Ärsyttää se että pakko kutsua äitini eli lapsen mummo lapsen synttäreille.

Mitä jos yrittäisit unohtaa kiukkusi lapsesi takia.

Myös sellaiset, jotka lapsen äidin lapsuuden vetivät viinaa kaksin käsin viikonloppuisin, pahoinpitelivät sekä fyysisesti että henkisesti. Ihmisen täytyy olla anteeksi antava ja rakkaudestakin sanotaan, kaiken se kärsii..

eipähän tule pilaamaan oikeaa synttäripäivää.

joskus samaa sinusta.

olen sen ansainnut. äitini on vihani ansainnut, muttei suostu ottamaan siitä syytä itselleen vaikka vika on hänessä.

En minä ainakaan kutsuisi, jos olisi tuollainen tilanne. En olisi missään tekemisissä.



En ole juurikaan edes oman äitini kanssa tekemisissä enää, kun hän on pikku hiljaa alkoholisoitunut. Äitini setään alkoi dokaa vasta kun me lapset muutimme pois, eli ei lapsuuttani sillä pilannut. Siltikään en halua seurustella alkoholistin kanssa, joka ei voi olla edes lasten takia selvänä => meille ei tartte tulla. Piste.

kanssa, vaikka lapset kärsivät. Nyt saa sen mitä ansaitsee, yksinäisen vanhuuden.

Äitini ei ikinä osallistunut oikeesti, mummina oloon. Lapsenlapsia jo 12. Ainoastaan viimeisen lapsenlapsen kohdalla havahtui (leski, miehiä tuli ja meni lopulta suuri rakkaus jätti). Lasten synttärit meni ja oli, ei mummia näkynyt. Lapsenlapset eivät nykyisinkään mummia noteraa, käy kylässä yms. Aika yksinäinen vanhuus on äidille tiedossa, omat lapset asuu eri paikkakunnilla. Soittelukin, silloin tällöin olisi varmaan piristävää. Niin makaa kun petaa....

kanssa Vuoden mummo-kilpailu. Äitini haluaisi apinoida kaikkea sitä mitä siskonsa mummona tekee, mutten anna äitini tehdä sitä minun lasteni avulla.

äitisi voi sitten käydä joku toinen päivä

Ei olla muutenkaan tekemisissä. Pitää miettiä, mikä on lapsen etu. Aina se isovanhemmuus ei ole lapsen etu. Laadulla on väliä, myös isovanhemmuuden kohdalla.