Juoruiletko kavereiden lasten asioita omille lapsillesi

puolin enkä toisin ulkopuolisten kanssa. Omien lasteni asioista puhun vain mieheni kanssa.

Jos asia on kerrottu luottamuksellisena, kahden kesken tai asia on niin vakava että sen kertominen yhdellekin lisäihmiselle olisi selkeää luottamuksen rikkomista, en tietenkään kerro kenellekään.



Jos asia on kerrottu suuremmassa porukassa, esim. kertojan asianomaisen lapsen ja muidenkin ihmisten kuullen, eikä ole kovin vakava, voin kertoa siitä lapselleni sellaisessa yhteydessä, jossa sillä voi olla esim. rakentava tai lohduttava vaikutus johonkin oman lapseni ongelmaan (esim. Matillakin oli sellainen ongelma jonkun kaverin kanssa mutta kun tehtiin blaa blaa niin tilanne parani.) Ihan vaan juoruilun kannalta en tietenkään höpötä lapsilleni kenenkään asioita, aikuisten tai lasten.



Lisäksi otan huomioon minkä ikäiselle olen kertomassa. Omat teinit ovat fiksuja ja empaattisia ja ymmärtävät todellakin ettei toisten asioita kerrota eteenpäin. Mutta minusta on hyvä lastenkin nähdä, että kotona voi turvallisesti jutella tärkeistä tai itseä vaivaavista asioista silloinkin, kun ne eivät suoraan koske itseä. Sillä lailla oppii elämää.