Kumpi säälittävämpi: perheelleen täysin omistautunut 30 v äiti vs 30 v bilehirmu?

se joka ei elä sellaista elämää kuin haluaa.

Minkä ikäinen tahansa bilehirmu...

Jos hänellä on lapsia, eikä kykene niistä huolehtimaan.

Ei kai millekään asialle omistautuminen ole säälittävää? 30v bilehirmu on kyllä ehkä vähän reppana, ikäänkuin elämässään vähän kelkasta jäänyt eikä päässyt eteenpäin... mutta en häntäkään sanoisi säälittäväksi.

Itse ainakin olen todella onnellinen, että lapsen saanti vihdoin repäisi minut pois siitä tyhjänpäiväisestä viinanhuuruisesta yli vuosikymmenen kestäneestä bileputkesta. Nyt olen omistautunut perheelleni, mutta ehkä 95%:sti, sillä näen joskus myös kavereitani ilman lasta jne.

Itse olen tuo ensimmäinen ja ystäväni tuo toinen. Pohdin vain itsekseni kuinka erilaisiksi elämämme on muodostuneet.



Kadehdin hänen laajaa sosiaalista verkostaan, mutta en kyllä kuitenkaan vaihtaisi sitä biletykseen ja lapsettomuuteenkaan.



Varmaan molemmat ollaan osaltaan tyytymättömiä/tyytyväisiä elämiimme.



ap

Tulipa epäselvä viesti.



verkostaan = verkostoaan



sitä = elämääni



ap

joka oikeasti kokee tarvetta esittää tällaisia kysymyksiä muille. Kukin eläköön omaa elämäänsä.

arvasin, että joku ottaa tämän aspektin pian esille. Hyvää yötä sinullekin. ;)



Mitä väliä sillä on, vaikka esitänkin tällaisen kysymyksen. Kyllähän elämää saa pohtia ja mitä säälittävää siinä on?



Varmaankin joku kultainen keskitie olisi tässäkin asiassa hyvä, mutta jos sellaista ei ole saatavilla. Minä olen ujo (joten sosiaalista elämää on vaikea saada) ja ystävälläni on taas vaikeuksia löytää sopivaa miestä ja perustaa perhettä.



ap

Ja kun et selvästikään tuomitse ketään. Tiedostat van sen, että olette erilaisia.



Mutta on se sun 30 vee bilettäjäkaveri silti tavallaan vähän säälittävä. Harva kuitenkaan siellä baareissa roikkuu ihan urheilun vuoksi. Kyllä sillä täytetään oman elämän tyhjiötä, torjutaan yksinäisyydentunnetta ja etsitään epätoivoisesti kumppania.

3-kymppisitä on kyse, niin mieluummin olen äiti kuin bilehirmu (ne ajat on koettu).



Mutta tuo "täysin omistautunut" -määritelmä nostaa kyllä karvat pystyyn, oli sitten kyse minkä ikisestä äidistä tahansa...

mutta kaikkee voi olla auringon alla, mistäs sitä muitten elämistä tietää.

oli ehkä laitettu siksi, että otsikko olisi aavistuksen provosoivampi.



Mutta totta siinäkin osa. Minun elämäni on hyvin pitkälti elämäni perheeni kanssa. Muuta elämää ei paljoa ole. Tällä hetkellä ainakaan kun lapset ovat pieniä.



Ystäväni elämä taas on pitkälti muita sinkkuystäviä ja töitä ja biletystä.



ap

jos nauttii elämästään... Pääasia että elää semmoista elämää kuin haluaa.

Itse ainakin olen todella onnellinen, että lapsen saanti vihdoin repäisi minut pois siitä tyhjänpäiväisestä viinanhuuruisesta yli vuosikymmenen kestäneestä bileputkesta. Nyt olen omistautunut perheelleni, mutta ehkä 95%:sti, sillä näen joskus myös kavereitani ilman lasta jne.