Lue keskustelun säännöt.
Mitä olet jättänyt elämässäsi tekemättä/tehnyt vain siksi, että "mitä muut ajattelee"?
11.09.2011 |
Ihan vain pieniä tai sitten suuria juttuja.
Itse jätin nuorempana hakematta sellaiselle alalle, mikä olisi kiinnostanut, mutta ei ollut kovinkaan arvostettu ja minulta monet odottivat, että suuntaudun johonkin "korkeampaan" ammattiin.
Ja vähän pienempi juttu; En suostunut tuomaan miehelleni kaupasta tupakkaa, vaikka olin kauppaan menossa, koska täysin tuntemattomat ihmiset varmasti ajattelisivat/katsoisivat pahasti kun olen raskaana. :D
Kommentit (32)
Hakeuduin lukion jälkeen suoraan opiskelemaan, koska vanhempani odottivat sitä. Oikeasti olin tosi väsynyt ja olisin halunnut pitää välivuoden, tehdä ensin muutaman kuukauden hanttihommia ja vähän matkustellut.
Hukkasin tavallaan monta vuotta väärällä alalla, kun oli niin "kiire" jatkaa opiskeluja. Myöhemmin pääsin opiskelemaan alaa, jota oikeasti halusin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
seurustelin 5 vuotta pojan kanssa. Viimeiset 3 vuotta mietin jatkuvasti eroa. En uskaltanut ensin erota koska oli hyvin kasvatettu poika hyvästä perheestä, oikea unelmavävy. Mietin vain mitä minun vanhempani, hänen vanhempansa sukulaiset ja tutut ajattelee. Lopulta uskalsin tehdä päätöksen ja se helpotuksen ja vapauden tunne oli päätä huimaava.
Ensin mä mietin että mikä mussa on vikana kun tajusin, etten rakasta ko. tyyppiä. Kun kaikkien muiden mielestä se on unelmien vävypoika nro 1! Mut olis ollu kaikille osapuolille tyylikkäämpää että olisin jättänyt tuon mukavan mutta mulle täysin sopimattoman miekkosen heti kun tajusin että tällä suhteella ei ole tulevaisuutta. Tuli sit aika ruma loppu ja siinä oli myös muitakin osapuolia (mun osalta). Enpä ole tuosta kovin ylpeä, tuo mies oli kuitenkin kunnollinen tyyppi ja olis ansainnut parempaa kohtelua kuin mitä sitten loppujen lopuksi pystyin antamaan.
Tämä välillä harmittaa, mutta tästä on jo monia kymmeniä vuosia..
Olen KTM ja oletusarvoisesti pitäisi olla nähtävästi urakiipiä. Olin ollut 4v samassa tehtävässä (joskin siitä 1,5v kotona) mutta periaatteessa CV:ssähän se näyttää siltä kun olisin tehnyt samaa työtä 4v ilman etenemistä koska työsuhde jatkui vapaan ajan.
Muut töissä etenivät tehtävästä toiseen ja minulle tuli paniikki. Ei siksi, että en olisi pitänyt tehtävästäni vaan siksi että "kaikki muutkin" ja "mitä nyt muutkin ajattelee kun mä kuitenkin olen KTM". En vaan oikeasti halunnut uusia vastuita ja varsinkaan uusia huolia sen myötä. Lisäraha olisi kyllä kelvannut. ;-)
Päätin sitten mielessäni lopulta niin muodikkaasti "downshiftata" ja omalla kohdallani se tarkoitti vain sitä, että olin tyytyväinen nykyiseen työtehtävään enkä kaivannut muuta tekivät muut mitä vaan. Minulle sopii se, että työtehtävät jäävät töihin, ei ole esimiesvastuuta tai pidä juosta asiantuntijamessuilla esiintymässä, työaika on sen 8h eikä enemmän. Minulle tärkeämpiä asioita elämässä kuin työ ovat: 1) perhe, 2) vapaa-aika ja 3) henkinen rauha. Rahaa tulee tarpeeksi (kuitenkin pitkälti päälle 3500e/kk) ja kun hieman arjessa nipistää voi tehdä niitä unelmamatkoja vuosittain useamman joita haluan tehdä.
Sana on kiipijä, eikä kiipiä.
Yllättävän moni KTM suoltaa aivan käsittämättömän surkeaa suomea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sana on kiipijä, eikä kiipiä. Yllättävän moni KTM suoltaa aivan käsittämättömän surkeaa suomea!
Joillain vielä kaksoset. Kas katsos kun lapsia on muillakin kuin duunareilla.
Sana on kiipijä, eikä kiipiä. Yllättävän moni KTM suoltaa aivan käsittämättömän surkeaa suomea!
...että palstalta löytyy henkilöitä, joiden elämä on nähtävästi niin kurjaa ja tyhjää, että siihen täytyy löytää tyydytystä pätemällä aaveella. Kommenteista turhimmat ovat niitä, jotka ovat aivan tyhjänpäiväisiä, asiaan kuulumattomia typoihin yms kirjoitusvirheisiin puuttuvia. Ne eivät anna mitään lisää keskustelun sisältöön. Sen sijaan ne muuttavat usein hyvän ja mielenkiintoisenkin keskustelun turhanpäiväiseksi kettuiluksi.
Palataan siis aiheeseen. Hyviä kokemuksia onkin jo tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenkin siitä saanut kuulla, sekä sukulaisilta, ystäviltä, että työkuvioissa. Ihmiset ovat kateellisia siitä että joku uskaltaa toteuttaa itseään ja olla rohkea. Aiemmin kummastelijoita oli enemmänkin, nykyään vähemmän.
Mutta ei ole ollut helppo elämä, ei. Mutta mitään en kadu ja lapsiani kehoitan tekemään samoin.
Nainen, 46 v.
En jätä mitään tekemättä sen vuoksi, että "mitä muut ajattelee". Olen 35-vuotias mies, ja teen mitä haluan. Pelaan tietokonepelejä, lasken talvella pulkkamäessä yms.
Minulla on vain yksi elämä, ja vietän sen ihan miten itse haluan. Pahin asia, jonka voin kuvitella on, että kuolinvuoteellani suren asioita, joita olisin voinut tehdä.
Minäkin olen huomannut, että muiden ihmisten ehdoilla eläminen en enemmän naisten kuin miesten ongelma.
Ehkä perhettä kiusaa, että esimerkiksi pukeutumisessa saatan tehdä omia ratkaisuja, jotka varsinkin perheen teini-ikäisiä järkyttävät.
Eivät aio näyttäytyä julkisella paikalla minun seurassani. Paitsi kassalla... eli ei sekään pelasta maksajan osasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nimenomaan koska sitä odotetaan heiltä. Nainen saa paljon helpommin heittäytyä luuseriksi, kotirouvaksi, elätiksi jne.
Kotona korostettiin sitä, että ei pidä välittää siitä mitä muut mahdollisesti ajattelevat omista ratkaisuistani. Siitä olen ollut kiitollinen jälkeenpäin monta kertaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jätä mitään tekemättä sen vuoksi, että "mitä muut ajattelee". Olen 35-vuotias mies, ja teen mitä haluan. Pelaan tietokonepelejä, lasken talvella pulkkamäessä yms.
Minulla on vain yksi elämä, ja vietän sen ihan miten itse haluan. Pahin asia, jonka voin kuvitella on, että kuolinvuoteellani suren asioita, joita olisin voinut tehdä.
Sillä yksikään perheellinen aikuinen ihminen ei voi viettää elämäänsä ihan miten haluaa (paitsi jos se halu sisältää halun tehdä asioita sillä tavalla mikä on koko perheen kannalta parasta) ilman että siitä joku kärsii...
miehen kanssa, koska ulkopuolisten mahdolliset reaktiot ahdistaa, pelottaa... Syynä ikäero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta olen herännyt tähän ajattelutapaan vasta noin pari vuotta sitten. Mulla on pitkään ollut todella huono itsetunto, enkä ole uskaltanut olla oma itseni. Nykyään otan takaisin ja teen mielelläni vähän epäsovinnaisia juttuja, ja jopa nautin, kun saan kohahduttaa ihmisiä. Mieheni ei valitettavati ole vielä päässyt tälle tasolle, joten hän yrittää usein jarrutella.
ettei kukaan voi rehellisesti sanoa, etteikö välittäisi mitä muut ajattelee ja elää elämäänsä juuri niin kuin itse haluaa. Tottakai isot jutut varmasti jokaine päättä itse eikä välitä muiden mielipiteistä, mutta esimerkiksi tuollaiset pienet jutut kuten ap kertoi, ettei halunnut ostaa tupakkaa. Tuollaisia päätöksiä varmasti tekee jokainen joskus, mutta ei sitä välttämättä edes ajattele, että miksi jättää tekemättä. Se tulee tavallaan alitajuntaisesti, että omat päätökset pohjautuvat muiden (kuviteltuihin) mielipiteisiin tai ajatuksiin.
kuin mitä on jäänyt kokematta, eihän niistä kokemuksita saa mitään bonuksia mukaan tuonpuoleiseen, kaikki kokemukset HÄVIÄÄ ja menettää merkityksen silloin.
Ainoa mikä jää on muisto seuraaville sukupolville ja sen mukaan minä elän..
että kaikki kokemukset on hyväksi ja niillä on tarkoituksensa tämän elämän jälkeen. En usko muutenkaan, että ihminen häviää kuoleman jälkeen mihinkään, vaan muuttaa vaan muotoaan.
ettei kukaan voi rehellisesti sanoa, etteikö välittäisi mitä muut ajattelee ja elää elämäänsä juuri niin kuin itse haluaa. Tottakai isot jutut varmasti jokaine päättä itse eikä välitä muiden mielipiteistä, mutta esimerkiksi tuollaiset pienet jutut kuten ap kertoi, ettei halunnut ostaa tupakkaa. Tuollaisia päätöksiä varmasti tekee jokainen joskus, mutta ei sitä välttämättä edes ajattele, että miksi jättää tekemättä. Se tulee tavallaan alitajuntaisesti, että omat päätökset pohjautuvat muiden (kuviteltuihin) mielipiteisiin tai ajatuksiin.
Itselle tulee mieleen monet kauneusihanteet tai vaikkapa odotukset siitä, miten käyttäydytään jossain tilanteissa, kuten juhlissa tms. On ihmismäistä olla joissain asioissa mahdollisimman samanlainen kuin muut ja tehdä asiat jollain tavalla ihan vaan sen takia, että muutkin tekee. Meillä kun on tapana nokkia niitä liian erilaisia ihmisiä ja tällainen nokittu ei varmaankaan elä kovin nautinnollista elämää. Jonkinlainen kultainen keskitie pitäisi siis löytää.
Minäkin olen huomannut, että muiden ihmisten ehdoilla eläminen en enemmän naisten kuin miesten ongelma.
miehen on todella vaikea tehdä rohkeasti omanlaisia juttuja, kun hän vaan jatkuvasti ajattelee, mitä muut hänestä on mieltä. Asia on oikeasti iso ongelma ja olen monesti miettinyt, miten häntä voisi tästä auttaa eroon. Yritän aina puhua hänelle järkeä ja näyttää itse esimerkkiä, että miten mua ei joidenkin tuntemattomien mielipiteet hetkauta, mutta ei tästä kauheasti ole ollut apua. Toivottavasti tämä miehen ajattelutapa ei siirry lapsellemme. :( Luulen miehen "perineen" ongelmansa omilta vanhemmiltaan, jotka on kans aina eläneet niin toisten mieliksi, ettei mitään rajaa.
seurustelin 5 vuotta pojan kanssa. Viimeiset 3 vuotta mietin jatkuvasti eroa. En uskaltanut ensin erota koska oli hyvin kasvatettu poika hyvästä perheestä, oikea unelmavävy. Mietin vain mitä minun vanhempani, hänen vanhempansa sukulaiset ja tutut ajattelee. Lopulta uskalsin tehdä päätöksen ja se helpotuksen ja vapauden tunne oli päätä huimaava.