Olenko ihan toivoton tapaus?

viestistäsi? Vai oletko vain kyllästynyt kymmenessä vuodessa?

tehdä? Kyllä tämä maapallo ylikansoittuu ihan ilman sinun (enempää) panostustakin...

Kaikkihan me haaveilemme suuresta rakkaudesta, mutta sen rakkauden ei pitäisi aina tarkoittaa myös yhteistä rakkauden hedelmää = lasta.

Sain esikoiseni teininä, vahinkolapsi jonka päätin pitää. Pari vuotta yritettiin pitää perhettä kasassa lapsen isän kanssa, kunnes päätin lähteä. Löysin toisen, jonka kanssa muutettiin yhteen. Muutaman vuoden päästä mentiin naimisiin. Ei se ollut mitään suurta rakkautta, ongelmia oli jonkin verran, mutta ajattelin että saisi esikoinen pitää edes tämän "isän". Tehtiin kaksi sisarustakin esikoiselle.

Minulla on nyt siis kolme lasta kahdelle eri isälle, nykyisen kanssa ollaan oltu yhdessä kymmenisen vuotta. Ja mietin paljon avioeroa.

Olenko mielestäsi toivoton tapaus, jos tahtoisin vielä erota ja löytää miehen? Tälläisiä uusperheitä on kai nykyaikana jo paljon, mutta tuntuu ihan luuserilta jos pahimmassa tapauksessa saan vielä kolmannenkin kanssa lapsia. Ei lapsi suunnitelmissa tai haaveissakaan ole, mutta ihan mahdollista.

ja se vaikuttaa edelleen olemiseeni miehen kanssa. Henkistä väkivaltaa on edelleen jonkin verran. En tunne oloani hyväksi, koen etten voi olla kokonaan oma itseni mieheni seurassa. En saa häneltä tukea jos sairastan tai suren. Meillä ei ole lainkaan seksielämää, miehen tahdosta. Mies on hyvin sulkeutunut omista ajatuksistaan ja tunteistaan, emmekä siksi keskustele koskaan kuin arkisista asioista. Lisäksi tietysti on nämä tavalliset kotityöongelmat yms, eli minä teen kaikki kotityöt (tai no osan tekevät jo lapset) ja mies lähinnä loikoo sohvalla.



ap

tehdä? Kyllä tämä maapallo ylikansoittuu ihan ilman sinun (enempää) panostustakin...

Kaikkihan me haaveilemme suuresta rakkaudesta, mutta sen rakkauden ei pitäisi aina tarkoittaa myös yhteistä rakkauden hedelmää = lasta. 1

Mietin lähinnä sitä, että kolmekymppisellä miehellä voi olla haaveena saada oma lapsi, jos sellaista ei ennestään vielä ole.

ap

Terapiaan menoa. Kävisitte puhumassa vaikka perheneuvolassa asiasta yhdessä ja erikseen? Voisi riittää vallan hyvin ja tilanne muuttuisi parempaan suuntaan? Anna miehellesi mahdollisuus korjata virheensä ja näytä että olet vahva.

Terapiaan menoa. Kävisitte puhumassa vaikka perheneuvolassa asiasta yhdessä ja erikseen? Voisi riittää vallan hyvin ja tilanne muuttuisi parempaan suuntaan? Anna miehellesi mahdollisuus korjata virheensä ja näytä että olet vahva.

Mies ei halua. Hänestä kaikki on hyvin.

ap

vanhaa liittoa, ei se ruoho ole aina vihreämpää toisella puolella.



Menkää pariterapiaan tai johonkin, koittakaa korjata liittoanne jo lastenkin vuoksi. Ei aina kannata vaihtaa puolisoa kun tuntuu ettei oikeen huvita... teillä on selvästi ongelmia mutta niin on joka liitossa omansa. Et sinä täydellista miestä löydä...



Ei meilläkään mies minua hoivaa jos sairastan tai olen surullinen, kyllä ne on ystävät jotka tukevat ja osaa sanoa ne parhaimmat sanat, mies on vaan sellanen "puhelahjaton"



Seksielämänpuute on ongelma,mutta varmasti ratkaistavissa.



Ja se että meilläkin minä teen kotityöt ja mies käy töissä, en valita. Eipä meilläkään mistään henkevistä keksustella, aika arkista on nämä meidänkin puheet...



En tarkoita nyt väheksyä ongelmiasi, mutta voisin kuvitella että olet ihminen joka kyllästyy helposti ja kuvittelee uuden rakkauden ja parin lapsen parantavan sinun rakkaudennälkäsi. Ja kun taas huomaat että kyllästyt etkä halua panostaa liittoosi, on aika lähteä.



Mutta älä niitä lapsia kaikkien kanssa tee... ja muuten, olen TODELLA onnellinen avioliitossani vaikka välillä tekis mieli ripustaa mies munistaan hirteen. Niin se on ärsyttävän rakas



nim. jo 10 vuotta yhdessä

Ihan oikeasti tahtoisin jatkaa näin mielummin kuin erota. Se olisi paljon helpompaakin.



Väkivalta vain on niin karmea asia, etenkin lapsiin kohdistuvana. Mies ei usein käy käsiksi, mutta kyllä hänen käsittelystään on jokainen perheessä saanut osansa.



Meillä muuten molemmat käyvät töissä, mutta minä teen kotityöt silti.



Olen itseni kanssa umpikujassa tässä avioliitossa, kun en löydä enää sellaista reittiä jota kautta voisin asioita korjata. Itseäni ja omaa käytöstäni olen muuttanut jo paljon ja tehnyt itseni kanssa töitä. Mies on sillä välin maannut sohvalla, ja makaa edelleen.



Tahtoisin pariterapiaan, mutta toinen terapeuttini on jo todennut, että ei minun ole sinne hyötyä yksin mennä meidän tilanteessamme, ja mies ei sinne lähde.



ap

Sinä olet miehentarpeessasi kuin alkoholisti ilman pulloa: sitä pitää vaan saada, hinnalla millä hyvänsä. Vaikka sitten perhettään pahoinpitelevä.



Eroa hyvän sään aikana ennen kuin lapset ovat ehtineet kärsiä liikaa ja mies pilata heidän lapsuutensa.



Sinun itsesi kannalta olisi parempi opetella elämään ihan itseksesi, ilman miestä. Hanki akkuporakone ja hieromasauva, niillä pärjää melko pitkään.

Sinun itsesi kannalta olisi parempi opetella elämään ihan itseksesi, ilman miestä. Hanki akkuporakone ja hieromasauva, niillä pärjää melko pitkään.

Mutta kaipaan ihan hirveästi kumppanuutta. Sellaista, että voisi jakaa arkisia asioita. Keskustella. Sopia tiskivuoroista. Saunoa. Juoda lasilliset viiniä terassilla kun lapset nukkuvat. Rakastella. Suurin haaveeni on kokea sellaista joskus. Joko nykyisen mieheni kanssa tai sitten jonkun toisen. Ehkä vasta sitten, kun lapset ovat kasvaneet isoiksi, mutta joskus edes.

ei tiennyt että teillä on vieläkin väkivaltaa kun mainiisit että siitä on aikaa ja oli lievää... eihän lapsiin kohdistuva väkivalta ole mitään lievää!!



MUTTA, ihmettelen miten sinä elät jo uudessa suhteessa... olet miettinyt jo valmiiksi että kun tästä lähdet niin seuraava mies on varmaankin siinä kolmenkympin ja saattaisi olla lapseton ja mahdollisesti haluaisi lapsia ja sinä olisit niitä valmis tekemäänkin.



Koita nähdä tulevaisuutesi itsesi ja lasetesi kansa, ei siihen mitään miestä heti tarvita.

Koita nähdä tulevaisuutesi itsesi ja lasetesi kansa, ei siihen mitään miestä heti tarvita.

kun tässä on vuositolkulla haaveillut kumppanuudesta, että väkisinkin toivoisi löytävänsä kumppanin suhteellisen pian eikä viidentoista vuoden päästä. En suunnittele mitään, kunhan haaveilen niin arki sujuu edes jotenkin.

ap

ero. Kerran sitä vaan eletään. Väkivaltainen mies (edes välivallan uhka) on sellainen jotai ei pidä, eikä edes SAA sietää!

Jätä se. Piste.

Lapsiin kohdistuvasta väkivallasta olen tehnyt selväksi, että seuraavasta kerrasta herra saa allekirjoittaa avioeropaperit, joten ehkä se on nyt loppunut.



En tahtoisi kuitenkaan elää elämääni yksinkään, joten ei tässä hirveän monia vaihtoehtoja ole. On paljon mahdollista, että jään tähän ja yritän edelleen saada miehen sinne pariterapiaan.



Seksittä pärjää, lapset tekevät jo kanssani kotitöitä ja yrittäjiltä saa ostettua lastenhoito- ja siivouspalveluita jos vielä uudelleen sairastun pahemmin, etten kykene kaikkea tekemään yksin.



ap

eroa.

parempi erota kuin olla löysässä hirressä loppuelämänsä!

voimia kovasti.