G: Erikoisin kysymys, joka sinulta on kysytty työhaastattelussa?

Osastopäälllikkö (rikas sukuyritys, sen jäsen) kysyi missä asun (Hgissä, eräällä varakkaalla alueella), onko omistusasunto (oli, omistusyksiö) ja kuinka olen rahoittanut sen, vaiko esim. vanhemmat ostanneet (omalla lainarahalla, mittä isä avusti osittain, tätä en kertonut, hih!).



Tämä kyseinen osastopäällikkö itse vietti puolet vuodesta välimerellä purjehtien, ja tiesi kysyä tätä asuntojuttua, kun osoite, missä asuin oli hänelle tuttu. Mielestäni oli asiaton kysymys, mutta annoin mennä silmääkään räpyttämättä läpi, ja sain paikan ja hyvät kesäansiot!!



Toinen oli nykyisen esimieheni taitavasti verhottukysymys (kun hain nykyiseen paikkaani), olenko hakiessa raskaana ja meinaanko hankkiutua raskaaksi. En muista miten hän sen niin taitavasti osasikin kysyä, mutta tajusin samantien mitä hän tarkoitti kysymyksellään! Olko se jotenkin verhottu sillä tavoin, että: "meinaatko ajatella tätä paikkaa nyt pysyväksi, esim. elämäntilanteesi huomioonottaen, vai onko sinulla suunnitelmia koskien esim. elämäntilannetta tai vastavaa..." Tähänkin vastasin, että "ihan ei ole mitään suunnitelmia, ja haen pitkäaikaista, pysyvää työpaikkaa".

eli oliko riitoja tms?

"juotko mielummin olutta vai siideriä?" Vastasin, että "olutta". Siihen jatkokysymys: "Olvi vai Koff?" Jälkikäteen kuulin, että halusivat tietää, sopeudunko porukkaan...:) Tehtiin ihan asiantuntijatyötä ja ei tuo alkoilu ollut mitään jatkuvaa, mutta halusivat tiimiin vaan porukkaa, jotka tulee sitten myös saunailtoihin pitämään hauskaa.



Sain paikan. Tosin varmasti enemmän CV:llä, mutta etsivät myös sopivan menevää tyyppiä muutenkin.

mikä auto olisit ja miksi?

"tiesithän, että tässä työssä on sitten melko paska palkka"



ja



"onko sulla miestä?"



(samassa haastattelussa)



:DD

tää ei nyt ollut mikään kysymys, mutta olin tulossa tärkeään työhaastatteluun rahoitusyhtiöön, ja olin hyvissä ajoin perillä, ja menin juuri naisten vessaan, olin juuri laittamassa vessan ovea lukkoon, kun oven aukaisin nutturapäinen, ikäneidonnäköinen, vanhanko, erittäin kiireisen oloinen nainen, joka osoittautui (tulevaksi esimiehekseni ja samalla) haastattelijaksi. Hän kysyi: "oletko tulossa työhaastatteluun?" johon vastasin, kyllä. Ja hän tempaisi minut suoraan vessasta omaan huoneeseensa haastatteluun. Olisin halunut itse hetken tarkastaa vessassa, että asuni on moitteettomassa kunnossa, ja samalla henkisesti valmistautua tulevaan haastatteluun, eikä niin, että minut revitään vessasta suoraan sinne haastatteluun, vaikka olinkin siis ajoissa paikalla. No, onneksi sain sen paikan kumminkin :)

Ja saitko paikan? Kysyypi utelias

Joo, nyt onkin aika mennä nukkumaan, kun näemmä ei oikeen yläpää toimi enää :))

joihin olen hekenut asiantuntijaksi/erityisasiantuntijaksi multa on kysytty:



- sä oot ihan varmasti jo vuoden päästä äistiyslomalla, jos mesut palkataan, vai?

- kuinka kauan olet seurustellut?



Nämä siis ennen lapsia.



Kun lapsia jo oli:

- Meinaatko tehdä lisää lapsia?

- Kuka niitä lapsia hoitaa kun ne on kipeenä, kai sä tajuat että lapset sairastaa?



Joka kerta olisi tehnyt mieli esittää vastakysymyksenä, että kai te kysette nämä sama kyssärit miespuolisilta hakijoilta?!



Ainoat yritykset, joissa näitä kyssäreitä ei kysytty on olleet Tampereella eräs suuri kännykänvalmistaja ja yksi metsäyhtiö.

sulla allergioita? Kyseessä oli toimistotyö. Muutenkin kysymykset oli outoja ja henkilökohtaisia, onneks en saanut paikkaa :)

näitä raskausjuttuja työnhakijoilta, mutta valitettava totuus on, että niitä joko kysytään suoraan, tai epäsuoraan. Nämä asiat nimittäin syrjivät sukupuolta, vaikka samalla tavallahan ne koskevat myös isiä esim. lasten sairastaessa jne.



Kilpailutilanteen kiristyessä, ja tämä nykyinen talousmeno, tekee sen, että työnantajat haluaisivat nuoria, koulutettuja, energisiä, innovatiivisia asiantuntijoita, joilla ei olisi muuta elämää kuin se työ. Ei lapsia, ei sitoumuksia vapaa-ajalla jne. Surullista, mutta niin totta, mitä "ylemmäs" sitä hierarkiaa mennään.

Ja saitko paikan? Kysyypi utelias

joten en ollut vastaustani harkinnut etukäteen.

Yhteiskunnan yhteiseksi tehtäväksi sanoin ilmaston lämpenemisen pysäyttämisen ja yksittäisen ihmisen tasolla elämän tarkoitus olisi olla hyvä ihminen. Koko vastaukseni ei siis vastannut ihan täysin kysymykseen. Olin tuolloin noin 25-vuotias, nyt kolmikymppisenä tuota elämäntarkoitusta on tullut pohdittua vähän enemmän.

En saanut paikkaa, mutta lopulliselle haastattelukierrokselle pääsin, jossa kysyttiin mm. miten voitaisiin lisätä naisjohtajien määrää :)

Eipäs ole laitonta kysyä - vastausta vain ei voi vaatia eikä sen saa antaa vaikuttaa palkkaamiseen.

Ja koko elämäni on tässä pisteessä kuin nyt, kiitos siitä haastattelijan...

kumpaa ehdokasta aion äänestää presidentinvaaleissa... :)

vai haluatko jo haastattelusa antaa vaikutelman että olet kynnysmatto ja miellytämisenhaluinen

jos siihen vastaa, että "ei tälläistä saa kysyä", niin eipä nuo varmaan palkkaa sitten. Siihen on pakko vastata asiallisesti, jos haluaa sen duunin. Itse vastaisin: "Varmaan tulevaisuudessa, mutta juuri nyt tai lähivuosina ei ole ajankohtaista". Olettaen, että olisin vaikka 27-vuotias ja lapseton. Minkäs sille voi, jos tulee vahinko tai mieli muuttuu vuoden päästä?



Mulla on kaksi lasta ja aivan selvästi tähän asiaan on viitattu monesti, että meinaanko kolmatta. Ikää nyt 34. Kysyvät kierrellen tulevaisuuden kuvioita yksityiselämän puolella. Kerron laveasti odottavani lasten kasvamista ja haaveilevani vanhasta talosta, jonka voisi remontoida tmv. Ts. en sano suoraan, että lapset on tässä vaan maalailen tulevaisuuden suunnitelmia siihen malliin, ettei niihin uusia pienokaisia mahdu. Tarkoituskaan ei ole enää tehdä.

Missä näet itsesi 65-vuotiaana?