Mies ja sen menot.

Ääh. Pakko tulla vähän avautumaan.



Mä en voi käsittää, miten toi mies voi olla välillä niin hemmetin itsekäs? Tai siis mun mielestäni se hänen käytöksensä on itsekästä.



Eilen oli illalla riitaa ja mä tietysti itkin, koska mä nyt oon sellanen itkijä kun on paha mieli. Vaikka sovittiin jo illalla niin silti tuli nukuttua tosi huonoisti ja aamulla hyvä kun silmiä auki saanut kun oli kipiät ja turvoksissa.



Tänään sitten päivälläkin vielä miehelle valistin, miten mä ootan että pääsen kotiin ja vähän huilaamaan kun on niin hemmetin kova väsy.



Ja sitten hän soittaa että voiko hän mennä jo sovittujen harkkojen lisäksi vielä toisellekkin vuorolle, eli hän olisikin päälle 1,5h pidempään pois kun sovittiin. Mulle siis jälleen jäisi pojan nukuttaminen, mikä nyt ei muuten olisi mitenkään ylitsepääsemätöntä mutta koska muutenkin jo töissä tuntui että nukahtaa näppäimistölle, ei ajatus juuri houkuttanut.



Mä tietysti miehelle ilmaisin, että olisin mä illalla voinut nukkuakkin, mutta mene nyt jos kerran on pakko päästä.



Ollaan useaan otteeseen tapeltu siitä, miten hän käyttää häikäilemättä hyväkseen sitä, kun mä en vaan halua kieltää häntä menemästä harrastuksiinsa, vaikka olisin väsynytkin vaan haluaisin että hän joskus ITSE ajattelisi myös minua ja miettisi onko niihin harkkoihin pääseminen nyt niin tärkeää, kun minäkin haluaisin vähän levätä / joskus harrastaa.



Viimeksi siis tapeltiin mm. tästä asiasta ja SILTI se tekee taas tämän.



Mikä hitto siinä on, ettei toi tajua ihan selvää puhetta???



Sori jos teksti on epäselvää ja välillä siitä puuttuu se punainen lanka, oon ihan rättiväsynyt.



Mä haluisin nukkua - poika ei. Eli valvotaan.