Voisitko kuvitella asuvasi anoppisi kanssa samassa taloudessa?

viikonloppu riittää ja viikko on painajaista

nähdään 1-2 kertaa vuodessa.

ei sitä kiinnosta meidän lapset. kaikki tuliaiseksi tuomani lahjat ovat kaapin päällä avaamattomana.

syytä en tiedä,miksi ei pidä minusta. onneksi poikansa pitää.

Tämä viereisissä taloissakin asuminen on jo liikaa.

Jos vielä kerrankin joudun sen juntin roskaväen edustajan kanssa samaan pöytään..!

viihtyisin vaikka mukava anoppi minulla onkin. Kuitenkin sitä omaa rauhaa kaipaa ja ei siinä osaisi ottaa ihan rennosti. Ainakin pitäisi olla omat tilat johon voi oman perheen kanssa vetäytyä.

mutta tuskin yhteiselo sujuisi :)

toivoisi asuvan kanssamme; vaikka tuttavissa ja sukulaisissa onkin ihania ihmisiä. 18-vuotiaana olen oman kodin laittanut ja nyt olen 40-vuotias.

vaikka anoppi ei olekaan mitenkään painajainen, lukuunottamatta muutamaa ihmeellistä päänaukomiskertaa hänen puoleltaan, niin ei.



Ollaan sen verran erilaisia ihmisiä että "emme täydennä toisiamme", kuten vastakohdista sanotaan. Meillä ei ole mitään yhteistä puhuttavaa, hän on lisäksi sen 30-vuotta minua vanhempi joten se sukupolvien kuilukin on välillämme.

Tämä 3 kk vuodessa riittää ja sekin on liikaa :) Anopissa ei sinänsä vikaa ole vaan se, että kotona on koko ajan joku vieras.

Mutta saattaa tulla tilanne että anoppi muuttaa tänne kuukausiksi. Eniten pelkään että miehestä tulee vielä enemmän lapsi kuin nyt on.

jos oikeasti olisi pakko niin minä muuttaisin omalle äidilleni. Anopin kanssa tekee päiväkin jo tiukkaa.

Anoppini on alkoholisti ja kännissä käy hakkaamassa nyrkillä oveamme ja huutelemassa uhkauksia siitä miten hän ei halua olla ikinä tekemisissä meistä kenenkään kanssa ja kuinka vihaa meitä jne..



Selvin päin ollessaan anoppini on mitä ihanin ihminen, ja jos olisi takeet siitä ettei ryyppäisi, niin voisin hyvin kuvitella asuvani saman katon alla.

vaikka anoppini onkin mukava, eikä puutu asioihimme ja antaa meidän elää omaa elämäämme ja viettää mielellään aikaansa lapsemme kanssa, ja minä todella pidän hänestä.. mutta silti EI

koska oikeasti anoppini on mukava ihminen. Toivoisin, että jos hän vanhana tarvitsee hoitoapua, voisimme olla avuksi.



Mutta nykypäivänä - en. Anopin pitäisi ensin ymmärtää esimerkiksi sellainen pikkujuttu, että meidän lastemme vanhempina meidän sanamme painaa enemmän, ja isovanhempana hänen on kunnioitettava ja noudatettava sitä. Nykyään saamme joka reissailun alkajaisiksi käydä keskustelun mm. siitä, että kun yksi lapsistamme on maitoallerginen, hänelle ei voi antaa mitään, missä on maitoa. Ei, vaikka kyse olisi jogurttijuomasta, jossa on jokin ruuansulatusta edistävä bakteeri seassa, koska maito ei jogurtista ole mihinkään kadonnut. Hänen on jostain syystä todella vaikea käsittää tällaisia suhteellisen yksinkertaisiakin asioita.



Yllätys yllätys, lapset eivät vietä aikaa keskenään anopin kanssa, koska emme voi luottaa siihen, että saisimme lapset kotiin ilman ripulia, oksennusta, ihottumaa ja hengenahdistusta, ensiavussa vierailua ja mahdollisesti yötä sairaalassa.

Ahdistaa jo ajatuskin. Ihan mukava ihminen, mutta meillä on niin eri näkemys esim. kotihommista ja niiden hoitamisesta. Hän on sitä tyyppiä, joka osaa kaiken ja tietää kaikesta kaiken, joten on neuvomassa kaikille kaikkea. Ja huolehtii kaikkien kaikista asioista.

Lisäksi ollaan viimeisen kymmenen vuoden aikana vietetty joka vuosi viikkotolkulla aikaa samassa veneessä jossa on tilaa muutama hassu neliö. Ei anopissa mitään, appiukko ottaa joskus ajoittain aivoon mutta sitten voi mennä vaikka iltakävelylle puhisemaan vähäksi aikaa niin kyllä se siitä.



Mulla on oikeasti ihana anoppi, vaikka se välillä vähän hömppä onkin.

Meillä ei ole mitään yhteistä, vaikka ihan asialliset välit onkin. Tosin minun ei koskaan tarvitsisi pitää yllä "smalltalkkia", sillä anoppi puhuu taukoamatta, voisin olla hiljaa koko ajan.



Oikeasti, kun anoppi ja appi tulee kylään, ei kenenkään muun tarvitse puhua mitään, anoppi hoitaa sen kaikkien puolesta :) Olisi pitemmän päälle liian rasittavaa.

Kolmisen vuotta sitten olin valmis ottamaan meille ja ns. hoitamaan hautaan mutta sitten anoppi sössi pahasti enkä halua olla samassa huoneessa yhtään ylimääräistä sekuntia.