Lue keskustelun säännöt.
Lapseni nyt 7 ja 9-vuotiaita. NAUTIN!
19.09.2011 |
Ainahan ne ovat tietysti olleet maailman parhaita, ihanimpia ja suloisimpia lapsia. Mutta kyllä totuuden nimissä vauva ja taaperoiät oli raskaita. Olin kotona esikoisen kouluunmenoon asti ja kyllä ne päivät aika pitkiä oli joskus ja miehen kotiintuloa odotti todella.
Nyt elämä on ihanaa. Lapset on rakastavia, helliä, toisaalta omatoimisia, mutta silti minun pieniäni. Heidän kanssaan voi käydä kunnon keskusteluja, tehdä pitkiä lenkkejä, harrastaa monenlaista, tehdä mukavia kaupunkilomia jne.
Kun omani olivat ihan pikkuisia, ajattelin tuon ikäisiä jo lähes pikkuaikuisina eivätkä he mielikuvissani herättäneet minkäänlaisia lämpimiä tunteita. Tämä on mielestäni ylivoimaisesti ihanin ikä tähän mennessä.
Kommentit (8)
mä en vaan tajuu ihmistä, jolla on tarve tulla tollasta tänne avautumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nautin kyllä siitäkin lapset olivat pieniä ja vauvat tuntuivat aina kasvavan aivan liian nopeasti. Mutta ah, kyllä tää onkin helppoa ja mukavaa kun lapset on vähän isompia ja omatoimisempia!
Aika aikaansa kutakin! Ja hyvä niin...
olit kotona esikoisen kouluun menoon saakka. jos ne olisivat olleet päiväkodissa, niin ei vois edes keskustella. ja rumiakin olisivat.
Ihanaa että on olemassa muitaki kuin vauvan palvojia, eli heitä jotka lähes vihaavat muksujaan kun ne kasvavat ajatteleviksi ja toimiviksi yksilöiksi!
Omat lapseni ovat vielä leikki -ja vauvaiässä ja odotan innolla heidän kasvamista vaikka nytkin heidän kanssa on hauskaa.
Mikä johtunee omista epäonnistumisen tunteista?
Itse tulkitsin tuon, että ap oli joskus pienten kanssa väsynyt, koska oli pitkään kotiäiti ja nyt nauttii kun lapset isompia. Ehkä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minusta meillä ei ole lainkaan raskasta. Olemme varmasti onnekkaita, että olemme saaneet hyvin nukkuvat lapset, joiden kanssa ei varsinaisesti ole ainakaan tähän asti öitä valvottu. Toki pieni vauva herää kerran-pari yössä syömään. Odotan malttamattomasti esikoisen puheen oppimista. Hän sanoo sanoja ja selvästi ymmärtää paljon, mutta on varmasti mahtavaa, kun saa alkaa keskustella hänen kanssaan!
Luulen kyllä, että tulen sitten vanhana muistelemaan erityisesti lämmöllä juuri tätä aikaa, kun lapsemme olivat ihan pieniä.
Mun poika on 8 ja tyttö 6, heillä on ikäeroa alle 2v. Kummallakin oli vauvana koliikit, pahat atopia, korvatulehdus- ja muita tautikierteitä. Rakastin heitä tietty silloinkin, mutta meille arki oli todella raskasta. Onneksi ei erottu!
Viimeisen reilun vuoden olen ollut lapsistani niiiin onnellinen ja ylpeä. Eikä haittaa, että ainakin toinen tulee vielä yöllä kainaloon nukkumaan. Mielestäni lapset eivät rajoita meidän elämäämme. Jos haluamme lemmenlomalle tai pikkujouluihin, niin mummot hoitaa (ja nauttivat hekin lapsista). Kun lapset olivat vauvoja, niin kukaan ei heitä halunnut hoitaa.
Elämä on ihanaa, suunnittelemme ja teemme ruokaa porukalla, siivoamme porukalla, matkustamme (useimmiten) porukalla. Välillä vaan miettii, että kauanko tätä iloa kestää, millainen on murrosikä;)
päläpälä