Millä tavalla koet herkkyyden voimavarana? Millainen olet ihmisenä, jos olet herkkä?

miksi tulet tänne kyselemään asiattomuuksia!

Kokemus on suurempi voimakkuudeltaan ja siksi pitää välttää parhaansa mukaan dramaattisia tapahtumia ym. raskasta.



Voimavara herkkyys siinä, että näkee sellaistakin mitä muut eivät huomaa. Pienetkin nyanssit. Myös ihmissuhteissa ja joissakin ammateissa herkkyydestä on apua.

niitä hyviä, hienoja puolia pitää etsiä tietoisemmin, jotta ahdistus ei valtaa täysin alaa.



Näinkö?

hyviä, hienoja puolia pitää etsiä tietoisemmin, jotta ahdistus ei valtaa täysin alaa. Näinkö?

Toisaalta myös huomaa pieniäkin hienoja asioita ja nauttii niistä suuresti.

Koen toisaalta enemmän kuin joku muu, mutta toisaalta minun on suojeltava itseäni asioilta, koska ne saavat usein liialliset mittasuhteet. Etenkin maailman vääryydet ja pahuudet, lapsiin kohdistuvat julmuudet yms. saavat minut hyvin pois tolaltani.

Positiivista on mielestäni mm. se, että niin kauan kuin on herkkiä ihmisiä, maailma ei kyynisty kokonaan.

Kokemus on suurempi voimakkuudeltaan ja siksi pitää välttää parhaansa mukaan dramaattisia tapahtumia ym. raskasta. Voimavara herkkyys siinä, että näkee sellaistakin mitä muut eivät huomaa. Pienetkin nyanssit. Myös ihmissuhteissa ja joissakin ammateissa herkkyydestä on apua.

itse olen herkkä aistimaan toisten tunteita ja mielestäni ymmärrän miltä toisesta voisi tuntua, ainakin osaan kysellä että sinulla on varmaan kurjaa jne.



Ex oli mielestään herkkä ihminen, mutta hän oli herkkä loukkaantumaan toisten sanoista tai jos hän oli soittanut viimeksi kaverille ja tämä ei soittanutkaan seuraavalla kerralla hän närkästyi että hänet on unohdettu.

itken helposti. Minun ei ole helppo kertoa tunteistani, koska alan heti itkea.

Varsinkin lapsiin kohdistuvat kauheudet on mulle ihan liikaa, en pysty enkä halua niistä kuulla, lukea. En kestä kuulla itsestäni kritiikkiä, pahoitan siitä mieleni.

Positiivista on se että olen hyvin empaattinen, tulen lähes kaikkien ihmisten kanssa toimeen. Aistin todella hyvin ihmisten mielialoja ja tunteita. Läheisistä ihmisistä aistin tiettyjä tunnetiloja ja asioita aika herkästi ja vaistoan asioita ilman sanoja.

Tästä herkkyydestä ei ole muuta kuin harmia itselleni pääasiassa. Pystyn lukemaan ihmisten tunteita hyvin ja minulla on suuri empatian ja kuuntelemisen kyky. Se on kuitenkin kaukana omista voimavaroistani tai sitten en ole vain keksinyt missä siitä olisi oikeasti jotain hyötyäkin...

ja olen huomannut, että mun on paljon helpompi työskennellä dementoituneiden, usein väkivaltaisten vanhusten kanssa koska olen niin rauhallinen ja herkistynyt toisten tunteille. Räväkämmät persoonat joutuu aina näiden asukkaiden kanssa taistelemaan ja saa iskuja.

Itse tykkään herkkänä olla sellaisten räväköiden ja puheliaiden ihmisten seurassa, se jotenkin tasapainottaa mua, en vajoa siihen omaan herkkyyteeni.

itse olen hoitoalalla ja olen huomannut, että mun on paljon helpompi työskennellä dementoituneiden, usein väkivaltaisten vanhusten kanssa koska olen niin rauhallinen ja herkistynyt toisten tunteille. Räväkämmät persoonat joutuu aina näiden asukkaiden kanssa taistelemaan ja saa iskuja.

Itse tykkään herkkänä olla sellaisten räväköiden ja puheliaiden ihmisten seurassa, se jotenkin tasapainottaa mua, en vajoa siihen omaan herkkyyteeni.

No nyt kun noin sanoit, niin toisaalta olen ainoa sukulaisistani joka pystyy hoitamaan ja toimimaan ihan normaalisti skitsofreenisen ja maanisdepressiivisen äitini kanssa, enkä koe sitä mitenkään raskaaksi vaan ymmärrän häntä hyvinkin paljon. Lisäksi osaan selittää äitiini liittyviä asioita sukulaisilleni, että he eivät hermoile asian kanssa liiaksi. =)

ja olen huomannut, että mun on paljon helpompi työskennellä dementoituneiden, usein väkivaltaisten vanhusten kanssa koska olen niin rauhallinen ja herkistynyt toisten tunteille. Räväkämmät persoonat joutuu aina näiden asukkaiden kanssa taistelemaan ja saa iskuja.

Itse tykkään herkkänä olla sellaisten räväköiden ja puheliaiden ihmisten seurassa, se jotenkin tasapainottaa mua, en vajoa siihen omaan herkkyyteeni.

Voimavarana herkkyys on jurikin työssäni. Ehkä se on osaksi sitä, että osaa asettautua helposti toisen asemaan ja sitä, että tuntee jotenkin helposti toisen ihmisen mielialat. Muuten herkkyydestä ei sitten olekaan ollut apua elämässä.

Maailman pahuus suututtaa. Politiikka kiinnostaa, olen rohkea, mutta herkkyyteni takia en ole taistelija, joten antaa olla.

Näen kauniin. Osaan nauttia runoista, taideteoksista yms. hyvin aidosti ja vahvasti. Elän täysillä, en tyydy kulisseihin tai näyttelemiseen. Minun on helppo kohdata ihmisiä.

Olen empaattinen, ihmiset puhuvat minulle helposti surunsa ja salaisuutensa. Välillä se on ollut rankkaakin, mutta nyt olen tajunnut, että jokaisella on oma surunsa ja toinen ei voi sitä kantaa, vaikka kuinka tahtois. En siis ota asioita itseni murehdittavaksi enää.

Pärjään hyvin eläinten ja lasten kanssa.

Osaan itkeä.

Tietoisesti vältän lukemasta kuolinilmoituksia tai katsomasta kauheita dokumentteja. Ummistan silmäni kasvihuoneilmiöltä, en kestä elää, jos alan sitä miettimään.

Samasta minullakin on kokemusta kuin hoitoalalla oleva kirjoitti. Herkkä ei astu toisen varpaille ja kunnioittaa toisia ihmisiä. Räväkämmät tekevät hommia ja potilas ihmisenä jää sivuosaan. Viihdyn kanssa hyvin räväkkien tyyppien kanssa, jotka ei turhia surkuttele.

Liikutun helposti enkä pysty esim. laulamaan lempilaulujani ollenkaan, koska alkaa itkettää niin kamalasti se laulun ihanuus :D.



Herkkyys on voimavara sikäli, että pohdin helposti omia tunteitani ja ajatuksiani- mistä ne kumpuavat, miksi suhtauduin johonkin asiaan sensitiivisesti jne. Näiden myötä olen oppinut tuntemaan itseni ja omat käytösmallini aika hyvin. Olen kyllä samalla joutunut vetämään rajoja sille, miten paljon kuuntelen läheisteni murheita ja menetän yöuneni niiden takia...