvä, jos on sellainen elämänvaihe, että omassa elämässä tapahtuu paljon.



Huono palkka toki on sellainen, että sitä en halua koskaan,



mutta 1) joustavat työajat ja 2) rutiinityö on juuri sitä mitä tällä hetkellä haluankin!

Itselläni on myös maisterin tutkinto, mutta teen tällä hetkellä aika simppeliä toimistotyötä, ei siis ollenkaan koulutusta vastaavaa, ala on kyllä oikea. Palkkakin on pieni. Mutta tällä hetkellä olen tyytyväinen, koska:



-asumme ulkomailla ja minulla vihdoinkin on ihan oikea työ sijaisuuksien ym. sijaan.

-kahdella vieraalla kielellä työskentely on vaativaa vaikka työtehtävät sinänsä eivät olisikaan

-meillä on rento ja erittäin kansainvälinen henkilökunta

-työmatka ei ole liian pitkä

-organisaation sisällä voi koultuksellani edetä myöhemminkin

-työasioita ei tarvitse miettiä kotona

-teen osa-aikatyötä; aikaa jää omiin harrastuksiin ym.

-miehelläni on hyvä palkka, joten minun pieni palkkani ei ole sinänsä ongelma

-loma-ajat pystyy sopimaan melko joustavasti, matkustellaan paljon

-olen huomannut, että ura ei ole enää kovin tärkeää, muut asiat kiinnostavat enemmän

Nuorempana mietin, miksi naiset eivät useinkaan voi/halua 'luoda uraa' ja nyt minusta on tullut samanlainen. Arvostan vain omaa aikaani niin paljon enemmän kuin isoa palkkapussia tai korkeaa statusta.

eli olen saanut sen kokea jo - ja samalla sain sen palkkani hilattua hyväksi. Nyt voin downshiftata rauhassa kaikessa rauhassa. Sitä en tajua, että joku maisterinainen tekee toimistotöitä! Mitä järkeä on sitten ylipäätään opiskella?



3

Opiskelin sellaista mikä oli kiinnostavaa. Suoraan vastaavien asioiden kanssa ei voi olla tekemisissä, ellei ole tutkija. Yliopistolla palkka olisi huonompi enkä ole tutkijatyyppi. Olen saanut opiskelusta paljon henkistä pääomaa, vaikkei työni liity siihen suoraan.



Opiskelukaverit toimivat mitä erilaisimmissa aloilla ja erilaisissa tehtävissä. Minä olen virkamies melko rutiininomaisissa tehtävissä. Palkka menettelee, työyhteisö on kiva, työtä ei tarvitse tuoda kotiin, työsuhde on vakituinen ja työ on itsenäistä. Olen huomannut, että työ ei ole minulle kovin tärkeää. Älyllisiä haasteita saan harrastuksistanikin. Täysin tyytyväinen olisin, jos työaikaa voisi vähentää.

ja onhan melkein kaikissa töissä jotain rutiineja. Hammaslääkärikin voi sen leipätyön ohessa kouluttaa itseään lisää, erikoistua, hankkia lisää tietoa jne.



Ja rutiinit ja rutiinit eroavat toisistaan - jos rutiinit ovat omalta alalta ja tietää töihin liittyen asioita vielä syvemminkin, niin niitä tulee mietittyä ja hyödynnettyä rutiineissakin. Sitten taas jos tekee jotain työtä, jossa on kun ei ole löytänyt muuta, niin rutiinit varmaan ahdistavat paljon enemmän.



Toisaalta jos työpaikka on ok, ja muutenkin kaikki on neutraalin ok, niin onhan se turvallista, että tietää, mitä seuraavana päivänä tulee tapahtumaan.

Koulutus kestää sen 5 vuotta mitä normaalistikin korkeakouluopiskelu kestää. Kyseessä ei ole sen pitempi tai vaativampi koulutus.



Työ on aina koulutusta vastaavaa toisin kuin monen muun korkeakoulutetun kohdalla ja hammaslääkäri voi valita alkaako yrittäjäksi ja tienaa aina ihan päivätyöllä mukavasti. Halutessaan voi erikoistua ja uralla eteneminen on mahdollista jos on kiinnostusta.

Minulla tavallaan on kai rutiinityö.



Tai siis työ on kyllä ihan koulutusta vastaavaa ja palkkakin on ok mutta mitään suurempaa uraa en voi nykyisessä firmassa rakentaa. Tykkään silti kovasti työstäni. Olen siinä hyvä. Lisäksi minulla on maailman parhaat työkaverit ja erittäin joustavat työajat yms.



Ehkä sitten kun lapsi on isompi niin mietin vielä sitä ns. uraa. Tällä hetkellä nykyinen tilanne on juuri se mitä haluan.

Tilannettani ei voi täysin verrata Suomessa asuvaan korkeasti koulutettuun. Olen joutunut opiskelmaan kokonaan uuden kielen (englannin lisäksi) ja kartuttamaan työkokemusta erilaisten pätkien avulla, koska olen opiskellut Suomessa ja maisterin tutkintoni on vahvasti Suomen työmarkkinoille suunnattu.



-4-