Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Uskotko kohtaloon?

Vierailija
27.09.2011 |

Onko asioilla aina jokin tarkoitus vai onko kaikki vain omien valintojen tai sattumanvaraisten olosuhteiden aiheuttamaa? Miksi uskot kohtaloon tai miksi et?

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
27.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

kohtaloon, uskon kyllä että esim. ihmisillä joita olen kohdannut on ollut tarkoitus elämässäni. Kaiken tarkoituksen tietää yksin Jumala.

Vierailija
2/7 |
27.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Koska en usko mihinkään voimaan, joka kohtaloita määräisi. Kaikki on sattumaa, joihinkin tapahtumiin voi itse vaikuttaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
27.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ole olemassa mitään kohtaloa tai jumalia.



Heti kun tiede löytää moisia, tarkistan näkemystäni. Siihen asti naureskelen hihhuleille kuten tähänkin asti.

Vierailija
4/7 |
27.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ole olemassa mitään kohtaloa tai jumalia. Heti kun tiede löytää moisia, tarkistan näkemystäni. Siihen asti naureskelen hihhuleille kuten tähänkin asti.


Mutta: Jos ihminen on pelkästään tieteellisen, rationaalisen ja materialistisen maailmankuvan varassa, niin onko silloin vaara että herkästi viittaa kintaalla sellaisiin todellisiin asioihin, jotka eivät aukea pelkällä järjellä? En usko, että järki, tiede ja materialistinen ymmärrys riittävät elämän ymmärtämiseen: kysymys kohtalosta tai vaikka Jumalan rakkaudesta varmasti kuuluu tähän sarjaan: http://www.sinuntahtesi.com/rakkaus.html

Vierailija
5/7 |
27.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Uskon, että elämää ohjaavat vain geeniperimä, omat valinnat ja sattuma.

Vierailija
6/7 |
27.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ole olemassa mitään kohtaloa tai jumalia. Heti kun tiede löytää moisia, tarkistan näkemystäni. Siihen asti naureskelen hihhuleille kuten tähänkin asti.


Mutta: Jos ihminen on pelkästään tieteellisen, rationaalisen ja materialistisen maailmankuvan varassa, niin onko silloin vaara että herkästi viittaa kintaalla sellaisiin todellisiin asioihin, jotka eivät aukea pelkällä järjellä? En usko, että järki, tiede ja materialistinen ymmärrys riittävät elämän ymmärtämiseen: kysymys kohtalosta tai vaikka Jumalan rakkaudesta varmasti kuuluu tähän sarjaan: <a href="http://www.sinuntahtesi.com/rakkaus.html" alt="http://www.sinuntahtesi.com/rakkaus.html">http://www.sinuntahtesi.com/rakkaus.html</a&gt;

kannata moisia linkittää. Olen tajunnut jo ajat sitten ettei mitään jumalia ole.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
27.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aloin uskomaan nelikymppisenä. Aloin uskomaan sen perusteella, mitä näin. Voisi siis sanoa, että kyse ei siis ollut uskosta, vaan tiedosta.



Ajattelin kohtaloa tässä taannoin. Minulle tuli avioero ja tietysti mietin miksi näin tapahtui ja minun olisi pitänyt valita toinen puoliso.



Sitten kuoli mies, jonka kanssa olin vähällä mennä nuorena naimisiin. Tein valinnan näiden kahden miehen väliltä - kumman tahansa siis valitsin, olisi kohtalonani ollut jäädä yksin tämän ikäisenä.