Meillä riitely lisääntyi lasten myötä 500 kertaiseksi.

käyköhän meillekin noin? Pelottaa vähän...

Nehän nimittäin ottaa teistä esimerkkiä.

meillä yksi tuttavaperhe on riidellyt lasten syntymän jälkeen koko ajan siksi, että työmäärä tietysti lisääntyy. Jo aamu alkaa siitä, että riitelevät, kumpi nousee, kumpi antaa lapsille aamupalaa, kumpi lukee ensin lehden, kumpi keittää kahvia, kumpi tiskaa, kumpi vie roskat jne. Kun kumpikin katsoo oikeudekseen vain olla rauhassa, ja ajattelee, että ei ole minun tehtäväni. Onko teillä jotain tähän liittyvää?

Etenkin toisen lapsen raskausaikana ja syntymän jälkeen. Mitenhän mahtaa käydä kun tämä kolmas tupsahtaa maailmaan.



Me riidellään pääsääntöisesti siitä kun toinen vaan alkaa ärsyttää eikä tee asioita toisen mielestä "oikein". Lähinnä minä aloitan nuo riidat/nalkutukset. Tavallaan kai puran mieheeni sitä väsymystä arkeen, katkonaisiin yöuniin, raskaana olemiseen jne. Tiedän ettei saisi, mutta raskaus- ja imetysajat olen aina ollut hormonihirviö, minä, joka ennen olin niin lempeä ja suurpiirteinen :)

Ne tosin rajoittuivat molempien lasten vauva-aikaan, jolloin oltiin ihan liian väsyneitä. Sen vuoksi tapeltiin ja nahisteltiin joka asiasta. Pahimpien valvomisten ja vauva-aikojen jälkeen tilanne onneksi aina palautui normaaliksi.

vastata ja molemmat potkivat toista tekemään asiat ettei itse tarvitsisi. ap

Meillä riitely on vähentynyt lapsen syntymän jälkeen!

Harvoin riideltiin ennen lastakin, mutta sen jälkeen vieläkin vähemmän...



Tsemppiä teille kaikille, toivottavasti keksitte jonkin ratkaisun, että saisitte riitelyn vähentymään!:)

vastata ja molemmat potkivat toista tekemään asiat ettei itse tarvitsisi. ap

eikö nuo piirteet tule ilmi jo esikoisen ensimmäisen kuukauden aikana?

Toisaalta väsymys ja stressikin ovat lisääntyneet saman verran ja käsi kädessähän nämä jutut menee.

vapaasta tahdostasi lapseton tohinamimmi keksit tämän otsikon. Huokaus. Olet ollut muuten tosiii aktiivinen viime aikoina - eikö ole ollut töitä?

Pikkulapsivaiheessa oli ihan ok, nyt isompi lähestymässä murrosikää, ja se on niin VITUN RASITTAVA, että koko perhe on kypsänä siihen. Ei ihme että riidellään, kun koko ajan toi kakara kiristää meidän hermoja.

riitely oikeastaan johtuukin. Ja tosiaan lisääntynyt toisen lapsen myötä. Vastaan mielelläni lasten tarpeisiin, mutta sohvalla läppäri sylissä makaava äijä ärsyttää niin paljon!!!!!

näin. Vanhin menee nyt yläasteelle ja raastaa koko perheen hermoja. Etenkin lomareissulla kun koko perhe oli viikon tiiviisti yhdessä, niin oltiin miehen kanssa molemmat ihan kireinä. Tekisi oikeasti mieli välillä jättää tuo esiteini vaikka mummolaan ja viettää vähän hermolepoa. Meillä nuo nuoremmatkin vain pari vuotta nuorempia, joten tätä ihanuutta varmaan luvassa muutama vuosi putkeen...

Pikkulapsivaiheessa oli ihan ok, nyt isompi lähestymässä murrosikää, ja se on niin VITUN RASITTAVA, että koko perhe on kypsänä siihen. Ei ihme että riidellään, kun koko ajan toi kakara kiristää meidän hermoja.

Toisellakin kerralla riideltiin mutta vähemmän. Silloin osattiin myös paremmin sopia, kun tajuttiin, että väsymys ja stressihän meidät saa riitelemään. Nyt kun nuorin on puolitoista, tuiskahtaa vain silloin tällöin.

Tai ehkä jonkun mielestä meillä ei vieläkään riidellä, mutta tunnelma on joka tapauksessa kireä ja mulkaisuja heitetään puolin ja toisin.



Ennen lapsia emme riidelleet oikeastaan koskaan. Olimme olleet yhdessä 8 v ennen lasten saamista. Ainoa riita taisi koskea sitä, että mies ei suostunut mennä näyttämään löytämäänsä pattia lääkärille (suostui lopulta).



Esikoisen vauva-aika oli ihan kamalaa. En nukkunut oikeastaan yhtään ja mies taas koisasi ihan tavalliseen tahtiin (ei herännyt vauvan itkuun ja nukahti hetkessä vaikka karjuva vauva sylissään). Pinnani oli niin kireällä että räjähdin mistä tahansa.



Edelleen (nuorin 4 v) ärsyttää tuo miehen nukkuminen ihan h***tisti. Mies on ainoa joka nukkuu päiväunia. Emme tappele, mutta aika tiukkaan sävyyn tulee sanottua että "voisitko nyt ystävällisesti välillä mennä vahtimaan lapsiasi pihalle jotta minä saisin perheellemme ruokaa pöytään..."



Ihan hyvin meillä menee, mutta ennen lapsia oli huomattavasti leppoisampaa.

Ennen lasta riideltiin aika paljon ja lapsen jälkeen riitely on kadonnut lähes kokonaan. Meillä tosin vasta yksi 4-vuotias lapsi, mutta kuitenkin. Olen ihmetellyt itsekin tosi paljon, että miten elämä on tasaantunut niin paljon lapsen tulon jälkeen - myös parisuhde.