Ihan varmasti itken kun pitää mennä puhumaan lääkärille masenuks./syömishäiriöstä
olen varma että luokittelee minut hulluksi masentuneeksi joka on todella epävakaa tms...olen tosi herkkä ja taatusti itken koko lääkärikäynnin ajan.
Kommentit (6)
Itke vaan, sehän on ihan ok. Itsekin itkin helpotuksesta kun pääsin pitkähkön jonotusajan jälkeen vihdoin ja viimein ammattiauttajalle puhumaan masennuksestani. Itkin melkein koko ajan, jotenkin sain siinä sitten asianikin selvitettyä. Kyllä siellä saa itkeä. Ei lääkäri siitä ajattele mitään ihmeempiä, on tottunut ihmisiin jotka itkevät. On hieno alku, että uskallat mennä lääkäriin, siitä se paraneminen ja toipuminen voi alkaa.
kun olen noissa asioissa lääkärillä käynyt. Ikävää, mutta kuuluu taudinkuvaan..
Moi, oireet ja muun tarpeellisen voi vaikka kirjoittaa valmiiksi paperille, jos epäilee, että vastaanotolla alkaa itkettää ja ettei saakaan asioitaan järkevästi kerrotuksi. Lääkärit ovat nähneet kaikenlaista ja varmasti ymmärtävät, että kyse on hyvin kipeistä asioista. Tsemppiä, hienoa että olet kertonut/kertomassa asiasta ammattiauttajalle! (Moni yrittää suotta räpiköidä itsekseen.)
Lääkärini oli vähän pallo hukassa mutta sentään ymmärtäväinen ja sanoi lopuksi vielä oikein nätisti, miten hyvä asia on, että uskalsin tulla siitä asiasta puhumaan. Ja ohjasi eteenpäin, kuten pitikin.
Toisissa tilanteissa on kyllä tullut vastaan lääkäreitä ja muita hoitoalan ihmisiä, joilla on se empatiakyky siinä työn paineessa näivettynyt kokonaan. Kannattaa ehkä valmistautua henkisesti siihen, että vastassa voi siis myös olla ynseä tai vähättelevästi suhtautuva ihminen. Silloin voi olla vaikea olla menemättä kipsiin tai romahtamatta kokonaan. Tuo ylempänä mainittu neuvo kirjata oireita jne. etukäteen paperille on hyvä. Ollessani hyvin haavottuvaisessa tilassa olen myös joskus ottanut ystävän tai puolison tukihenkilöksi mukaan.
Omalääkäriltä pitäisi lähinnä saada lähete eteenpäin. Yleislääkärit eivät välttämättä tiedä kauheasti mielenterveyden ongelmista. Esim. syömishäiriötä voidaan vähätellä, jollei potilas ole silminnähden aliravittu. (Mikäli kohdallasi on näin, kirjoita erikseen ylös esim. kuinka usein oksentelet, kuinka rajoittunutta syöisesi on jne. konkreettista, joka saattaa auttaa avaamaan pösilömän lääkärin silmät.)
Loppujen lopuksi koita ajatella niin päin, että lääkärin henkilökohtainen mielipide sinusta on ihan merkityksetön. Tärkeintä on se, osaako hän auttaa sinua ja ohjata sinut asiantunteviin käsiin - ja se on hänen ammattitaidostaan kiinni, ei sinun ominaisuuksistasi. Et ole menossa raadin eteen, joka määrittelee arvosi ihmisenä, vaan pyytämässä apua ja neuvoa ammattilaiselta, joka toivottavasti on tehtävän tasalla.
Kovasti tsemppiä!
ei se haittaa. Ja jopa saattaa apua tulla nopeammin.